Kun joku puhuu asioistasi muutaman metrin päässä ikään kuin et olis paikalla

Minulla on yritys, jolla on erilaisia immateriaalioikeuksia (tyyliin tavaramerkki).

Olin vierailulla, oli erään lapsen synttärit ja paikalla oli kahden suvun porukkaa. Seisoin keittiössä ja yhtäkkiä tajusin, että huoneen toisella reunalla talon isännän äiti pohti suureen ääneen yritykseni asioita, juuri näihin mainitsemiini oikeuksiin liittyen. Ensin ajattelin kuulleeni väärin, mutta jäin sitten seuraamaan asiaa, katsoin suoraan tätä henkilöä, ikään kuin Hei, olen täällä, tahdotko kysyä jotain? Jäädyin ihan täysin, en saanut sanotuksi mitään. Täti jatkoi juttuaan ja minä sanoin miehelleni, että voitais vaikka lähteä.

Hetkeä aiemmin olin istunut naamat vastakkain kyseisen henkilön kanssa, osallistuneet samoihin keskusteluihin, joissa ei sanallakaan sivuttu yritykseni asioita. Olisi silloin kysynyt suoraan, kun kerran kiinnosti! Ja olisin minä voinut olla vähemmän jäätynyt ja oikeasti mennä keskusteluun mukaan, kun olin ainoa koko paikassa, jolla olisi ollut vastaus henkilöä mietityttäviin asioihin.

Omituinen tilanne, sanon minä. Tai ehkä olen vain sosiaalisesti niin kömpelö, kun en osannut rientää keskusteluun mukaan.