Miten ihmeessä saada vauhtia add-lapseen aamuisin?

No eihän tuossa muu auta kun herätä aiemmin.

Ehkä aloittaisit siitä ensimmäiseksi että lakkaisit kutsumasta lastasi add-lapseksi.

Tiedän tunteen. Mun aamut olivat jatkuvaa nalkuttamista. Ikä on helpottanut pojan oireita.

Herätin monta kertaa, nalkutin vaihe kerrallaan joka asiasta. Jos en sanonut ja muistuttanut niin tekemättä jäi.

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuossa muu auta kun herätä aiemmin.

Jäi kertomatta että olen yrittänyt herättää kun itse herään klo 5.40. Sama hoputus ja kiire. Jos jää luppoaikaa ennen lähtöä, niin sekään ei toimi. Silti saa hoputtaa kun pitää alkaa tekemään lähtöä. Eikä huvita seisoa pysäkillä viettämässä tuota luppoaikaa.

Ei tulis kuulonkaa että lapsi heräisi itse kellonsoittoon ja hoitaisi itse aamutoimet.

Ap, joka joskus haaveilee että lomalla saisi nukkua eikä herätä kukonlaulun aikaan hoputtamaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mun aamut olivat jatkuvaa nalkuttamista. Ikä on helpottanut pojan oireita.

Herätin monta kertaa, nalkutin vaihe kerrallaan joka asiasta. Jos en sanonut ja muistuttanut niin tekemättä jäi.

Juuri näin. Meillä ei näytä helpottavan nuo oireet, vielä ainakaan.

Ap

Onko tunnelma kireä aamulla hoputtaessasi lasta? Jos niin on, se voi myös aiheuttaa hidastelua, valitettavasti.

Ottaako lapsi itsestään vastuuta? Onnistuisiko hänen kantaa vastuu valinnoistaan ja valintojen seurauksista.

Ravinnon merkitystä ei voi väheksyä tässäkään tapauksessa. Muista kasvikset ja hyvät rasvat.

Kannustathan lasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Lapsi taitaa tarvita lääkitystä. Mieti miten hankalaa hänen elämänsä on, kun hän ei saa mitään aikaiseksi. Lääkkeet saavat aivot toimimaan normaalilla nopeudella.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi taitaa tarvita lääkitystä. Mieti miten hankalaa hänen elämänsä on, kun hän ei saa mitään aikaiseksi. Lääkkeet saavat aivot toimimaan normaalilla nopeudella.

Joskus tuntuu, että monet eivät lue aloituksista kuin pari lausetta.

"Lääkitys on."

Onnistuisiko peseytyminen, pukeutuminen ja bussiin raahautuminen olan aamupalaa, ja sellainen aamupala, jonka voisi vetää bussimatkan aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Kiitos luennosta, olen kahden add/adhd-lapsen vanhempi itsekin. Kyllä se lopulta auttaa, pakko sen lapsen on kasvaa kantamaan vastuuta itsekin vaikka olisi diagnoosi olemassa. Kuten sanoin, kumpikaan ei hyödy mitään siitä että äiti ravaa muistuttamassa ja hoputtamassa melkein tunnin joka aamu että nouse jo, herää jo, nouse ja tule syömään. Pitäisi keksiä tapoja joista edes joku hyötyy ajan mittaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Olen kyllä ADD.sitä kärsivänä eri mieltä. Miten se lapsi pärjää sitten,kun äiti ei ole jatkuvasti muistuttamassa ja tekemässä puolesta? Mitä aiemmin oppii toimimaan niin että selviytyy koulu-ja työelämästä,sen parempi. Lapsen pitää itse opetella irtaantumaan tuosta jumituksesta ja saada aamutoimista sellainen rutiini että selviytyy ajoissa. Jos koulun puolesta tulevat huomautukset ei riitä rangaistukseksi(kuten usein ei),sinun kannattaisi laittaa joku rangaistus joka tepsii.

Jos lapsi ei suostu syömään aamulla, niin sitten vaan tyhjällä vatsalla kouluun. Kyllä hitaampikin ihminen jossain vaiheessa tajuaa, että nälkäisenä on melko epämukavaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Kiitos luennosta, olen kahden add/adhd-lapsen vanhempi itsekin. Kyllä se lopulta auttaa, pakko sen lapsen on kasvaa kantamaan vastuuta itsekin vaikka olisi diagnoosi olemassa. Kuten sanoin, kumpikaan ei hyödy mitään siitä että äiti ravaa muistuttamassa ja hoputtamassa melkein tunnin joka aamu että nouse jo, herää jo, nouse ja tule syömään. Pitäisi keksiä tapoja joista edes joku hyötyy ajan mittaan. 

Jos sun lapsilla on auttanut, ei se tarkoita, että kaikilla auttaa. Mun add-poika on jo 20, ilman lääkitystä ja hoitaa nykyään asiansa itse. Mutta kaikki tuli vuosien varrella kokeiltua. Mun oli vain yksinkertaisesti pakko muistuttaa, millään seurauksilla ei pojalle ollut väliä. Reppu jäi kotiin tai kouluun, talvella saattoi lähteä kesäkengillä, kerran tuli pakkasilla koulusta kotiin jumppashortseilla. Läksyt aina tekemättä, jos niuden perään ei katsonut ja istunut vieressä itse lukemassa romaania, kun lapsi teki läksyjä. Unohdusten ja jumitusten määrä oli loputon, mutta kuten sanoin, meillä auttoi aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Olen kyllä ADD.sitä kärsivänä eri mieltä. Miten se lapsi pärjää sitten,kun äiti ei ole jatkuvasti muistuttamassa ja tekemässä puolesta? Mitä aiemmin oppii toimimaan niin että selviytyy koulu-ja työelämästä,sen parempi. Lapsen pitää itse opetella irtaantumaan tuosta jumituksesta ja saada aamutoimista sellainen rutiini että selviytyy ajoissa. Jos koulun puolesta tulevat huomautukset ei riitä rangaistukseksi(kuten usein ei),sinun kannattaisi laittaa joku rangaistus joka tepsii.

Kuule, olen jo vastannut tähän, mun poika on jo 20. Kaikki kokeiltiin aikanaan, mitkään rangaistukset tai palkinnot eivät auttaneet. Kumma juttu, kun pojan keskiarvo peruskoulusta yli 8. Kumma juttu, kun poika on valmistumassa ammattiin. Kumma juttu, kun mun ei enää tarvii nalkuttaa. Kumma juttu, kun edes lääkkeitä ei käytetä. Kumma juttu, kun edes käymässämme terapiassa aikoinaan ei anettu tuollaisia ohjeita, joita mulle annat.

Ap:lle suosittelen facen keskusteluryhmiä.

Meillä päästiin tuosta pahimmasta saamattomuudesta ja vitkuttelusta eroon niin, että minä (ja vuorollaan mieheni) tein omat aamutoimeni ennen lapsen herätystä, ja sitten vahdin vieressä kaikki lapsen aamutoimet. Tähän saatiin ihan suositus lääkäristä. Seisoin siis koko ajan, vessareissua lukuun ottamatta, lapsen vierellä. Alkoi tarvittavat koulukirjat ja tavarat löytymään ja menemään reppuun, kun minä tai mieheni vahdittiin vuorotellen repun pakkausta vieressä. Lapsikin oppi sitten rutiinit, ja sen, että on kivempaa, jos toimet tekee oma-aloitteisesti.

Pahimpana aikana herätys hoitui niin, että sälekaihtimet ja verhot ikkunan edestä pois, valot päälle, radiosta musiikkia päälle ja tarvittaessa peiton tempaiseminen pois lapsen sängystä. Tätä ei onneksi pitkään tarvinnut jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän palvelua ja hoputtamista äidiltä ja lapselle seuraukset myöhästymisestä. On ihan ok että teet aamupalan ja on ihan ok että herätät pari kertaa mutta kumpikaan ei hyödy millään tavalla siitä että sinä ramppaat lapsen ovella 40 min herättämässä ja hoputtamassa tätä. 

Add-lapselle ei auta seurauksien saamiset. Lupaa yrittää parantaa tapansa ja homma cain toistuu. Lapsi voi istua paikoillaan tekemättä yhtään mitään, jopa tunnin jumittamassa omissa ajatuksissaan, eli häntä täytyy toistuvasti muistuttaa. Näitä ohjeita kuulin minäkin, niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä add on. Se muistuttaminen / nalkuttaminen on lapsesra välittämistä.

Lääkkeet myös voivat helpottaa tilannetta.

Olen kyllä ADD.sitä kärsivänä eri mieltä. Miten se lapsi pärjää sitten,kun äiti ei ole jatkuvasti muistuttamassa ja tekemässä puolesta? Mitä aiemmin oppii toimimaan niin että selviytyy koulu-ja työelämästä,sen parempi. Lapsen pitää itse opetella irtaantumaan tuosta jumituksesta ja saada aamutoimista sellainen rutiini että selviytyy ajoissa. Jos koulun puolesta tulevat huomautukset ei riitä rangaistukseksi(kuten usein ei),sinun kannattaisi laittaa joku rangaistus joka tepsii.

Kuule, olen jo vastannut tähän, mun poika on jo 20. Kaikki kokeiltiin aikanaan, mitkään rangaistukset tai palkinnot eivät auttaneet. Kumma juttu, kun pojan keskiarvo peruskoulusta yli 8. Kumma juttu, kun poika on valmistumassa ammattiin. Kumma juttu, kun mun ei enää tarvii nalkuttaa. Kumma juttu, kun edes lääkkeitä ei käytetä. Kumma juttu, kun edes käymässämme terapiassa aikoinaan ei anettu tuollaisia ohjeita, joita mulle annat.

Ap:lle suosittelen facen keskusteluryhmiä.

Hienoa jos pojallesi tuo puolesta tekeminen ja vahtiminen toimi. Itselleni ei ja oli tuskien taival parikymppisenä opetella elämään itsenäisesti,kun kaikki oli tehty puolesta eikä yhtäkkiä ollutkaan ketään auttamassa ja tukemassa että tavarat on mukana ja ehtii ajoissa. Olin ihan alakoululaisen tasolla joissain asioissa. Itse olisin hyötynyt kyllä siitä, että nuo taidot olisi opetettu jo aiemmin.

Kieltämättä tunnelma aamuisin on suht kireä ja lapsi kiukuttelee kun hoputan. Kehun ja kannustan kun aihetta on.

En ole edes uskaltanut kokeilla tuota että ottaisi itse vastuun kouluunlähdöstä. Täytyy kokeilla ens viikolla.

Valitettavasti aamut on minun vastuulla kun mies lähtee noin klo 5.45-6. Itsekään en ole mikään aamuihminen joten nää aamut pojan kanssa vie ihan järjettömästi energiaa sekä aiheuttaa pahaa mieltä.

Facebookissa en ole, mutta täytynee miettiä jos liittyisi noiden keskustelujen takia.

Lääkitys pojalla on, mutta se otetaan aamulla ja vaikuttaa koulupäivän ajan. Lääkäri ei ollut halukas määräämään pidempivaikutteista.

Ap

Onko lapsi saanut koskaan toimintaterapiaa? Siitä voisi olla apua mm. rutiinien opetteluun.