Teinkö oikein lasta kohtaan?

Ehkä se on kärsinyt jo tarpeeksi? Itkenyt kauan ja onhan se vasta 5. Pistä isä lukemaan se satu, jos äiti rankaisi. Tai jos isä ei ole  kotona, niin mene ainakin sanomaan vielä hyvää yötä. Surullisena on kamala yrittää unen päästä kiinni.

Teit oikein, mutta käy antamassa hali ainakin vielä. Tulee teille kummallekin parempi mieli.

Kuulostat kyllä aika ankaralta. Lisäksi miksi väität, ettei hän halua iltasatua? Tuntuu varmasti lapsesta epäreilulta, että alat määritellä hänen tunteitaan.

En ota muuhun kantaa, kuin että tosiaankin, tuon ikäinen ymmärtää ihan varmasti teon ja sen seuraukset.

Mä voisin sanoa, että joka kerta, kun kiusaat, saa pikkusisko jotain kivaa, ja kiusaaja ei mitään. Ei rangaistusta, vaan oma valinta. Eiköhän ymmärrä, kun kaveri syö karkkia vieressä. Ja joo, väärin tehty, mutta periksi en antais.

Riippuu lapsesta, itse tunnet parhaiten.

Mielestäni teit ihan oikein. Kyllä tuon ikäisen täytyy ymmärtää ettei voi käyttäyttä noin ilman seuraamuksia.

Voithan mennä kysymään lapsen vähän rauhoituttua, että ymmärtääkö miksi joutui petiin ilman iltasatua. Jos ymmärtää sanot hyvä ja ettei enään kannata niin käyttäytyä jne. Toivotat hyvät yöt niin on lapsellakin parempi mieli.

Kun ei koskaan tiedä tekeekö lapsi niin kiusatakseen vai mustasukkaisuuttaan. Haluaako huomiota enemmän.

Lapsethan tuo huomion kaipuun esiin kiukuttelemalla ja olemalla tuhma. Toki voi ola kyse myös kiusanteosta.

Itse varmasti tiedät parhaiten.

Saahan pikkuvelikin aina rangaistuksen jos vie esim. lelun isosisaruksen kädestä? Isommasta voi tuntua epäreilulta ja ristiriitaiselta jos vain hän saa rangaistuksen tehdessään jotain tuhmaa ja pikkuveli ei.

Kävin peittelemässä tietenki, nyt rauhottui. Oppikohan tuosta edes mitään? Tätä kiusaamista on joinain päivinä ihan jatkuvasti että sääliksi käy tuota pienempää. Lapsi siis sanoi että hän haluaa iltasadun johon vastasian että ilmeisesti et halua koska haluaa kiusata pikkuveikkaa. Ehdotin siis sen lelun jättämistä ja sänkyyn tulemista jotta voi sen sadun kuulla eikä tullut sänkyyn. ap

Toimisin itse ihan samalla tavalla. Kävisin kyllä toki vielä jututtamassa isompaa.

Muistaa itsekkin että parhaiten sitä lapsena oppi ku sai rangaistuksen eli menetti kivoja juttuja omalla käytöksellä. Kyllä alko käytös muuttumaan tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Saahan pikkuvelikin aina rangaistuksen jos vie esim. lelun isosisaruksen kädestä? Isommasta voi tuntua epäreilulta ja ristiriitaiselta jos vain hän saa rangaistuksen tehdessään jotain tuhmaa ja pikkuveli ei.

Ei ole ihan niin rohkea veli :D Harvoin näin päin mutta tietenkin joutuu palauttamaan lelun. ap

Miksi otit lelun pois pienemmältä? Epäreilua häntä kohtaan.

Meillä oli hyvä systeemi joskus, että jos isompi halusi jonkun lelun pikkuveljeltään niin se kävi näppärästi vaihtamalla se toiseen leluun. Pikkuveli usein tyytyi johonkin vaihtariin mutta ei enää niin helposti. ap

Niin, en tiedä. Rangaistuksen pitäisi kirpaista, mutta lapselle ei saisi jäädä vääryyttä kärsinyttä oloa.

Itse ajattelen, että älä anna auringon laskea vihasi yli. Eli pyrin siihen, ettei iltasadun aikaan enää tulisi rangaistuksia tai päälle jääviä tilanteita, vaan päivällä olisi mukava loppu. Hankalaa se välillä on, kun ollaan puolin ja toisin väsyneitä. Mutta just siksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit lelun pois pienemmältä? Epäreilua häntä kohtaan.

En halunnut niitä nukenrattaita sänkyyn. ap

Miksi ei nykyään vanhemmat saa muksujaan kuriin? Ennen ei tuntunut tätä ongelmaa olevan. Pelätään, että lapsi menee rikki ku rangaistaan pahasta teosta. Tuon ikäinen tuetää tasan tarkkaa toimivan väärin. Laita lapsesi kuriin. Ei ole kivaa pienemmälle.

Tunnen parin joilla on yli 3 vuotias tyttö ja 1 vuotias tyttö. Isompi kiukuttelee tönii ja kiusaa pienempää. Pienempi on jo niin alistunut, että kun isosisko tulee lähelle ni menee valmiiksi lattialle makaamaan. Vanhemmat ei saa mitään kuria isompaan likkaan. Äiti kirkuu sille pää punasena ja neiti ei ota kuuleviin korviin vaa hymyilee ja alkaa lauleskella. Välillä joutuu huoneeseensa "arestiin" Ja ihan mieleltään terve tyttö on. On vaan tosi mustis nuoremmasta. Nyt nuoremman kanssa on terveydellisiä ongelmia ja joutuu ravaa lääkäreillä ja pikusella jatkuva stressi tila kehossa kun pelkää isompaa. Harmittaa nähdä tälläsiä vierestä missä cahemmat ei hallitse kurinpitoa vaa antaa tytöstä kasvaa kunnon prinsessa diivan joka määräilee koko perhettä.

Mä en olis tehnyt noin. Iltasadut ja nukkumaanmenot rituaaleineen kuuluu lapsen perusturvallisuuden piiriin. Sä et saa kitkettyä tuolla pikkuveljen kiusaamista, saat isomman pelkäämään sua ja nukkumaan menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit lelun pois pienemmältä? Epäreilua häntä kohtaan.

En halunnut niitä nukenrattaita sänkyyn. ap

Epäreilua silti. Olisit antanut pienemmän leikkiä vaikka vielä hetken. Nyt pienikin sai rangaistuksen = menetti lelun vaikka isompi teki typerästi.

5 vuotias tajuaa jo aika paljon. Että kyllä kiusaamiseen liittyvät asiat minusta pitää opettaa niin aikasin kuin mahdollista. Ne ketkä ei opeta omia lapsiaan. Heistä tulee isona ne kiusaajat. Ketkä ansaitsis kunnolla turpaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin peittelemässä tietenki, nyt rauhottui. Oppikohan tuosta edes mitään? Tätä kiusaamista on joinain päivinä ihan jatkuvasti että sääliksi käy tuota pienempää. Lapsi siis sanoi että hän haluaa iltasadun johon vastasian että ilmeisesti et halua koska haluaa kiusata pikkuveikkaa. Ehdotin siis sen lelun jättämistä ja sänkyyn tulemista jotta voi sen sadun kuulla eikä tullut sänkyyn. ap

Kyllä se pikkuhiljaa oppii - mustasukkainenkinhan se tietysti on. Ja parivuotias ei osaa vielä kauheasti leikkiä. Kun pikkuveli vähän kasvaa ja oppii leikkimään yhdessä, niin sisko huomaa, että tässä on tosi kiva leikkikaveri. Kohta ne on kuin paita ja peppu. :-)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei nykyään vanhemmat saa muksujaan kuriin? Ennen ei tuntunut tätä ongelmaa olevan. Pelätään, että lapsi menee rikki ku rangaistaan pahasta teosta. Tuon ikäinen tuetää tasan tarkkaa toimivan väärin. Laita lapsesi kuriin. Ei ole kivaa pienemmälle.

Tunnen parin joilla on yli 3 vuotias tyttö ja 1 vuotias tyttö. Isompi kiukuttelee tönii ja kiusaa pienempää. Pienempi on jo niin alistunut, että kun isosisko tulee lähelle ni menee valmiiksi lattialle makaamaan. Vanhemmat ei saa mitään kuria isompaan likkaan. Äiti kirkuu sille pää punasena ja neiti ei ota kuuleviin korviin vaa hymyilee ja alkaa lauleskella. Välillä joutuu huoneeseensa "arestiin" Ja ihan mieleltään terve tyttö on. On vaan tosi mustis nuoremmasta. Nyt nuoremman kanssa on terveydellisiä ongelmia ja joutuu ravaa lääkäreillä ja pikusella jatkuva stressi tila kehossa kun pelkää isompaa. Harmittaa nähdä tälläsiä vierestä missä cahemmat ei hallitse kurinpitoa vaa antaa tytöstä kasvaa kunnon prinsessa diivan joka määräilee koko perhettä.

höpö höpä - ei 2 ja 5 vuotiaita nyt "kuriin saa" (toki jos tukistaa ja piiskaa kuin 1950-luvulla).

Tottakai lapset tappelee. Koti ja sisarus on sitä varten, että opitaan pikkuhiljaa sosisaalisia taitoja muita ihmisiä  ja yhteiskuntaa varten. Hyvinhän toi meni.

Olisi luonnotonta, jos tuon ikäiset ei yhtään kinastelisi leluista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on kärsinyt jo tarpeeksi? Itkenyt kauan ja onhan se vasta 5. Pistä isä lukemaan se satu, jos äiti rankaisi.

Ei missään nimessä isää "pelastaamaan" äidin asettamilta säännöiltä. Silloin vanhemmat ei ole lapsen näkökulmasta samalla puolella vaan äiti paha ja isä hyvä.

En lähtisi lapsen puolesta sanomaan että "et halunnut satua", koska siitä ei ole kyse. Ensi kerralla kun esim ottaa lelun kädestä niin pyydät antamaan lelun takaisin tai ei voi olla kuuntelemassa satua. Älä ota itse kädestä, sillä näytät samaa mallia. Jos lapsi ei palauta lelua, ottaa uudestaan, tai muuten kiusaa, niin suoraan sänkyyn. Veljen sadun jälkeen isomman peittelyt ja hyvät yöt.