Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono vaimo, kun en kysy että mikä on?
11.04.2017 |
Mies oli tullut aikaisemmin töistä kuin minä. Naama ihan totaalisen norsunveellä, murahti kuitenkin tervehdyksen. Kärsii masennuksesta, muttei mene lääkäriin. Itsari on kuulemma parempi vaihtoehto hälle, jos meitä muita alkaa liikaa ahdistamaan. Tsemppas päivän verran, kun oli niin iloinen että tulin lasten kanssa pitkän viikonlopun kestänern kyläreissun jälkeen kotiin. Romahdus on sitäkin suurempi. En ilkeä kysyä, mikä erityisesti vituttaa, sieltä saattaa tulla mitä vaan. Tiedän teoriassa, että pitäisi, ja heittää jotain kehuja päälle, mutta suhtautuu kehuihinkin monesti vihamielisesti ja pilkaten.
Kommentit (7)
Oo sä pahempi masistelija niin joutuu tsemppaan sua. Romahdat ihan täysin että pelkäät et se torjuu ja et se tappaa ittensä. Sitten synkistelet muutamana kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole, sinun täytyy suojella itseäsi, etenkin jos miehesi kieltäytyy hakemasta apua. Masennus on tarttuva tauti.
Tukea voi ja pitääkin, muttei oman mielenterveyden uhalla.
Aivan kuin lentokoneessakin laitetaan hätätilanteessa maski ensin omille kasvoille ja sitten vasta autetaan muita, jos oma terveytesi menee ei sinusta ole enää tukijaksi ja kumppaniksi.
Olet huono äiti, jos aiot pitkäänkin katsella tuollaista ukkoa.
Keskustelkaa. Yleensä puolisoa kiinnostaa tietää mitä sille toiselle kuuluu ja tämä siis pätee molempiin.
Ymmärrän kyllä että masennus on ikävä vaiva. mutta ei sen piikkiin kaikkea kannata laittaa. Tiesitkö ap, että rotatkin jättävät uppoavan laivan? Voit toki olla tukena miehellesi, mutta älä toimi pelastusrenkaana upotaksesi itse.
Itsarilla uhkailu on henkistäväkivaltaa, eikä sellaista tarvitse sietää. Olen itse joskus sortunut siihen, mutta onneksi minulle laitettiin stoppi siihen.
Jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi itse vastuussa omasta käytöksestään ja elämästää, sairasti sitten mitä tahansa.
Itse kävin läpi sen oman henkisen helvettini, koska ei ollut paljoa vaihtoehtoja. oli päätettävä mitä oman elämänsä kanssa haluaa oikeasti tehdä. Oli myös ymmärrettävä kunnioittaa muidenkin elämää.
Sun miwehes itse päättää kuinka toisia kohtelee. Jos aioihin ei tule parempaa muutosta esim. keskustelun avulla, niin sun tehtävä on pelastaa edes lapsesi.
Jos masennuksen vuoksi alat toista säälimään, niin mietipä sitä että ihan tavan narsistikin on syntynyt viattomana, joutunut kokemaan kaikenlaista paskaa ja on kehittänyt itselleen tavan elää. Ei siis pahuuttaan ime toisia kuiviin..
Tuo on se dilemma mikä tuntuu mahdottomalta ratkaista. Umpikuja se on. Sillä jos välität, niin uuvut itse. Ja jos olet välinpitämätön, niin se on karun kylmää. Itse en ole osannut ratkaista. Välillä mietin laupiasta samarialaista ja välillä omia stressioireita.
Torjutuksi tuleminen sattuu aina eikä ihme. Ajan myötä se riittää rikkomaan minkä tahansa suhteen. Siitä pitää pystyä puhumaan, kuin myös avun hankkimisesta. Tilanteenne on kestämätön. Ihmettä ei tule tapahtumaan. Miehesi tarvitsee ammattiapua mutta myös motivaatiota, joka hänen täytyy löytää, jos ei itsensä vuoksi niin sitten sinun ja lapsien. Älä jää odottamaan pahinta, vaan ole aktiivinen omassa elämässäsi. Toista ei voi raahata väkisin mukana, lopulta miehesi täyttyy päättää josko hän haluaa taistella elämästään kanssanne. Masentunut henkilö on itsetuhoinen myös passiivisuudessaan ja helposti myrkyttää koko perheen "huoneilman". Lapsille varsinkin epävakaa ilmapiiri voi olla hyvinkin tuhoisaa kontrolloimattomana jos ongelmia ei voida avoimesti työstää perheessä.
Sinäkin voit huonosti. Muista että voit asettaa rajoja suhteessa, ja samalla tukea puolison paranemista olematta itsekäs. Päätät miten sinulle saa puhua, myös tilanteissa joissa tunteet on pinnalla. Ansaitset tulla kohdatuksi kunnioituksella, etkä ole nyrkkeilysäkki. Masentunut helposti projisoi vihaa ja turhautumista rakkailleen. Kysy mistä on OIKEASTI vihainen ja näytä että kuuntelet. Puolisoina vetäkää yhtä köyttä, selviätte vain jos ette kohtele toisianne vihollisina. Se tarkoittaa luottamista ja hellyyden palauttamista arkeen.
Masennuksesta VOI parantua. Onnea matkaan.
T. Mt-potilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin, joistain, tarvitsette nyt ammattiapua. Mt-vanhempi on erittäin suuri riski (en tarkoita fyysistä) lapsille; tästä on tutkimustakin paljon.
Itsemurhaa hautova saattaa tehdä sen oikeasti. Anteeksi mitä seuraavaksi sanon: joskus ne vie koko perheen.
(Veljeni yritti näin.)
Sinun täytyy nyt yrittää jaksaa sen verran, että sovitte yhdessä ulkopuolisen ammattiavun. Työterveys? Ehdota, että menet miehen kanssa yhdessä. Vaikka se huutaisi ja möykkäisi.
Mt ei tosiaan itsestään parane.
Muutenkin voi kommentoida. Tajusin juuri olevani omien pelkojeni takia olevani tarpeettoman kylmä tässä hetkessä. Pelkään tulevani torjutuksi, mutta entä sitten? Ei siihen kuole.
Ap