Lue keskustelun säännöt.
Pukeudutko niin kuin pukeudut koska muutkin, vai koska itse haluat?
05.10.2026 |
Otsikossa se kysymys tulikin. Kiinnostaisi tietää kuinka paljon ihmiset uskaltaa olla omia itsejään, pukeutuminen kun on aika laajalla skaalalla laillista. Jos koet ettet voi pukeutua kuten tahdot, ja jos pukeutuisit kuten tahdot, niin olisitko yli- vai alipukeutunut? Eli tykkäisitkö vieläkin rennommasta meiningistä, että vaikka aamutossuissa ravintolaan vai menisitkö juhlavalla linjalla arkenakin?
Minulla haasteena on, että pitää miettiä etten ylipukeudu. En kovin juhlavasti olisi pukeutumassa, mutta olen jo esim villamekossani ylipukeutunut päivällisellä ravintolassa, kun monet menee collegeasulla ihan joka paikkaan.
Kommentit (15)
Luultavasti kulkisin joka päivä yöasussa ulkona. Mua ei juuri kiinnosta pukeutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pukeudu niin kuin haluan, kun en kestä kuolaavien ukkojen katseita. Yritän pukeutua mahdollisimman neutraalisti ja peittävästi.
Koska-koska-koska...
Pukeudun, koska haluan pysyä lämpimänä
Ei voisi vähempää kiinnostaa se, mitä toiset ajattelevat pukeutumisestani. Teen juuri niin, kuin itse haluan ja se saa luvan sopia muillekin. Pehmennykseksi kuitenkin sanottakoon, että en esittele pyllyäni, enkä tissejäni. Tykkään peittävästä vaatetuksesta.
Järjestetyt tilaisuudet, häät, hautajaiset ja kutsuvierastilanteet on sellaisia, mihin pukeutumista kannattaa miettiä. Samoin tietty työelämä. Jos on jostain epävarma, kannattaa vetää siistiä kohtuu klassista linjaa. Itse olen joskus yli-, joskus taas alipukeutunut, mutta tämä koskee vapaa-aikaa. Ei sitä niin vakavasti kannata ottaa. Ja voihan se verkkarityyppi olla harmissaan alipukeutumisestaan ja katsoa sun mekkoasi hyväksyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka täältä marginaalista. Mulla on värejä, pitkiä, liehuvia helmoja, istuvia leikkauksia, pitsiä, helmiä, paljetteja, kirjailuja, yksityiskohtia ja paisley-, kukka- ja medaljonkikuoseja kaikissa murretuissa ja riikinkukon väreissä. Kantis olen, kaikki helmat eivät ole mustia. Musta on lähinnä hautajaisiin. Olen aina pukeutunut niin kuin hyvältä tuntuu, tilanteeseen sopien. Ihmisistä en oikein välitä niin mitäpä niiden mielipiteistäkään, ysärinuoruus oli onneksi hyvin salliva kaikille alakulttuureille. Mies on jo tottunut yli 20 vuodessa, aikanaan piti sporttitytön jälkeen tyyliäni vähän outona mutta hippiintyi itsekin ilmeisen pysyvästi.
Pukeudun näin, koska Valtioneuvoston asetus 205/2009 käskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudun niin kuin haluan. Lähinnä leggareihin sekä huppareihin tai villapaitoihin. Lenkkarit jalassa joka paikassa, talvella Uggit tai Sorelit. Takkina joko hellyhansenin kuoritakki, tai joutsenen jättimäinen makuupussitakki. Speryellown pipot, Tegeran hanskat, Niken lenkkarit ja hupparit, Fjällrävenin neuleet, Winshapen leggarit.
Olen keski-ikäinen etätöitä tekevä nainen, ja pukeutumistani ohjaa pelkästään mukavuus ja käytännällisyys. Eli se että vaatteilla voi liikkua ja pysyy lämpimänä ja kuivana.
Ostan vain tietynmerkkisiä hyväksitoteamiani vaatteita, joita olen ostanut jo vuosia. Kun edelliset kuluvat, tilaan vastaavat samaa kokoa. Näin ei tarvitse ikinä sovittaa mitään, ja voi tilata kaiken netistä.
Toki varmaan on jo ohitettu se ikä, jolloin olisi pitänyt lopettaa leggareissa kulkeminen. Ei kiinnosta.
Pukeudun vaatteisiin jotka miellyttävät omaa silmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikut väärässä seurassa.
Ei ole normaalia pyöriä collegeasuissa julkisilla paikoilla (ellei ole teini), kun taas villamekko on normaali arkivaate.
Pukeudun vaippaan hyvät ystäväiseni. Tarina pienestä pojasta, joka seisoi keskellä polttavaa itämaista basaaria. Tämä poika teki teon, joka hätkähdytti taivaita: hän riisui ja antoi ainoan vaippansa köyhälle, kurjalle kulkurille, jonka oma vaippa oli kulunut loppuun ja täyttynyt autiomaan hiekasta.
Ja katso! Itse Herra Kristus huomasi tämän salatun sydämen asenteen. Hän keskeytti saarnansa, käänsi katseensa ja alkoi vaeltaa basaarin keskustan läpi kohti poikaa. Hänen kasvoillaan oli käsittämätön, ystävällinen ilme. Silminnäkijät kertoivat, että Mestari suorastaan liukui hiekan päällä – Hänen varpaansa viilsivät maata tehden selvän, puhtaan ladun suoraan keskelle basaarin kansantäyteistä keskikäytävää!
Tuo pieni poika tuskin edes tunsi Jeesusta. Mutta pyhän intuition ajamana hän ojensi vapisevin käsin Vapahtajalle leilillisen viiniä, puhtaana ystävällisyyden merkkinä. Jeesus otti leilin, joi siitä syvän hörpyn, röyhtäisi inhimillisen luontonsa painosta ja laittoi leilin kiertämään opetuslapsilleen.
Silloin Mestarin suusta kaikuivat mystiset, rytmikkäät sanat: ”Boneshaker Baby! Zika beibee, bounzika bounziga beeiiiibeeeeeh!”
Opetuslapset olivat salaman lyömiä. Apostoli Tuomas oli seuraavana leilin kimpussa, tarttui siihen ja toisti saman profeetallisen huudon: ”Boneshaker baby!” Ja ystävät, tästä käynnistyi yliluonnollinen liike. Jokainen opetuslapsi astui vuorollaan esiin, toisti tämän saman kertasäkeistön ja astui takaisin riviin. Pojan silmien edessä he muodostivat täydellisen, aaltomaisen liikkeen! Viimeisenä opetuslapsista Juudas Iskariot ojensi leilin takaisin pojalle. Juudas kiitti poikaa heitä kohtaan osoitetusta käsittämättömästä ystävällisyydestä ja kysyi painavasti: ”Mikä saa siut tulemaan tänne basaariin ja jakamaan vaippasi tälle köyhälle miehelle?”
Poika vastasi ja todisti vanhasta muoristaan. Hän kertoi, kuinka muori oli toissa päivänä antanut viimeisen pienen lanttinsa, kun taas vieressä rikas mies oli kerskaillen lahjoittanut kokonaisen tonnin. Mutta taivaallisessa kirjanpidossa tuo köyhä muori sai kaikkein kirkkaimman kruunun, kun taas rikas mies ei saanut mitään – hän menetti ainoastaan tonnin verran maallista kultaa!
Silloin Jeesus keskeytti heidät. Hän korotti äänensä sellaiseen jykevään, kimeään ja profetialle tyypilliseen taajuuteen, joka leikkasi ilmaa. Hän alkoi tilittää väkijoukolle pojan kultaisesta teosta. Poika oli luopunut ainoasta suojastaan köyhän vaeltajan edessä ja seisoi nyt täysin alastomana, haavoittuvaisena koko ihmisjoukon edessä armottomassa, polttavassa paahteessa.
Silloin tapahtui jotain järisyttävää. Jeesus riisui oman vaippansa ja ojensi sen pojalle!
Vapahtaja pyörähti ympäri, levitti kätensä kohti korkeutta ja aloitti puheensa hiljaa, jolloin koko basaarin väkijoukko siirtyi lähemmäs kuullakseen salaisuuden. Sitten Hän korotti äänensä huutoon: ”Antakoon nyt jokainen oman vaippansa lähimmäiselleen!” Ja katso, ihme tapahtui: ihmiset murtuivat ja he antoivat vaippansa toinen toisilleen.
Vanhat kirjoitukset kertovat, että tämä Jeesuksen antama pyhä vaippa kulki pitkään sukupolvelta toiselle. Ja tässä on salaisuus: ne, jotka sitä vaippaa kantoivat, tuntuivat pysyvän yliluonnollisesti ikuisesti nuorina. Mutta tästä ajallisesta nuoruudesta huolimatta heidän päivänsä tulivat täyteen, he siirtyivät voittoisasti Taivasten valtakuntaan, ja vaippa siirtyi suvussa eteenpäin seuraavalle valitulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pukeudun vaatteisiin jotka miellyttävät omaa silmää.
Et. Vaan mikä sattuu olemaan muodissa. Et vaan itse sitä ymmärrä.
Pukeudun mihin mahdun ja sellaisiin vaatteisiin joista ite tykkään. Olen ylipainoinen eikä oikeastaan mikään vaate näytä hyvältä mun päällä. Näin viiskyt vuotiaana en välitä mitä muut ovat mieltä siitä että miten mun pitäis pukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudun aika värikkäästi, mustasta en tykkää. Suu säkkiä myöten kumminkin.
Pukeudun pakosta. Haluaisin olla alastomana joka paikassa.👵