Lue keskustelun säännöt.
Mistä noi kaikki narkit on kömpiny esiin?
11.04.2017 |
Ootteko huomannu, että viime kuukausina on näkyny pöllypäitä moninkertainen määrä verrattuna muutaman vuoden takaiseen? Rautatieasemalla Helsingissä niitä tulee joka kulman takaa. Siis vähintään sadan metrin välein törmää niihin. Pasilan asemalla myös on aika paljon ja metrossa nyt tietenkin. Kuvittelenko vain, vai onko ne lisääntyny ku kanit? Näinkö huonosti yhteiskunta voi?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Etkö sä ole koskaan heikko? Eikö sulla ole koskaan synkkiä kausia elämässä? Moni noista taitaa olla ton tien valinnut nuorena, jolloin on mieli muutenkin ihan sekaisin ja herkässä tilassa eikä harkintakyky tai tulevaisuuden ajattelu toimi.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.
Sillon hakattuna 10 vuotiaana mielenterveysongelmaisenahan onkin ollut aivan syyntakeinen kantamaan vastuun tuollaisesta valinnasta käyttää päihteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Etkö sä ole koskaan heikko? Eikö sulla ole koskaan synkkiä kausia elämässä? Moni noista taitaa olla ton tien valinnut nuorena, jolloin on mieli muutenkin ihan sekaisin ja herkässä tilassa eikä harkintakyky tai tulevaisuuden ajattelu toimi.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.
Sillon hakattuna 10 vuotiaana mielenterveysongelmaisenahan onkin ollut aivan syyntakeinen kantamaan vastuun tuollaisesta valinnasta käyttää päihteitä?
Oletko tehnyt mitään päästäksesi eroon tuosta riippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Etkö sä ole koskaan heikko? Eikö sulla ole koskaan synkkiä kausia elämässä? Moni noista taitaa olla ton tien valinnut nuorena, jolloin on mieli muutenkin ihan sekaisin ja herkässä tilassa eikä harkintakyky tai tulevaisuuden ajattelu toimi.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.
Herkkyys luonteenpiirteenä ei ole sama kuin olla herkässä mielentilassa. Tätä en tarkoittanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Kuinkahan monen niistäkään saa enää sieltä ojasta nostettua selväpäiseen elämään... Oon kuullut, ettei huumeongelmaiset saa hoitopaikkaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Onko tämä totta tuttujesi kohdalla?
ap
Voin meidän perheen kokemuksesta kertoa, että useimmiten varmasti totta, koska aikuista ihmistä ei saa pakkohoitoon, jos hän ei ole itselleen tai muille vaaraksi ja harva narkki on sen verran älyissään, mitä on itselleen tekemässä niinä alkuaikoina, että suostuu vapaaehtoisesti katkolle. Oma isovelipuoleni siis ajautui huonon parisuhteen kautta huumepiireihin (tosin hänellä oli myös aika rankka lapsuus, mutta niin oli myös siskopuolellani, josta kuitenkin kasvoi tasapainoinen ja normaali aikuinen) ja äitini, joka ei edes ole veljen biologinen äiti (biologista äitiä ei kiinnosta yhtään, vaan on ihan suoraan sanonut ettei kaipaa mitään yhteydenottoja veljeltäni) useasti yritti häntä hoitoon suostutella nuorena, mutta ei onnistunut. Nyt vihdoin, kun veli on jo tehnyt parantumattomat tuhot aivoilleen kaiken maailman kamalla hän hakeutui perheen avulla hoitoon ja on ollut nyt melkein vuoden kuivilla (käy päivittäin testeissä), mutta ei hän enää ole millään lailla työkykyinen tai muutenkaan kykenevä normaaliin elämään, kun ei osaa edes enää itsestään huolehtia niin kuin aikuisen kuuluisi. Käy siis todella hitaalla eikä aivot pelaa todellakaan enää samalla tavalla, kuin joskus aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Etkö sä ole koskaan heikko? Eikö sulla ole koskaan synkkiä kausia elämässä? Moni noista taitaa olla ton tien valinnut nuorena, jolloin on mieli muutenkin ihan sekaisin ja herkässä tilassa eikä harkintakyky tai tulevaisuuden ajattelu toimi.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.
Sillon hakattuna 10 vuotiaana mielenterveysongelmaisenahan onkin ollut aivan syyntakeinen kantamaan vastuun tuollaisesta valinnasta käyttää päihteitä?
Oletko tehnyt mitään päästäksesi eroon tuosta riippuvuudesta.
Mistä riippuvuudesta? En juo edes alkoholia enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Kukapa ei olisi joskus huonoja valintoja tehnyt? Mä en ainakaan tunne ketään sellaista henkilöä. Monilla huumeongelmaisilla on puitteet elämälle olleet sellaiset, että ne huonot valinnat ovat kostatuneet paljon pahemmin kuin onnellisempien tähtien alla syntyneillä. Kaikilla ei ole sama määrä turvaverkkoja ottamassa kiinni, jos sattuu möhläilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Siihen ajatuessakin tekee omia valintoja, mitkä tukee sitä omaa syrjäytymistä. Aina on jossain kohtaa hetki, jolloin voisi valita paremmin mutta ei niin tee. Syy? Mukavuudenhalu ehkä, laiskuus?
Etkö sä ole koskaan heikko? Eikö sulla ole koskaan synkkiä kausia elämässä? Moni noista taitaa olla ton tien valinnut nuorena, jolloin on mieli muutenkin ihan sekaisin ja herkässä tilassa eikä harkintakyky tai tulevaisuuden ajattelu toimi.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.
Tavallaan joo, mutta kaikkien aivot eivät ole samanlaisia. Toisten impulssikontrolli on paljon heikompi kuin omasi, eikä se ole heidän syynsä, vaan kyse on neurologisista eroista. Toiset ihmiset joutuvat kasvamaan olosuhteissa, joissa huumeita on saatavilla. On paljon helpompi "kieltäytyä" huumeista, kun niitä ei omissa ympyröissä edes ole.
Jos sinulla on halua oppia riippuvuudesta ja aivojen kehityksestä + tunti ylimääräistä aikaa, niin kannattaa kuunnella mitä päihdelääkäri Gabor Matella on asiasta kerrottavana:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"" Mistä noi kaikki narkit on kömpiny esiin? ""
Kyllä nuo kaikki ovat perinteisiä vihreiden puolueen jäseniä.
Huomattu on. Rautatieaseman lähettyvillä ei enää viitsi liikkua kuin pakosta ja tänään yksi isohko lauma mesoi iltapäivällä Kaisaniemessä metron liukuportaiden yläpäässä - vain muutama esimerkki mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään juuri työkkärin edessä yksi mies avautui alkoholismistaan. Oli kuulemma muutama vuosi sitten ollut vielä töissä eikä juonut. Ehkä työttömyys ja huono tilanne muuten aiheuttaa sitä että ajaudutaan päihteisiin herkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole keväinen ilmiö? Samoin kuin alkkikset alkaa pörrää puistoissa ja pihoillansa.
Ei mut huomasin tän jo talvella ja viime syksynä. Mun mielestä niitä on ollut viime vuosina enemmän.
ap
Metamfetamiinin käyttö on rantautunut Suomen isompiin kaupunkeihin, ja sen erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Kuinkahan monen niistäkään saa enää sieltä ojasta nostettua selväpäiseen elämään... Oon kuullut, ettei huumeongelmaiset saa hoitopaikkaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Onko tämä totta tuttujesi kohdalla?
ap
Ainakin yksi poika on kovasti yrittänyt päästä hoitoon. Vaikeaa se näyttää olevan. Ja jo se, että tietoa joutuu odottelemaan pitkään ja siinä ajassa ehtii taas toilailemaan liian paljon..
Toisaalta taas toinen tuttu oli juuri hoidossa, mutta kun ainoat ystävät ovat sitä narkkiporukkaa, ja niitä ystäviä heillä on joka kaupungissa, vaatii aivan uskomatonta tahdonlujuutta pysyä erossa siitä porukasta ja olla yksin. Oli surullista seurata facessa niitä kavereiden biletyskutsuja kun toinen oli juuri kotiututunut. Pokalla vaan yrittivät inttää juhlimaan, vaikka kaikki tiesivät missä kaveri oli ollut!
Kaikki säälii ja yläpeukuttaa? Eikö siellä vieroituksessa kerrota, että kannattaa katkaista välit huumeporukoihin ja etsiä muita ystäviä ja muuta tekemistä. Tahdonlujuutta vaatii joo ja työtä ja rohkeutta, mutta täällä täytyy kaikkien itse järjestää elämänsä ja kun yhteiskunta siihen auttaa, niin on jo vähän velvollisuuskin. Terveisin pitkäaikaissairas kuntoutuja (ei päihde)
Ne päästää ne hoidosta vapaaksi luontoon kesän ajaksi. Syksyllä keräilevät sitten taas lukkojen taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te tunnistatte narkomaanin? Siis kyllähän rähjäisen näköisiä ihmisiä näkyy silloin tällöin, mutta en nyt heti mene sanomaan narkiksi, kun ei tiedä mistä syystä ihminen on sellainen kuin on. Toki narkkeja siis on, mutta ihmeellisen tarkkoja ihmiset täällä on erottamaan esim. narkin ja alkoholistin toisistaan ;)
Niin, ja kokemusta on huumeiden käyttäjästä lähipiirissä. Silti en menisi väittämään, että tunnistan kaikki huumeidenkäyttäjät kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Joo se onkin niin helppo valita paremmin.. kaverit hehkuttaa päihteitä itse syrjäydyn kotiin kun en enää käytä ja selvinpäin pelkään niin etten edes opiskella pysty. En siis tuomitse itse heitä vaikka itse pysyn selvänä niin kauan kuin vaan pystyn ja nyt on vuosi mennyt.
Tsemppiä! Kyllä vaikka ympärivuorokautinen vauvapalstailu on fiksumpaa kuin narkkien kanssa kaveeraaminen. Kyllä sä vielä tuut löytämään kivojakin kavereita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kuvastaa yhteiskunnn huonoa oloa!
Tuntemani muutama narkki, joista muuten yksi juurikin siellä Helsingin rautatieasemalla päivystää, ovat syrjäytyneitä nuoria, eivätkä varsinaisesti ole valinneet tuota elämäntapaa, vaan ovat pikkuhiljaa siihen ajautuneet. Valitettavsti.
Ovat ihan hyviä tyyppejä ja heissä olisi ollut potentiaalia mihin vaan, mutta ehkä ei ihan sitä energiaa mitä nykyään esim. ammattikoulutuksen hankkimiseen vaaditaan.
Kuinkahan monen niistäkään saa enää sieltä ojasta nostettua selväpäiseen elämään... Oon kuullut, ettei huumeongelmaiset saa hoitopaikkaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Onko tämä totta tuttujesi kohdalla?
ap
Ainakin yksi poika on kovasti yrittänyt päästä hoitoon. Vaikeaa se näyttää olevan. Ja jo se, että tietoa joutuu odottelemaan pitkään ja siinä ajassa ehtii taas toilailemaan liian paljon..
Toisaalta taas toinen tuttu oli juuri hoidossa, mutta kun ainoat ystävät ovat sitä narkkiporukkaa, ja niitä ystäviä heillä on joka kaupungissa, vaatii aivan uskomatonta tahdonlujuutta pysyä erossa siitä porukasta ja olla yksin. Oli surullista seurata facessa niitä kavereiden biletyskutsuja kun toinen oli juuri kotiututunut. Pokalla vaan yrittivät inttää juhlimaan, vaikka kaikki tiesivät missä kaveri oli ollut!
Kaikki säälii ja yläpeukuttaa? Eikö siellä vieroituksessa kerrota, että kannattaa katkaista välit huumeporukoihin ja etsiä muita ystäviä ja muuta tekemistä. Tahdonlujuutta vaatii joo ja työtä ja rohkeutta, mutta täällä täytyy kaikkien itse järjestää elämänsä ja kun yhteiskunta siihen auttaa, niin on jo vähän velvollisuuskin. Terveisin pitkäaikaissairas kuntoutuja (ei päihde)
Uusien ystävien tai edes tuttavien löytäminen ei todellakaan ole helppoa, ja yksinäisyys voi tuntua tappavan pahalta. Todellakin osaan sääliä henkilöä, joka kamppailee päihteistä erossa pysymisen ja yksinäisyyden kanssa. Monesti ne tekijät, jotka saavat ajautumaan päihteiden käyttöön voivat myös estää normaalit sosiaaliset kontaktit. Esimerkiksi minulla ei ole ollut kavereita neljään vuoteen, lukion päätyttyä en ole löytänyt uusia, vanhoilla uudet elämät. Olen tehnyt töitä, mutta pätkätöitä alalla jossa ei ole kauhean paljon muutenkaan työkavereita. Olen myös hakenut kouluun, mutta en ole päässyt haluamalleni alalle. Tämä yksinäisyys sattuu, mutta kestän. Tiedän myös, etten välttämättä saa opinnoistakaan ystävää, sillä olen ujohko ja yli-ikäinen. Ymmärrän hyvin houkutuksen jos vahtoehto on kaverit ja hetkellinen hyvä olo ja huono olo ja yksinäisyys. Juoppo- ja narkkipiirit vielä on sellaisia, että sinne hyväksytään vähän kaikki, eli muuten yksinäisyyteen taipuvaiselle ne voivat olla ainoita sosiaalisia suhteita. Itse olen melkein jäänyt koukkuun reseptilääkkeeseen ja olen koukussa kofeiiniin, pystyn siis ymmärtämään riippuvaisuutta. On helppo ohjata ja sanoa, että vaatii vaan vähän itsekuria ja uusia ihmissuhteita, kun kummatkin ovat lähtökohtaidesti kyseisen henkilön ongelmia.
Olen heikko usein, ja synkkiä kausia on ollut enemmän kuin kukaan uskoisi jos vain päältä päin tarkastelisi. Mutta en silti ole valinnut huonoa kaveripiiriä, vaikka olen ollut hyvin heikkoitsetuntoinen. En ole tarttunut pulloon tai piikkiin, vaikka olen ollut aivan pohjalla. Ja ei, en tahdo tästä glooriaa enkä sädekehää, vaan kerron, että kaikki eivät edes halua päihteitä elämäänsä vaikka olisivat kuinka herkkiä (herkkyys ei ole heikkoutta, eikä heikkous ole paha asia).
Moni asia on oma valinta. Huumeiden käyttö on yksi niistä.