Ikuinen jätetty

Riippuu millä tavalla jätetään?

Jos liikaa tyrkytät ei kukaan sellaisesta "päälle" käyvästä tykkää

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla jätetään?

Jos liikaa tyrkytät ei kukaan sellaisesta "päälle" käyvästä tykkää

Tilaa annan mutta olen tavoitettavissa. Ap

Ja ihan normaali ihminen olen. Katselin noita listoja, niin eipä mussa mitään epämiellyttävää pitäisi olla. Mutta miehet jättävät aina, jopa orastavissa kaverisuhteissa. Samaan aikaan sekä kavereita että vientiä näyttää olevan juuri sellaisilla naisilla, joita noissa listoissa muka ei haluta. Kai tässä on pakko tyytyä olemaan yksinomaan naisseurassa. Onneksi naisille edes kelpaan, ainakin joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla jätetään?

Jos liikaa tyrkytät ei kukaan sellaisesta "päälle" käyvästä tykkää

Tilaa annan mutta olen tavoitettavissa. Ap

No miten voit olla jätetty, jos tilaa annat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla jätetään?

Jos liikaa tyrkytät ei kukaan sellaisesta "päälle" käyvästä tykkää

Tilaa annan mutta olen tavoitettavissa. Ap

No miten voit olla jätetty, jos tilaa annat?

??? No siten että mies ilmoittaa ettei halua enää asua tai seurustella tai kaveerata tms kanssani. Ap

Aaveekin jätti mut... Ap

Tää on kyllä paska viikko. Vaikuttaa, että töissäkään en kelpaa yrityksistä huolimatta. Enkä oikein mihinkään kelpaa. Kaikenlaista yritän ja ohimenevää hyväksyntää joskus saan mutta sellaista vakaata ja pitkäkestoista ei kai sitten persoonani salli vaikka siis itse haluaisin...ap

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Oikeastaan kun tapaan tosi mukavan ihmisen niin se on melkein epämiellyttävää, koska siinä on taas ihminen josta alan välittämään ja joka vain taas katoaa jossain vaiheessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Oikeastaan kun tapaan tosi mukavan ihmisen niin se on melkein epämiellyttävää, koska siinä on taas ihminen josta alan välittämään ja joka vain taas katoaa jossain vaiheessa. Ap

Miten tällaisesta sitten oppisi pois? Onko jollain neuvoja? Ap

Up

Realistisesti ajateltuna jos haluaa että sua ei jätetä niin on pakko tyytyä alaspäin.

Mitä vahvemmat ovat tunteet on toista kohtaan niin sitä todennäköisemmin hän tulee antamaan pakit.

Olen ollut suhteessa jossa mulla ei ollut tunteita toista kohtaan ja juuri se suhde olisi ollut se jossa en olisi koskaan saanut pakkeja.

Kaikilla on yleensä tapana ihastua itseään parempitasoisempaan ihmiseen ja sellaista on vaikea pitää itsellään koska hänellä riittää vientiä.

Vierailija kirjoitti:

Realistisesti ajateltuna jos haluaa että sua ei jätetä niin on pakko tyytyä alaspäin.

Mitä vahvemmat ovat tunteet on toista kohtaan niin sitä todennäköisemmin hän tulee antamaan pakit.

Olen ollut suhteessa jossa mulla ei ollut tunteita toista kohtaan ja juuri se suhde olisi ollut se jossa en olisi koskaan saanut pakkeja.

Kaikilla on yleensä tapana ihastua itseään parempitasoisempaan ihmiseen ja sellaista on vaikea pitää itsellään koska hänellä riittää vientiä.

Musta nää tasopuheet on niin typeriä. Itse puhun nyt ihmisistä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella, eli ymmärrän mitä he juttelevat ja he ymmärtävät minua. Tällaisia en tapaa kovin usein. Ja puhun kaikenlaisista ihmissuhteista, kaveri, parisuhde, panokaveri, tai vaikka naapurisuhteista. Muutaman naispuolisen ystävän olen onnistunut pitämään ja heidän pysymiseensä luotan. Kaikki muut valuvat sormien välistä ennemmin tai myöhemmin ja yleensä ennemmin... A

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realistisesti ajateltuna jos haluaa että sua ei jätetä niin on pakko tyytyä alaspäin.

Mitä vahvemmat ovat tunteet on toista kohtaan niin sitä todennäköisemmin hän tulee antamaan pakit.

Olen ollut suhteessa jossa mulla ei ollut tunteita toista kohtaan ja juuri se suhde olisi ollut se jossa en olisi koskaan saanut pakkeja.

Kaikilla on yleensä tapana ihastua itseään parempitasoisempaan ihmiseen ja sellaista on vaikea pitää itsellään koska hänellä riittää vientiä.

Musta nää tasopuheet on niin typeriä. Itse puhun nyt ihmisistä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella, eli ymmärrän mitä he juttelevat ja he ymmärtävät minua. Tällaisia en tapaa kovin usein. Ja puhun kaikenlaisista ihmissuhteista, kaveri, parisuhde, panokaveri, tai vaikka naapurisuhteista. Muutaman naispuolisen ystävän olen onnistunut pitämään ja heidän pysymiseensä luotan. Kaikki muut valuvat sormien välistä ennemmin tai myöhemmin ja yleensä ennemmin... A

Tasopuheet on realismia ja naiset noudattaa sitä tarkasti.

Tinderissäkin ihan joka kerta jos sulla on esim 5 mätsiä jossa 2 viehättävää naista ja 3 epäviehättävää naista niin ainoat vastaukset avausviestiini tulee 3 epäviehättävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Oikeastaan kun tapaan tosi mukavan ihmisen niin se on melkein epämiellyttävää, koska siinä on taas ihminen josta alan välittämään ja joka vain taas katoaa jossain vaiheessa. Ap

Miten tällaisesta sitten oppisi pois? Onko jollain neuvoja? Ap

Tuosta katoamisesta: Oletko itse yhteydessä henkilöön aktiivisesti oma-aloitteisesti vai odotatko että toinen aina ottaa ja pitää yhteyttä sinuun? Valitettavasti itse en enää jaksanut yhtä ystävyyssuhdetta, jossa minä olin aina se yhteydenottaja, puhelimella ja viesteillä. Tuntui, että toista ei pätkän vertaa kiinnosta olla yhteydessä minuunpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Oikeastaan kun tapaan tosi mukavan ihmisen niin se on melkein epämiellyttävää, koska siinä on taas ihminen josta alan välittämään ja joka vain taas katoaa jossain vaiheessa. Ap

Miten tällaisesta sitten oppisi pois? Onko jollain neuvoja? Ap

Tuosta katoamisesta: Oletko itse yhteydessä henkilöön aktiivisesti oma-aloitteisesti vai odotatko että toinen aina ottaa ja pitää yhteyttä sinuun? Valitettavasti itse en enää jaksanut yhtä ystävyyssuhdetta, jossa minä olin aina se yhteydenottaja, puhelimella ja viesteillä. Tuntui, että toista ei pätkän vertaa kiinnosta olla yhteydessä minuunpäin.

Olen yhteydessä, mutta muutamakin mies on ilmoittanut ettei halua enää olla kaveri. Kerrankin eräs mies ilmoitti että hän alkoi seurustelemaan joten ei halua enää pitää yllä kaverisuhdetta. Ja mä kun käsitin että ihmiset tässä välittää toisistaan eikä niillä pissavehkeillä ole niin väliä. Sitten myöskin tällaisia, että nainen tai mies on ystävyydessä aloitteellinen, että vaihdetaan numeroita että nähtäisiin useammin, mutta kun otan yhteyttä niin harvoin kerkiää näkemään eivätkä itse ehdota tapaamisia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että sussa on mitään vikaa, mutta epätoivon ja ylettömän miellyttämisenhalun kyllä aistii ja se voi olla aika luotaantyöntävää.

Epätoivoiseksi kyllä tunnenkin itseni ja se on hyvin pysyvä piirre mussa. Mua on hylätty ja jätetty ulkopuolelle enemmän kuin pidetty mukana eikä mulla ole koskaan ollut luontaista yhteisöä jonka eteen ei tarvitsisi tehdä töitä (suku, kylän yhteisö, koululuokan oma yhteisö, työyhteisö tms). Kun joskus harvoin tapaan ihmisen jonka kanssa tunnen kuuluvuutta haluaisin varmistaa sen pysyvyyden ja alan pelätä hylkäämistä. Ja siis kaikissa ihmissuhteissa. Olen myös työssä jossa koko ajan joudun todistamaan kelpaamistani ja silti saan hylkäyksiä enemmän kuim muuta.. Ap

Oikeastaan kun tapaan tosi mukavan ihmisen niin se on melkein epämiellyttävää, koska siinä on taas ihminen josta alan välittämään ja joka vain taas katoaa jossain vaiheessa. Ap

Miten tällaisesta sitten oppisi pois? Onko jollain neuvoja? Ap

Tuosta katoamisesta: Oletko itse yhteydessä henkilöön aktiivisesti oma-aloitteisesti vai odotatko että toinen aina ottaa ja pitää yhteyttä sinuun? Valitettavasti itse en enää jaksanut yhtä ystävyyssuhdetta, jossa minä olin aina se yhteydenottaja, puhelimella ja viesteillä. Tuntui, että toista ei pätkän vertaa kiinnosta olla yhteydessä minuunpäin.

Olen yhteydessä, mutta muutamakin mies on ilmoittanut ettei halua enää olla kaveri. Kerrankin eräs mies ilmoitti että hän alkoi seurustelemaan joten ei halua enää pitää yllä kaverisuhdetta. Ja mä kun käsitin että ihmiset tässä välittää toisistaan eikä niillä pissavehkeillä ole niin väliä. Sitten myöskin tällaisia, että nainen tai mies on ystävyydessä aloitteellinen, että vaihdetaan numeroita että nähtäisiin useammin, mutta kun otan yhteyttä niin harvoin kerkiää näkemään eivätkä itse ehdota tapaamisia. Ap

Ja sekin vielä etten ota kovin usein yhteyttä jo ihan siksikin etten ahdistaisi, mutta sitten ihmisten kuviot voivatkin jo muuttua kuukaudessa niin ettei minulle ole enää käyttöä. Ap

Up

.