Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi uusperheissä yritetään väkisin olla "vanhempia" puolison lapsille?
10.04.2017 |
Olen seurannut lähipiirissä paria uusperhettä, samoin paria uusperheblogia. Tilanne on sikäli ajankohtainen, että olen eronnut ja ehkä itsekin jossain vaiheessa uusperheellinen.
Yhtä asiaa vain ihmettelen. Miksi näissä uusperheissä erityisesti naiset yrittävät niin kovasti olla "uusia äitejä" puolisonsa lapsille? Siis oikein hampaat irvessä. Ja sitä sitten itketään, kun ei ne lapset puhukaan surujaan mulle vaan biologiselle äidilleen tai isälleen. Tai jos lapsi loukkaa itsensä tai on sairas, niin itkee isää/äitiä, eikä äitipuoli kelpaakaan lohduttamaan. Että kun ei ne lapset samalla tavalla halaile ja pusuttele kuin omia vanhempiaan.Eikä ilmaise, että on samalla tavalla ollut ikävä. Ja jo nyt kannetaan murhetta siitä, että mahtaakohan niiltä bonuslapsilta tänäkään vuonna tulla äitienpäiväkorttia...
Olen yrittänyt ystäviltäni, jotka tuossa tilanteessa on, kysyä, että miksi he suhtautuu näin. Asettavat ihan hirveitä paineita sille, että sen uusperheen pitäisi olla kuin ydinperhe ja eri vanhemmista syntyneiden lasten pitäisi pitää toisiaan sisaruksina ja heitä vanhempinaan. Vastaukseksi olen saanut vaan, että kun uusperhe on uusi ydinperhe ja onhan he nyt hyvänen aika myös vanhempia näille puolisonkin lapsille.
Miksi tästä otetaan niin kovia paineita? Koska selvää on, että se uusperhe ei ole näiden aiemmista liitoista syntyneiden lasten ydinperhe. Heillä ei sitä ydinperhettä enää ole. Ja se äidin/isän kumppani ei ole lasten uusi vanhempi. Hänestä voi hyvässä tilanteessa, jos henkilökemiat osuu yhteen ja kaikki sujuu muutenkin kitkattomasti, tulla tärkeitä aikuisia puolisonkin lapsille. Mutta biologista isää/äitiä he eivät voi korvata. Eikä tarvitsekaan. Ja jos läheistä suhdetta ei synny, sitä ei sitten vaan synny. Hampaat irvessä sitä ei saa aikaiseksi.
Tuntuu, että varsinkin lapsille sälytetään hurja paine tuollaisessa tilanteessa. Heidän pitäisi yhtäkkiä alkaa halailla ja pusutella ja tykätä ja kaivata aikuista, jota he eivät ole saaneet itse elämäänsä valita. Jotenkin ihan kummallista.
Miksei voida vaan hyväksyä, että se uusperhe on uusperhe. Että se on erilainen kuin ydinperhe. Ja se voi silti olla ihan hyvä kokoonpano. Että lasten suhde vanhempansa uuteen kumppaniin ei ole sama, kuin suhde vanhempiin. Miksei näistä suhteista anneta muodostua sellaisia, kuin niistä muodostuu? Näinhän käy esim. ystävyyssuhteissa - joistakin ihmisistä tulee sydänystäviä, joidenkin kanssa ollaan vaan kavereita tai tuttuja.
Tunnen monia eroperheitä. Vaikka lasten suhde vanhempansa uuteen kumppaniin olisi ihan hyvä (aina ei ole), ei silti missään ole sellaista tilannetta, jossa se uusi kumppani olisi ihan vastaava kuin oma äiti/isä.
Voitaisiin myös lanseerata uusperheiden päivä. Tai tärkeän aikuisen päivä. Silloin voitaisiin kouluissa ja päiväkodeissa askarrella kortteja näille uusperheen uusille aikuisille tai muille elämässä tärkeille ihmisille, kummeille, tädeille, sedille, naapureille, harrastusten valmentajille, jne. Poistuisi ne paineet saada se äitien/isänpäiväkortti.
Kommentit (70)
Minä, lapseton nainen, olin yhdessä miehen kanssa, jolla oli muutama pienehkö lapsi. Ennakkoon vähän pelkäsin, mitä draamaa lasten äiti järjestää kuvioomme, koska olin kuullut kauhutarinoita sellaisesta. Mutta tämä miehen ex päinvastoin innostui, kun kuuli minusta, ja yritti valtavasti positiivista suuntaani. Kehui minua miehelle vaikka emme olleet edes tavanneet, ja kannusti lapsia tekemään minun kanssa vaikka mitä. Hän siis todella otti asiakseen, että minä pysyisin ja olisin mahdollisimman läheinen hänen lasten kanssa. Kysyi miehen kautta jopa kantaani lasten kasvatusasioihin ym. Aluksi olin iloinen, että hyvinhän tämä menee. Mutta sitten minulle valkeni totuus. Lasten äiti piti eksäänsä eli miesystävääni täysin epäkelpona hunsvottina, joka ei osaa tehdä mitään järkevää lasten kanssa ja suunnilleen hukkaa lapset ja unohtaa ruokkia ne. Ja innostui siksi minusta, että ajatteli, että vihdoin siellä on edes joku "aikuinen" huolehtimassa lapsista. Ja sen takia tämä lasten äiti seisoi suunnilleen päällään, että minä pysyisin miehen rinnalla. No, eihän siitä meidän parisuhteesta mitään tullut, koska mies todella oli hunsvotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikea äiti ja isä.
Juu, biologinen äiti ja isä. Sitten muita turvallisia ja rakkaita aikuisia elämässään, kuten vaikka mummi ja ukki, täti tai setä, ja äitipuoli tai isäpuoli. Täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikea äiti ja isä.
Juu, biologinen äiti ja isä. Sitten muita turvallisia ja rakkaita aikuisia elämässään, kuten vaikka mummi ja ukki, täti tai setä, ja äitipuoli tai isäpuoli. Täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus :)
Tai sitten ei. Harvemmin kun ovat täysipäisiä, mukavia ja turvallisia nämä vaihtuvat puoliskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikea äiti ja isä.
Juu, biologinen äiti ja isä. Sitten muita turvallisia ja rakkaita aikuisia elämässään, kuten vaikka mummi ja ukki, täti tai setä, ja äitipuoli tai isäpuoli. Täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus :)
Tai sitten ei. Harvemmin kun ovat täysipäisiä, mukavia ja turvallisia nämä vaihtuvat puoliskot.
Myöskään biologinen äiti tai isä ei aina ole turvallinen tai täyspäinen :) Mutta täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus. Ei päästään vialla olevat, vaan täyspäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikea äiti ja isä.
Juu, biologinen äiti ja isä. Sitten muita turvallisia ja rakkaita aikuisia elämässään, kuten vaikka mummi ja ukki, täti tai setä, ja äitipuoli tai isäpuoli. Täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus :)
Tai sitten ei. Harvemmin kun ovat täysipäisiä, mukavia ja turvallisia nämä vaihtuvat puoliskot.
Myöskään biologinen äiti tai isä ei aina ole turvallinen tai täyspäinen :) Mutta täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus. Ei päästään vialla olevat, vaan täyspäiset.
Totta, eli ne tiuhaan ja säännöllisesti vaihtuvat äitipuolet ovat vaarallisia, mustasukkaisia ja kateellisia nykyisestä elättäjästään ja kostavat sitä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikea äiti ja isä.
Juu, biologinen äiti ja isä. Sitten muita turvallisia ja rakkaita aikuisia elämässään, kuten vaikka mummi ja ukki, täti tai setä, ja äitipuoli tai isäpuoli. Täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus :)
Tai sitten ei. Harvemmin kun ovat täysipäisiä, mukavia ja turvallisia nämä vaihtuvat puoliskot.
Myöskään biologinen äiti tai isä ei aina ole turvallinen tai täyspäinen :) Mutta täyspäiset, mukavat ja turvalliset aikuiset lapsen elämässä ovat rikkaus. Ei päästään vialla olevat, vaan täyspäiset.
Totta, eli ne tiuhaan ja säännöllisesti vaihtuvat äitipuolet ovat vaarallisia, mustasukkaisia ja kateellisia nykyisestä elättäjästään ja kostavat sitä lapsille.
Sulla ilmeisesti huonoja kokemuksia omasta takaa? Kun noin kiivaasti olet sitä mieltä että äitipuoli on aina paha.
Minäkin ihmettelen tuota. joskus oli lehdessä eräästä julkkiksesta juttu ja hän mainitsi kuinka monta lasta hänen perheeseen kuuluu ja luetteli miehen ja ex miehenkin lapset. poseerasi kuvissa myös koko potretilla. mietin silloin oliko kysynyt lasten äideiltä mielipidettä. itse jos olisin miehen uusi puoliso olisin kiva tyyppi miehen lapsille, mutta en äidin korvike. pitäisin myös huolta että miehellä olisi myös kahdenkeskistä aikaa lapsiensa kanssa enkä itse tunkisi joka paikkaan mukaan. eri asia tietenkin jos miehen ex olisi sellainen joka ei kykenisi huolehtimaan lapsesta. silloin antaisin lapselle enemmän tukea ja läsnäoloa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
No nyt ymmärrän! Sinulla ei taida olla kokemusta siitä, että eletään yhdessä? Jos eletään yhdessä, nykypäivänä ei kukaan tee ruokaa vain omille lapsille, jos perheessä on muitakin lapsia. Miltä se lapsista tuntuisi, jos oma isä on töissä ja äitipuoli tekee vain omalle lapselleen makkarasoppaa? Meillä on kipuiltu näiden asioiden kanssa, sillä miehelläni on 12-vuotias tytär, jonka äidistä hän erosi kun tytär oli 4 kk. Me emme silloin olleet vielä tavanneetkaan, eikä eron syy kuulu minulle. Tyttö on meillä kesälomalla yleensä vähintään kuukauden ja lisäksi syys-, hiihto- ja joululomalla. Yhteen aikaan vain isän laittama ruoka olisi kelvannut, isän kanssa olisi käynyt leikkipuistossa tai isän kieltoja uskottu. No eihän se oikein sopinut, kun meillä on 2 yhteistä lasta, joiden koti tämä on. Kaikilla on samat säännöt. Sitkeästi vaan juteltiin tytön kanssa, että pitää minunkin kieltojani totella, minun kanssani ulkoilla ja tekemääni ruokaa syödä, jos sattuu olemaan minun vuoroni laittaa ruokaa. Isä tekee tyttärensä kanssa kahdestaan asioita, joissa me muut emme ole mukana, mutta niin hän tekee toistenkin lasten kanssa aina välillä. Arkeamme emme kuitenkaan muuta vain siksi, että tyttö on meillä.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Pakko nostaa vanha ketju kun löysin samanlaisia ajatuksia mitä itse koen tästä viestistä.
Olen kesälomalla saanut taas tietää paikkani uusioperheessämme. En varsinaisesti kuulu tähän perheeseen. Saan kuulla sen aina kun tunnelma kiristyy.
Minullekin olisi ihan fine että pyrin olemaan taustalla ja elän tässä hissukseen samalla omaa elämääni joka on huomattavasti rikkaampaa uusperheessä kuin ilman uusperhettä.
Sitä en vain ymmärrä että jos korjaan lasten jättämät sotkut, käyn kaupassa ja maksan siitä sievoisasti, teen ruokaa, pesen pyykit, kuskaan, vien huvituksiin ja ulkomaanlomille. Maksan asumiskustannuksia.
Ja sitten en saisi puuttua kun lapset puhuvat minulle töykeästi ja lähes haistatellen. En saa edes pahoittaa mieltäni huonosta kohtelusta.
Kyllä minusta pitäisi näiden asioiden kulkea jotenkin käsi kädessä.
Alue: Aihe vapaa
Lapsilla on oikea äiti ja isä.