Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi uusperheissä yritetään väkisin olla "vanhempia" puolison lapsille?
10.04.2017 |
Olen seurannut lähipiirissä paria uusperhettä, samoin paria uusperheblogia. Tilanne on sikäli ajankohtainen, että olen eronnut ja ehkä itsekin jossain vaiheessa uusperheellinen.
Yhtä asiaa vain ihmettelen. Miksi näissä uusperheissä erityisesti naiset yrittävät niin kovasti olla "uusia äitejä" puolisonsa lapsille? Siis oikein hampaat irvessä. Ja sitä sitten itketään, kun ei ne lapset puhukaan surujaan mulle vaan biologiselle äidilleen tai isälleen. Tai jos lapsi loukkaa itsensä tai on sairas, niin itkee isää/äitiä, eikä äitipuoli kelpaakaan lohduttamaan. Että kun ei ne lapset samalla tavalla halaile ja pusuttele kuin omia vanhempiaan.Eikä ilmaise, että on samalla tavalla ollut ikävä. Ja jo nyt kannetaan murhetta siitä, että mahtaakohan niiltä bonuslapsilta tänäkään vuonna tulla äitienpäiväkorttia...
Olen yrittänyt ystäviltäni, jotka tuossa tilanteessa on, kysyä, että miksi he suhtautuu näin. Asettavat ihan hirveitä paineita sille, että sen uusperheen pitäisi olla kuin ydinperhe ja eri vanhemmista syntyneiden lasten pitäisi pitää toisiaan sisaruksina ja heitä vanhempinaan. Vastaukseksi olen saanut vaan, että kun uusperhe on uusi ydinperhe ja onhan he nyt hyvänen aika myös vanhempia näille puolisonkin lapsille.
Miksi tästä otetaan niin kovia paineita? Koska selvää on, että se uusperhe ei ole näiden aiemmista liitoista syntyneiden lasten ydinperhe. Heillä ei sitä ydinperhettä enää ole. Ja se äidin/isän kumppani ei ole lasten uusi vanhempi. Hänestä voi hyvässä tilanteessa, jos henkilökemiat osuu yhteen ja kaikki sujuu muutenkin kitkattomasti, tulla tärkeitä aikuisia puolisonkin lapsille. Mutta biologista isää/äitiä he eivät voi korvata. Eikä tarvitsekaan. Ja jos läheistä suhdetta ei synny, sitä ei sitten vaan synny. Hampaat irvessä sitä ei saa aikaiseksi.
Tuntuu, että varsinkin lapsille sälytetään hurja paine tuollaisessa tilanteessa. Heidän pitäisi yhtäkkiä alkaa halailla ja pusutella ja tykätä ja kaivata aikuista, jota he eivät ole saaneet itse elämäänsä valita. Jotenkin ihan kummallista.
Miksei voida vaan hyväksyä, että se uusperhe on uusperhe. Että se on erilainen kuin ydinperhe. Ja se voi silti olla ihan hyvä kokoonpano. Että lasten suhde vanhempansa uuteen kumppaniin ei ole sama, kuin suhde vanhempiin. Miksei näistä suhteista anneta muodostua sellaisia, kuin niistä muodostuu? Näinhän käy esim. ystävyyssuhteissa - joistakin ihmisistä tulee sydänystäviä, joidenkin kanssa ollaan vaan kavereita tai tuttuja.
Tunnen monia eroperheitä. Vaikka lasten suhde vanhempansa uuteen kumppaniin olisi ihan hyvä (aina ei ole), ei silti missään ole sellaista tilannetta, jossa se uusi kumppani olisi ihan vastaava kuin oma äiti/isä.
Voitaisiin myös lanseerata uusperheiden päivä. Tai tärkeän aikuisen päivä. Silloin voitaisiin kouluissa ja päiväkodeissa askarrella kortteja näille uusperheen uusille aikuisille tai muille elämässä tärkeille ihmisille, kummeille, tädeille, sedille, naapureille, harrastusten valmentajille, jne. Poistuisi ne paineet saada se äitien/isänpäiväkortti.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Pyykkiä pitää pestä, oli uusioperhe tai ei, miksi ne lapsipuolen vaatteet ei mene siinä samalla? Ruokaa pitää laittaa, oli uusioperhe tai ei, eikö se lapsipuoli voi syödä siitä samasta? Vai meneekö se niin, että lapsen ollessa miehellä, mies kokkaa ja pesee pyykit ja sinä peset omat vaatteesi ja teet omat ruokasi?
Mun mielestä äitipuolikin saa ilmaista mielipiteensä lapsen asioihin, sillä lapsen iästä riippuen sillä on vaikutusta sen äitipuolenkin elämään. Kai sitä nyt aikuiset ihmiset voi tästä asiasta keskustella niinkuin ihmiset?
Joo, jos nyt on laittamassa vaikka punaisia vaatteita koneeseen ja lapsellakin on siinä niitä punaisia vaatteita likaisina, kai ne voi sinne samalla heittää pyörimään. Mutta, se isä/äitipuoli ei ole vastuussa viime kädessä siitä, onko lapsella aamuksi puhtaat vaatteet hoitoon/kouluun ja onko haalari kuiva tai tarvitaanko aamulla kumisaappaita.
Toki, jos joku perheessä laittaa ruokaa, niin miksei kaikki siitä söisi. Mutta jos se äiti/isäpuoli on vaikka sen illan poissa, ei ole hänen velvollisuutensa murehtia, onko jääkaapissa ruokaa lapsille. Se on vanhemman tehtävä viime kädessä katsoa, että on ruokaa ja lapset syö ja jos tarvitaan vaikka eväät seuraavan päivän harrastukseen mukaan, niin evästarpeita on.
Ja ei, isä/äitipuolella ei minusta ole sanottavaa lasten asioihin. Varmaan keskustella voi, jos lasten biologiset vanhemmat on siihen valmiita. Mutta aika haastavaksi menee, jos neljän aikuisen mielipidettä pitäisi kuunnella ja ottaa huomioon lasten asioissa. Kun välillä on tekemistä siinä, että kaksikin aikuista saa asiat päätettyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehenä sanoisin, että ei siinä mitään stressiä pidä ottaa. Lapset on lapsia.
Meillä on omia poikia mutta vaimon sisko on kovasti sairastellut ja ollaan vähän pohdittu mitä tehdään jos sen elämä päättyy. Sillä on tyttö joka on saman ikäinen kuin meidän pojat ja oikein söötti muutenkin. Kyllä se meidän tytöksi voidaan ottaa minun puolestani, kyllä se siinä mukana kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Jaa. No minusta on kaikkien perheen aikuisten (tai oikeastaan myös alaikäisten jonkinverran) huolehtia kotitöistä, itsestään ja toisistaan. Ilmoittaa menonsa jotta muut osaavat niihin varautua ja myös järjestellä niitä tarvittaessa mikäli ne vaikuttavat muihin perheenjäseniin. Tämä pätee myös lapsettomissa perheissä.
Kaikilla meillä on oikeus mielipiteeseen. Mutta minun mielestäni, jos se toinen aikuinen ei ole lasteni vanhempi, hänen ei tarvitse säätää menojaan minun ja lasteni mukaan.
ap
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Sama kokemus. Minusta täälläkin naiset ovat usein hyvin järkeviä asian suhteen, en ymmärrä ap:n vuodatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun kodissani minne nää lapset tulee on säännöt ja niitä kuunnellaan. Ei täällä rivastella, siivotaan esm askartelun jäljet, puhutaan nätisti.
Koitan myös opettaa käytännön juttuja jotka näyttää uupuvan, liiallisen hemmottelun ansiosta.Ja pakkohan mun on pitää huolta, et on ruokaa ja puhtaat vaatteet,kansalaisvelvollisuus. Mikää äitipuoli en ole vaan kaveri.
Mut mitään isompaa en tee,esm alan maksaa lasten menoja, hankkimaa mitää isoa, pientä voin ostaa yms.
Ruuat pyrin ostamaan myös silloin tällöin.Perushuushollin hommat hoidan kuitenkin minä.
No tuohan nyt on selvä. Onhan esim päiväkodissa ja koulussakin säännöt, ystävien luona ja sukulaisissa on niissä omat sääntönsä, jne, joita noudatetaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Voithan sinä noita asioita tehdä, jos siltä tuntuu. Mutta ei sinun mielestäni ole pakko.
Kasvatuksen ja rajat hoitaa mielestäni lapsen vanhempi, ei joku aikuinen, joka sattuu asumaan lapsen vanhemman kanssa samassa taloudessa. Toki, jos lapsi nyt vaikka on vaaratilanteessa, niin silloin voi komentaa, järkeä saa käyttää. Mutta muuten sen kasvatuksen hoitaa vanhempi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
No mitä se korvikkeena olo sinua niin hiertää? Tottakai sitä joutuu uusperheen äitinä lapsipuolensa kanssa tekemään samankaltaisia asioita kuin mitä oikea äitikin tekee. Joten kyllä sitä tavallaan sitten on se äidin korvike silloin kun oma äiti ei siinä ole. Se että kuinka syvä ja hyvä se suhde sitten on, onkin pitkälti persoonakysymys ja toisaalta myös paljolti riippuvainen siitä, kuinka paljon ne omat vanhemmat tukevat tätä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
Juuri tätä hain! Kun lapsi on paikalla, tärkeintä on se yhteys siihen omaan vanhempaan. Ei se aika ole tarkoitettu siihen, että lapsen pitäisi väenväkisin luoda suhdetta siihen vanhemman uuteen kumppaniin. Se muodostuu ajan kanssa, jos on muodostuakseen.
Vierailija kirjoitti:
On aika hankalaa, kuluttavaa ja raskasta elää vieraiden ihmisten kanssa. Siis ei ne uusperheen puolisot ja lapset toisilleen kuitenkaan mitään alivuokralaiskämppiksiä ole. Jos suhde ei toimi, se ei toimi, ja siitä seuraa niin paljon hankaluuksia, että se on pakko saada toimimaan.
Ja vaikka mikään ihmissuhde suhde ei syvene "vaan sillä, että kun mä nyt haluun, että musta tykätään", ei se taatusti lähene silläkään keinola, että joku päättää, ettei halua, että hänestä tykätään. Tai ettei kiinnosta. Syventämisen eteen on tehtävä töitä. Sine qua non.
Ja siltikään se ei välttämättä onnistu koskaan, ketään ei voi pakottaa edes pitämään toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Voithan sinä noita asioita tehdä, jos siltä tuntuu. Mutta ei sinun mielestäni ole pakko.
Kasvatuksen ja rajat hoitaa mielestäni lapsen vanhempi, ei joku aikuinen, joka sattuu asumaan lapsen vanhemman kanssa samassa taloudessa. Toki, jos lapsi nyt vaikka on vaaratilanteessa, niin silloin voi komentaa, järkeä saa käyttää. Mutta muuten sen kasvatuksen hoitaa vanhempi.
ap
Et kyllä oikeasti tajua. Jos me olemme mieheni kanssa päättäneet olla perhe, ei siinä olisi mitään järkeä ettei toista auteta ja asioita tehdä yhdessä. Vaikka sitten niitä ruokaostoksia.
Toki, loppuviimeeksi minulla on oikeus sanoa, etten tee ruokaa kuin itselleni ja omalle lapselleni. Veikkaanpa, että miehenikin toteaisi siihen, että ei tarvitse enää koskaan tehdä. Tai itse olisin hyvin kummissani, jos hän ei vuorollaan tekisi myös minun lapselleni, oli oikeus tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Voithan sinä noita asioita tehdä, jos siltä tuntuu. Mutta ei sinun mielestäni ole pakko.
Kasvatuksen ja rajat hoitaa mielestäni lapsen vanhempi, ei joku aikuinen, joka sattuu asumaan lapsen vanhemman kanssa samassa taloudessa. Toki, jos lapsi nyt vaikka on vaaratilanteessa, niin silloin voi komentaa, järkeä saa käyttää. Mutta muuten sen kasvatuksen hoitaa vanhempi.
ap
Lasta kasvatetaan ihan joka paikassa. Vanhempien lisäksi lasta kasvatetaan kasvattamalla päivähoidossa ja koulussa. Harrastuksissa kasvatetaan. Jos lähetät alakouluikäisen yksin kauppaan niin saattaa se kaupan kassakin opettaa miten siinä käyttäydytään ja se voi ilmetä esim korostuneella hymyllä tai ystävällisyydellä kun lapsi on maksanut. Samankaltaisia kasvatukselliseksi katsomiani tilanteita on myös kirjastossa, jäätelökioskilla ja uimahallissa. Isovanhemmat kasvattavat, ehkä muutkin sukulaiset, kavereiden vanhemmat, joskus vanhemmat sisaruksetkin. Kaikki ei ole yhtä selvää ja johdonmukaista kasvatusta kuin se minkä sinä miellät kasvatukseksi, mutta kasvatusta todellakin tapahtuu lähes kaikkialla missä lapsi menee ja on.
Olisi erittäin kummallista jos kotona asuva aikuinen ei saisi tähän millään lailla osallistua. Ja myös se täydellinen osallistumattomuus kasvattaa johonkin suuntaan. Mietihän tätä.
(Olen muuten ydinperheessä kasvanut, lapseton ihminen mutta työssäni kasvatan joka päivä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
Juuri tätä hain! Kun lapsi on paikalla, tärkeintä on se yhteys siihen omaan vanhempaan. Ei se aika ole tarkoitettu siihen, että lapsen pitäisi väenväkisin luoda suhdetta siihen vanhemman uuteen kumppaniin. Se muodostuu ajan kanssa, jos on muodostuakseen.
Ei se muodostu, jos ei sitä aktiivisesti yritä muodostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siinä on sellainen pointti, että jos ei ole "kuin äiti/isä" sille lapsipuolelle, tuntee väkisinkin olonsa jonkinverran ulkopuoliseksi omassa kodissaan. Ja se ei pidemmän päälle toimi.
Vai jaksaisitko itse asua vuodesta toiseen jonkun kanssa, josta et aidosti välitä tai ehkä edes pidä? En minä ainakaan.
Eli sitä on avattava omat tunteensa ja toivottava, että niihin vastataan. Lapsilla on kyllä kyky pitää suurimmasta osasta aikuisia, jos biologiset vanhemmat eivät torppaa suhdetta.
Tuota en nyt ymmärrä. Että joko olen kuin isä/äiti tälle lapselle tai olen ulkopuolinen - ei en voi oikein ymmärtää tuota ajatusta. Eikö voi vaan olla yksi jäsen siinä perheessä? Ei isä eikä äiti, aikuinen toki, mutta ei lapsen vanhempi. Jos tuohon uusperhekuvioon ryhtyy täytyy vaan hyväksyä, että pitää löytää jokin muu aikuisen rooli siinä perheessä kuin lapsen isän tai äidin rooli. Mikä se rooli on, se on kiinni siitä aikuisesta ja lapsesta.
Eikä se sulje pois sitä, etteikö lapsesta voisi silti välittää.
Mielestäni lapsetkin ovat yksilöitä. Joidenkin ihmisten kanssa synkkaa, toisten ei. Ei voi lähtökohtaisesti olettaa, että kaikki lapset pitävät kaikista aikuisista. En minäkään päiväkodissa pitänyt kaikista hoitajista tai koulussa kaikista opettajista.
Jos sitä asetelmaa korostetaan koko ajan, että et ole lapselle yhtään mikään, ei sitä voi oikeasti ja aidosti välittää. Kyse ei ole siitä, että oikeasti kuvitellaan olevan äiti tai isä, mutta perheessä nyt vaan ollaan yhdessä, kasvatetaan yhdessä, ollaan vastuussa yhdessä. Perheessä voi olla muitakin lapsia, ja ne kasvatuslinjat täytyy vetää yhdessä, muuten ollaan asetelmassa "sun lapset, mun lapset, sun säännöt, mun säännöt" ja lopputuloksena katkeria lapsia.
Ja etenkin pieni lapsi kyllä kiintyy turvallisiin, ystävällisiin aikuisiin.
Itse en voisi lähtökohtaisesti ajatella, että joku muu kuin lasten vanhempi päättäisi lasten säännöistä ja kasvatuksesta. Lapsilla on ne säännöt, jotka heidän vanhempansa ovat päättäneet. Eikä kenenkään muun tarvitse olla minun lapsistani vastuussa. Välittää voi. Mutta totuushan on se, että ei se vanhemman uusi puoliso oikeasti ole lapselle yhtään mitään sukua. Jos tulee esim. ero, on hyvin todennäköistä, että se aikuinen ja se lapsi eivät koskaan enää tapaa toisiaan.
Jos lapset kerran mielestäsi ovat niin sopeutuvaisia, mikseivät he sopeutuisi myös siihen, että on eri sääntöjä? Muodostuuhan varmaan ajanoloon kummankin vanhemman luo hiukan erilaiset käytännöt tehdä asioita ja lapsetko ei siihen sopeudu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
Juuri tätä hain! Kun lapsi on paikalla, tärkeintä on se yhteys siihen omaan vanhempaan. Ei se aika ole tarkoitettu siihen, että lapsen pitäisi väenväkisin luoda suhdetta siihen vanhemman uuteen kumppaniin. Se muodostuu ajan kanssa, jos on muodostuakseen.
Ei se muodostu, jos ei sitä aktiivisesti yritä muodostaa.
Muodostuuhan lasten ja vanhempienkin välit pikkuhiljaa, kun sitä arkea yhdessä eletään. Miksei sitten myös siihen vanhemman uuteen kumppaniin ne välit vähitellen muodostuisi sen arjen myötä, jos on muodostuakseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tosiaan: miten paljon pistäisit uuden naisesi hoitamaan ja huoltamaan lapsia? Tästä se varmaan tulee. (Naisilla taas ehkä oletetaan miehen pitävän mm. kuria, ehkä olevan se taloudellinen turvakin.)
Minun mielestäni lapsia hoitavat ja huoltavat lähtökohtaisesti heidän vanhempansa. Hyvä, jos se uusi puoliso voi joskus auttaa - katsoa lapsia joskus yhden illan, jos näiden vanhemmalle tulee työmeno, tms. Mutta minusta perusperiaate on se, että lasten vanhemmat kokkaa näille ruoan, huoltaa vaatteet, vie hoitoon/harrastuksiin, päättää lapsiin liittyvistä asioista, jne. Ja on ihan ok, jos se uusi puoliso ilmoittaa, että mulla onkin sinä iltana harrastus, en voi katsoa lapsiasi silloin. Siinä tilanteessa kysytään lasten toista biologista vanhempaa, isovanhempaa, tms apuun.
ap
Tämähän nyt olisi ihan sulaa hulluutta.
Tottakai sitä yritetään olla perhe, vastuineen ja velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Ei se lapsillekaan ole kiva, jos kotona on joku "isän vaimo" tai "äidin mies", johon ei voi luottaa. Lapsien etu on välittävät, turvalliset aikuiset, siten he saavat turvallisen ja tasapainoisen kodin.
Turvalliset aikuiset joo, muttei äidin tai isän korvike jos sellaiset jo lapsella on. Aikuiset vääntävät lapsiaan uusiin kotileikkeihin turhan nopeasti. Itse eronneena en ole tuonut lapsilleni isäpuolta seurustelukumppanista vaan meillä välillä käyvän aikuisen johon lapsilla OK välit, enempää ei tarvitsekaan olla. En myöskään tunge kiinni miehen jo aikuisten lasten elämään yhtään enempää kuin mitä haluavat itse kanssani olla. Ydinperhe oli ja rikkoutui, nyt lapsilla kaksi kotia joissa molemmissa tärkein yhteys on omaan vanhempaan.
Juuri tätä hain! Kun lapsi on paikalla, tärkeintä on se yhteys siihen omaan vanhempaan. Ei se aika ole tarkoitettu siihen, että lapsen pitäisi väenväkisin luoda suhdetta siihen vanhemman uuteen kumppaniin. Se muodostuu ajan kanssa, jos on muodostuakseen.
Ei se muodostu, jos ei sitä aktiivisesti yritä muodostaa.
Käytäntö osoittaa, että isossa osassa ainakin oman lähipiirin perheitä, ei ne välit muodostu välttämättä läheisiksi, vaikka kuinka sitä aktiivisesti yritettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan tuntuisi jotenkin aika typerältä olla laittamatta ruokaa, kun miehen lapsi on täällä. Tai laittaa vaan itselleen. Tai pestä vain omat pyykit. Tai olla kuskaamatta lasta harrastukseen (minulla auto ja kortti, miehellä ei) vaan laittaa nuo kulkemaan bussilla. Tai olla auttamatta lasta läksyissä, kun kuitenkin olen enemmän täällä kotona kuin mies. Tai kun käy kaupassa, olla ostamatta lapselle mitään mitä hän tarvitsee. Tai olla auttamatta lasta, jos hän apua tarvitsee. Tai jos mies menee kavereiden kanssa ulos, laittaa lapsi mummolle tms.
En kuvittele olevani äiti, mutta herranen aika miten typerää olisi olla vain joku random aikuinen omassa kodissaan silloin kun miehen lapsi on täällä. Tottakai teen hänen eteensä samanlaisia asioita kuin omienkin lasteni eteen. Ja koska niitä teen, saan myös komentaa, vaikuttaa kasvatukseen täällä meillä, kysellä ja asettaa rajoja.
Voithan sinä noita asioita tehdä, jos siltä tuntuu. Mutta ei sinun mielestäni ole pakko.
Kasvatuksen ja rajat hoitaa mielestäni lapsen vanhempi, ei joku aikuinen, joka sattuu asumaan lapsen vanhemman kanssa samassa taloudessa. Toki, jos lapsi nyt vaikka on vaaratilanteessa, niin silloin voi komentaa, järkeä saa käyttää. Mutta muuten sen kasvatuksen hoitaa vanhempi.
ap
Lasta kasvatetaan ihan joka paikassa. Vanhempien lisäksi lasta kasvatetaan kasvattamalla päivähoidossa ja koulussa. Harrastuksissa kasvatetaan. Jos lähetät alakouluikäisen yksin kauppaan niin saattaa se kaupan kassakin opettaa miten siinä käyttäydytään ja se voi ilmetä esim korostuneella hymyllä tai ystävällisyydellä kun lapsi on maksanut. Samankaltaisia kasvatukselliseksi katsomiani tilanteita on myös kirjastossa, jäätelökioskilla ja uimahallissa. Isovanhemmat kasvattavat, ehkä muutkin sukulaiset, kavereiden vanhemmat, joskus vanhemmat sisaruksetkin. Kaikki ei ole yhtä selvää ja johdonmukaista kasvatusta kuin se minkä sinä miellät kasvatukseksi, mutta kasvatusta todellakin tapahtuu lähes kaikkialla missä lapsi menee ja on.
Olisi erittäin kummallista jos kotona asuva aikuinen ei saisi tähän millään lailla osallistua. Ja myös se täydellinen osallistumattomuus kasvattaa johonkin suuntaan. Mietihän tätä.
(Olen muuten ydinperheessä kasvanut, lapseton ihminen mutta työssäni kasvatan joka päivä.)
En nyt tarkoittanut mitään täydellistä osallistumattomuutta. Mutta jos tulee esim ristiriitaa siinä, miten jossain asiassa lapsen suhteen menetellään, siitä päättävät lapsen isä ja äiti. Eivät jotkin bonusaikuiset.
ap
Olen itse uusperheellinen (miehellä lapsia edellisestä liitosta), ja ainakaan minulla ei ole ollut tarvetta olla mikään muu kuin se mitä olen- eli lasten isän vaimo ja taloudessa se toinen aikuinen. Annan biologisten vanhempien hoitaa lastensa asiat, se on minulle helpointa. Sanon toki mielipiteeni asioihin, olen ihan äänivaltainen ihminen tässä kuviossa. On vaan helpottavaa pysytellä hieman ulkopuolella. On terveellistä erottaa itsensä uusperhekuviossa, sillä minä uuvuin parin vuoden jälkeen olemaan aina kiva, joustava, yhteistyökykyinen jne. Otin vähän hajurakoa ja näin olen tyytyväisempi. En kyllä suosittele kenellekään uusperhekuviota. On ollut hirveän raskasta.
Ap! Oli kiva vaihteeksi lukea tällainen mielipide uusperheestä ja siitä kuinka siinä pitäisi olla. Sinulla oli järkevä suhtautuminen aihepiiriin, mikä yleensä kuumentaa mielipiteet aika koviksi. Kaikille arvostelijoille vaan haluan sanoa, että tulkaa itse kokeilemaan, ei ole kyllä helppoa. En tiedä olisinko lähtenyt tähän jos olisin tajunnut miten rankaksi käy, lapseton kun itse olin. Tsemppiä vaan kaikille uusperheellisille!
Alue: Aihe vapaa
Jaa. No minusta on kaikkien perheen aikuisten (tai oikeastaan myös alaikäisten jonkinverran) huolehtia kotitöistä, itsestään ja toisistaan. Ilmoittaa menonsa jotta muut osaavat niihin varautua ja myös järjestellä niitä tarvittaessa mikäli ne vaikuttavat muihin perheenjäseniin. Tämä pätee myös lapsettomissa perheissä.