Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa ajatus työn hakemisesta...
23.03.2006 |
Muutimme kuopuksen syntymän jälkeen monen sadan kilometrin päähän silloisesta asuinpaikasta, siellä minulla vakkarityöpaikka ja on tietysti edelleen, kun olen hoitovapaalla. Nyt alkaa lähestyä aika, jolloin pitäisi alkaa etsiä uutta työtä. Olen naisvaltaisella alalla, jolla tyypillistä pätkätyöt ja epävarmuus ja se ahdistaa, että täytyy tavallaan taas aloittaa alusta sijaishommat yms. Muuten olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme ja olemme kotiutuneet paikkakunnalle hyvin, ainoa asia, mikä " rassaa" on toi työjuttu. Olen tästä asiasta paljon keskustellut läheisteni kanssa, enkä halua heitä aina rasittaa samalla asialla. Ajattelin, että tänne kirjoittamalla saisin taas hieman helpotusta, jos löytyisi vaikka kohtalontovereita? Vinkkejä myös otetaan vastaan, miten tehdä vaikutus työnantajaan?
Kommentit (5)
Eli tein kaksi hakemusta... Mua ahdistaa ajatus töihin lähdöstä ja lapsen hoitoon laittamisesta... Meillä on ollu niin kivat kaksi vuotta kotona yhdessä, oikeasti, hyvä ettei itketä kun se on nyt loppumassa=( Varmasti, jos töitä löytyy, se eka aamu ja viikko on ihan kauheeta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus oli täyttämässä kolme joten pakko oli alkaa miettiä työtä. Mulla ei ollut vakipaikkaa mihin mennä. Soitin siis sijaisvälittäjälle eräänä kauniina päivänä että olisin käytettävissä. Samana päivänä tämä välittäjä soitti takas että seuraavana päivänä olis aamuvuoro tarjolla. Niin mä sitten kauhusta kankeena menin aamulla töihin kyseiselle osastolle ja siellä olen edelleen. Asioilla on taipumus järjestyä, kyllä sullekin ap työtä löytyy, arvelinko oikein että olisit hoitoalalla? täällä meilläpäin ainakin alkaa olla huutava pula hoitajista, sijaisia ei saa millään.
Toivottavasti edes jotain töitä löytyy. Itä-Suomessa asustellaan.
Jäin kuusi vuotta sitten päällikkötason tehtävistä (pitkä työkokemus + alempi korkeakoulututkinto) kotiin lapsia hoitamaan. Tuolla välin yritys, josta olin perhevapailla lopetti. Nyt kun olen palailemassa takaisin työelämään kaikki olettavat, että olisin kiitollinen suurin piirtein työstä kuin työstä. En mä nyt mitä vaan ole valmis tekemään. Ahdistaa, kun oma mieskään ei voi ymmärtää, että en aio aloittaa samalta tasolta miltä 17-vuotiaasta alkaen kipusin pikku hiljaa. Olen kuitenkin pitänyt itseni ajantasalla perhevapaidenkin aikana. No, ehkä huolehdin etukäteen liikaa, pitänee ensin aloittaa työnhaku.
Alue: Aihe vapaa
Lähetellyt useamman työhakemuksen päivässä. Yhdessä työhaastattelussa olen ollut. Koulutus on akateeminen, mutta olen hakenut kaikentasoisia töitä.