Pitkään yrittäneistä juttuseuraa

Moikka! Saako liittyä seuraan, vaikka täällä takana aktiivista yrittämistä "vasta" vuosi? 

Tervetuloa "joukkoon"  Pieninyuu! Kyllä se vuosikin on jo aika pitkä yritys aika. Monella kun tärppää vuoden aikana. 

Oletteko käynneet lapsettomuus tutkimuksissa? 

Ollaan yritetty, ei olla päästy koska nuori ikäni estää (itse olen "vasta" 21-vuotias, täytän 22). Lääkäreiltä on vaihdellut tuo tutkimuksiin hakeutumisen aikaraja aina kahdesta vuodesta kahdeksaan vuoteen, joten ota siitä nyt selvää. Miehen kanssa juteltiin tuossa toissapäivänä, että mennään yksityiselle ensi tammikuussa, jos vielä näyttää siltä että mitään edistystä ole tapahtunut :( 

Osanotot teidän keskenmenosta! Meilläkin keskenmenoja on taustalla kaksin kappalein, ja nyt sitten mennytkin pitkään ilman minkäänlaista onnistumista.  Saitteko te apua ja tukea keskenmenoon?

Me ollaan yritetty reilu kolme vuotta ja kesällä 2015 yksi plussa, joka paljastui tuulimunaraskaudeksi. Täytän toukokuussa 44-vuotta ja ei enää jakseta yrittää. Tutkimuksissa on käyty, ja selittämätön lapsettomuus. Onnekseni minulla on edellisesta liitosta kolme ihanaa tyttöä ;)

Pieninyuu, outoa että vuoden yrittämisestä ei ole päässyt jatko tutkimuksiin. Meidän suunnalla on ainakin niin että vuoden kun on yrittänyt niin sitten saa lähetteen.

Keskenmenoon sain vain jotain lappusia mitä keskenmeno käytännössä on ja miten pitää toimia. Muuta apua emme siihen saaneet vaan "itse piti selviytyä".

Kirsi42, tervetuloa mukaan joukkoon. Harmillista että nykyisessä suhteessa/liitossa ei ole tärpännyt.

Täällä on eletty hiljais eloa, niin hiljais eloa että en täälläkään ole ehtinyt käymään. Menkatkin juuri oli ja meni. Tosin nyt oon kyllä heittänyt hanskat tiskiin ja saa koko vauva haave jäädä. Itella oma pitkäaikais sairaus on päättänyt että nyt pistetään meijän elämään vilskettä sairastelemalla.

Mitä teille kuuluu?

Haaveilija

Meillä oli kolmas km takana, tosin se oli niin aikaisessa vaiheessa etten ehtinyt kunnolla sitä tajuamaankaan. Nyt on tikuteltu, mut olen jo tosi skeptinen :( Rupee menee maku tähän yrittämiseen. Olen jo alkanut suunnittelemaan elämää lapsettomana, vaikka se vähän dramaattiselta ehkä kuulostaakin 

Pieninyuu, ymmärrän varsin hyvin turhautuneisuutesi. Meillä oli myös viime keväänä/kesänä sikäli sama tilanne että aloimme miettimään elämää ilman omia lapsia ja suunnittelimme tulevaa "erilailla" sitten tulikin se raskaus ja keskenmeno...

Ihmettelen että ette ole päässeet mihinkään tutkimuksiin. Minulle sanottiin keskenmenon yhteydessä että ekasta keskenmenosta ei vielä aloteta mitään eikä yleensä tokastakaan, tosin joskus poiketaan tästä ohjeesta mutta kolmannesta keskenmenosta pääsee tutkimuksiin missä yritetään selvittää miksi tulee keskenmenoja...

Moi! Täältä liittyy mukaan uusi henkilö. Meillä on viime syksynä jätetty ehkäisy pois käytöstä ja edelleen odotellaan. Paljon on syksystä tähän päivään tapahtunut, muutoksia aivan valtavasti, vaikkakin hyviä sellaisia. Tietynlainen stressi on nyt varmaan lauennut ja ehkä se "yrittäminenkin" nyt helpottuu. Kaiken muutoksien keskellä sitä ei tullut aina laskettua milloin mahd ovia olisi ja ajoitettua seksiä siihen, joten paljolti senkin takia tämä on viivästynyt. Tällainen Kaikki mulle heti nyt -tyyppinä tämä on hermoja raastavaa :D

Heippa, voisin liittyä mukaan keskusteluun. Meillä on kohta 3 vuotta yritystä takana ja kaksi keskenmenoa koettu. Ensimmäinen oli tuulimuna ja toisessa näkyi jo syke ultrassa, mutta meni kesken viikolla 8 maaliskuussa :( Me jätettiin ehkäisy pois sillä ajatuksella, että vauva tulee jos on tullakseen, mutta silloin sitä ajatteli että tuleehan se sieltä. Nyt pitkän yrittämisen jälkeen alkaa jo usko loppua, vaikka nuoriahan vielä ollaan (minä 25 ja mies 27).

Välillä oon yrittänyt "unohtaa" vauvahaaveet, mutta huomaan aina kierron lopulla tarkkailevan itseäni voisinko olla raskaana :D Onko muilla taipumusta tällaseen?

Liityn mukaan!

Meillä. Reilu vuosi yritystä takana eikä mitään kuulu... Todella turhauttavaa.

Voi Joyce :( Surullista kuulla! Voimia!

Meillä nyt vuosi ja kuukausi. Ihmeen hyvin olen voinut olla tässä asiaa ajattelematta, toisaalta esimerkiksi viininjuonnista seuraa hirveä morkkis, että tuhoanko tässä nyt ehdoin tahdoin mahdollisuuksiani. On vaan ollut niin paljon kaikkea kiirettä, mikä tietty ihan hyväkin, niin lapsettomuutta ole ehtinyt ajattelemaankaan. Ensi kuussa sit olis tarkoitus soitella johonkin ja kysellä, että saadaanko vielä mitään apua :( Missäs välissä te olette soittaneet ja pyytäneet tutkimuksia, tai missä vaiheessa ajattelitte niin tehdä?

Pieninyuu, suosittelen kyl kysymään avun mahdollisuudesta, siinä ei ainakaan mitään menetä :)

Me ollaan ajateltu, että jos vuoden loppuun mennessä uusi raskaus ei ala tai jos seuraavakin menee kesken, niin sitten tutkimuksiin. Edellisen keskenmenon yhteydessä lääkäri sanoi, että jos seuraava menee kesken niin päästäänkin tutkimuksiin, tuo kuulostaa ajatuksena kyl niin kamalalle :/ Työterveyshoitaja laittoi mulle lähetteen labraan kilpirauhaskokeita varten, ihan varmuudeksi.

Ois toisaalta helpottavaa pystyä olla ajattelematta raskautta, mutta vaikeaa se on. Haluan kuitenkin myös kiinnittää huomiota just alkoholin käyttöön etenki nyt kesällä, parhaimpana terassikautena :D

Tervetuloa uudet, Joyce92 ja tttt sekä NeneC.

NeneC, tärppi voi hyvinkin tulla tilanteen rauhoittuessa. Tietenkin myös ovulaation löytäminen helpottaa täsmä "iskua" mutta toisilla sen etsiminen tuo vain lisä tressiä vauvan teko puuhiih. Tsemppiä kovasti teille yritykseen.

tttt, tiedämme hyvin tunteesi. Turhauttavahaan se on kun mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittää.

Joyce92, todella harmillista nuo sinun keskenmenot. Ne on aina rankkoja paikkoja ja niistä ylipääseminen voi viedä aikaa. Minullekkin kerrottiin keskenmenon yhteydessä sairaalassa että kolmannesta kekskenmenosta alkaa tutkimukset "mikä meni vikaan".... Tuo vauvahaaveiden taka-alalle työntäminen on tuttua puuhaa, sitten sitä vain huomaa ajattelevansa että olisko se mahdollista tai oisko se sittenkin tärpännyt kun kierto alkaa olla lopuillaan... Tämä on ollut minullakin kompastus kivi kun olen yrittänyt "rentoutua" asian suhteen. Ja eipä se kokonaan "unohtaminen" tunnu onnistuvan kuin kovassa kiireessä ja hässäkässä....

Pieniyuu, ehdottomasti kannattaa soittaa ja pyytä tutkimuksia. Itse soitin noin vuoden yrittämisen jälkeen paikalliseen neuvolaan josta sain sitten lähetteen mieheni kanssa eteenpäin tutkimuksiin. Emme kuitenkaan halunneet jatkaa tutkimuksia alku kartoitusten jälkeen vaan päädyimme että "luomuna" tulee jos on tullakseen. Ja nyt kun ole normaaleissa gyne tarkastuksissa käynnyt niin on lääkärit aina sanonut että jos haluamme niin saamme koska vain lähetteen tutkimuksiin uudelleen koska yrittämistä on takana jo se noin 5 vuotta ja 1 keskenmeno (kesken menon jälkeistä "yrittämistäkin" takan jo 11kk, tosin lääkäri sanoi että keskenmenosta fyysinenkin toipuminen voi kestää jopa vuoden (siis sillai että kroppa edes pystyy raskauteen, toisilla taas tärppää heti keskenmenon jälkeen)..

Kuulumiset täältä. Kovasti olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa mutta niin se oli taas viimekierron lopulla parin päivän ajan "jännitys" olisko se kuitenkin nyt sit... Noh eihän se tietenkään ollut. Ympärillä on paljon vauva uutiasia ollut ja toisinaan se ärsyttää todella paljon kun kaikilla muilla tuntuu olevan niin helppoa mutta sitten taas välillä ajattelen että luojan kiitos meillä ei ole pientä lasta tässä kaikessa härdellissä. Välillä tuntuu että olen muutenkin saannut aivan tarpeekseni lapsista kun saaa vääntää ja kääntä tuon meidän teinin kanssa (ei kummankaan biologinen). Eilen kuitenkin näin pienen vauvan, ikää 3kk, ensin tuli "inho" ja ajatus että yyyööökkk en haluuu, en tykkää yms kieltinen reagtio, kuitenkin tapaamisen jälkeen myöhemmin päivällä aloin miettimään asiaa uudelleen et olishan se aika ihanaa kuitenkin. Tajusin myös että tuo pikkuinen vauva oli sen ikäinen kuin olisi meidän esikoinen ollut tässä vaiheessa jos kaikki olisi mennyt hyvin....

Joten niinkuin huomaaa hyvin ailahtelevalla meiningillä näiden asioiden suhteen tällä mennään. Epäilen että inho ja se etten ärsyyntymys ja haluttomuus lapsen saantiin on vain eräänlainen suojautumis mekanismi vaikka jossain tuolla takaraivon perukoilla on se alkukantainen halu saada pikkuinen.

Tällästä tänään,

Haaveilija

Ihana kuulla sustakin Haaveilija <3 Tai no, ikävää oikeestaan ettei oo tärpännyt :( Siis, uskon että toi on joku defenssi. Itsellekin tulee välillä itkukohtaus, jonka jälkeen se asenne että en mä tähän mitään sinappikonetta olis halunnutkaan mun elämää sotkemaan. Oikeasti vaan antais mitä tahansa että sen "sinappikoneen" sais tähän näin. 

Kirjoittelinkin toiseen ketjuun, että vauvaa ei tästäkään kierrosta tullut. Puhuttiin miehen kanssa, että nyt ensi kuussa otetaan järeät aseet käyttöön, turvaudutaan huuhaaoppeihin ja ihan niihin oikeisiinkin. Että viinanjuonti loppuu kokonaan, foolihappoa molemmille, minä aloitan greippimehukuurin ja seksiä harrastetaan just siihen aikaan kuusta kuin pitääkin, eli ovistikut käyttöön. Jos ei tärppää (mitä vahvasti epäilen), niin sitten mies soittaa neuvolaan, kun en itse uskalla...

Rankkaahan tää on, en ois ikinä koskaan kuvitellut et joutuisi itse kohtaamaan tällaista. 

Toissa viikolla kierron lopulla sainkin yllätyksekseni positiivisen raskaustestin ♥ Oireita ei vielä tuolloin ollut mitään, kun oli vasta 3+3. Nyt siis 5+0 ja oireita on alkanut tulla :) 

Näköjään ei voi koskaan tietää milloin se onnistuminen sattuu kohdalle. Toivotan niin paljon plussa-tuulia kaikille teille pitkään yrittäneille ♥

Joyce: Onnea!! Onnea ihan hirmuisesti! Kaikkea hyvää teille, ihana uutinen kertakaikkiaan!

Joyce: onneksi olkoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja teillä on talvella pienokaisen tuhisemassa.

Pieniyuu: juu kyllä se kieltäminen on pakko olla jonkinlainen suojautuminen... Harmi ettei teillä ole tärpännyt! Toivottavasti kova yrittäminen ei luo stressiä ja kitkaa asian ympärille! Neuvolaan kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä jos haluatte tutkimuksiin, ei ne teitä syö.

Täällä ei ole ollu mitään kummallista. Oikeastaan vauva asiat ei sillai omalta osalta ole päässä pyörineet kun olen hoitanut ystäväni vauva asioita 😁 ja auttanut häntä ymmärtämään tulevaa... Aika mukavan "seesteinen" fiilis on muutenkin nyt jonkin aikaa ollu. Kierto menee vissiin jossain 20 päivässä parhaillaan ja rinnat onkin ollu jo arat melkeen viikon joten voi olla lyhyt kierto muutenskin....

Tsemppiä kaikille yrittämiseen, tai ei niin yrittämiseen 😊

Haaveilija

Joyce onneksi olkoon ❤ Mahtava asia!

Nyt kun meillä stressi alkaa väistyä, niin huomaa että ihan uutta eloa ja virtaa on taas löytynyt meillekin 😊 Meidän Tulee jos on tullakseen -asenne pitää edelleen, mutta mitä pidempään tämän päätöksen kanssa "elää", niin suuremmin sitä raskautta vaan odottaa.

Jonnekin ketjuun kirjoitinkin jo aikaisemmin, että en uskalla tikuttaa oviksia tai muitakaan poppaskonsteja käyttää, pelottaa että alan stressaamaan sitten niistä 😁

Miten muilla on mennyt?

Täällä on mennyt ihan kivasti, se greippimehu- ja foolihappokuuri on pitänyt! :) Kirjoittelinkin toiseen ketjuun just, että ei ole odotukset korkealla tänkään kierron suhteen, mutta helpottaa ajatus siitä, että menkkojen alettua voidaan soittaa ja pyytää tutkimuksiin pääsyä. Kuitenkin sitten jo reilusti yli vuosi yritystä takana. Tavallaan työstän ajatusta tässä kovasti siitä, että tässä kestää ja kestää, ja meillä voi olla lapsi vasta sitten kun lähentelen kolmeakymmentä.

Kyselin mieheltä tuossa että milloin mennään adoptiojonoon, ja siihen hän sanoi että vasta viidentoista vuoden päästä aikaisintaan. Tyhmäähän minulta varmaan on kirves heittää kaivoon, mutta ei taida mieskään ymmärtää miten repivältä tämä tuntuu, kun on niin viallinen ettei vaan vauvaa tule, samalla tavalla kuin muille...

Joyce paljon onnea!!!

Meillä miehen tämänhetkiset työkuviot on semmoiset, etten tiedä koska hän pääsisi tutkimuksiin. Oon jo yksityisen hintoja katsellut ja miettinyt, oisko rahaa jos siellä hän kävisi ekat tutkimukset, kun siellä varmaan aikataulullisesti onnistuisi helpommin.

Ärsyttää, että lapsettomuuden hoito on niin pirun kallista, kun tuntuu, että yhteiskunta tukee monesti myös asioita, missä ei ole mitään järkeä...