Miksi opettate lapselle, että on ok syödä kaupan ruokia maksamatta ensin?
Luin tänään yhtä keskustelua, jossa todella hämmästyttävän moni äiti piti ihan normaalina ja hyväksyttävänä, että kitisevälle lapselle otetaan kaupan hyllyistä ruokaa, törkätään käteen hiljennystarkoituksessa ja maksetaan myöhemmin. Siis mitä?
Tätä perusteltiin, että "nälkä voi yllättää", "kaikkien kannalta mukavampaa", "kun lapsi kiukkuaa", "meidän neiti uhmis..." Ei hitto sentään mitä urpoa sakkia sitä lapsia kasvattaakin. Ei ihme, että kouluissa ja päiväkodeissa opet uupuvat kun näitä meidän neiti uhmiksia sitten yritetään opettaa yleisiä sääntöjä ja tapoja noudattamaan ja kotona on saatu tuollaiset opit.
Kuinka pihalla pitää olla lapsen rutiineista ja tarpeista, että se nälkä vielä uhmisikäisenkin kanssa pääsee yllättämään? Ei se yllätä kun kauppaan mennään vasta ruokailun jälkeen tai syödään välipala ennen kauppaan menoa. Nälkä voi kaupassa tulla jos ei ole aikoihin sitä ennen syönyt, mutta ei senkään pitäisi kenellekään vanhemmalle YLLÄTYS olla. Miksei sitten pakkaa yllätysten varalle vaikka kurkkutikkuja kassiin?
"Kun lapsi kiukkuaa...kaikkien kannalta mukavampi". Ja päätit sitten opettaa, että kiukkuamalla saa mukavia palkintoja? Lepytysherkkuja? Pillimehun, leipää, keksejä, tuubisoseita, banaanin...Ensi kerralla ihmettelet, että kuinkas se nyt taas näin huutaa.
Aikuiset ihmiset, teidän hommaanne on ennakoida lapsen tarpeita ja opettaa rajat ja tavat. Kaupasta ei oteta ruokaa maksamatta ensin. Kassalle voi mennä maksamaan, siitä syömään ja uusi yritys kauppaan sen jälkeen. Ethän mene huvipuistoonkaan laitteisiin maksamatta ensin, vain kun lapsi ei malttanut odottaa?
Tällä tavoin kasvatetaan juuri niitä lapsia, jotka eivät koskaan opi odottamaan mitään, kaikki mulle heti ja mitään epämukavuutta/tylsistymistä/mielihaluja ei tarvitse sietää tai odottaa hetkeäkään. Lapsi ei automaattisesti ole tyhmä, vaikka vanhempansa olisikin. Hän kyllä tajuaa mistä naruista vedellä kun on kerran opetettu siihen, että kaupasta sopii kahmia herkkuja maksamatta ja että raivoamalla saa vanhemman myöntymään.
Ne ruoat ovat kaupan omaisuutta ennen maksamista ja kyse ei ole niinkään siitä 20cnt pillimehusta, vaan periaatteesta. Ei tulisi mitään jos kaikki toimisivat näin. Isoin ongelma tässä kuitenkin tulevaisuutta ajatellen on se, että nykyvanhemmista niin moni ei saa näemmä mitään otetta lapseensa ja pysty ilman ruokapalkkiota/ruoalla hyssyttelyä selviämään edes kauppareissusta.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Nyt aikuisten oikeesti. Ketä se haittaa jos lapselle antaa vähän sosetta. Eihän se kiukkuava lapsi ole kenenkään mielestä kivaa kuunneltavaa. Ja äitinä varmaan tiedätte että se sose tuubi voi vaan UNOHTUA johonkin.
No joo voi se tuubi unohtua, mutta silti en kasvata lapsestani varasta.
Nähdäänkö vaikka Sellon Prismassa ap, takaan että show herättää mielenkiinnon, saat sinäkin kuule toteuttaa itseäsi.
Kiertelet sitten oikein tosissasi asiakkaiden perässä ja vanhdit heitä, etteivät syö ennen kassaa. Siinä ura urkenee, kohta et tee mitään muuta vaan vahdit ihmisiä 24h/7.
Niin, koska lapset eivät tietenkään elintasosairaudet ainoina mahdollisina terveyshaittoina omassa lihavuudessaan painivien mammojen mielestä voi esim. olla sairaita ja tarvita vaikka ravintoa äkillisesti.
Muutenkin, huhhuh, mahtaa teillä olla tylsä elämä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen labiilin ykköstyypin omaava ihminen, ja jos tulee (paha) hypo kaupassa on PAKKO juoda ja tai syödä sokeripitoista kaupassa. Oikein ärsytti kerran kun huippasi ihan kamalasti, verensokeri 2, aloin juomaan kylmähiki valuen jotain limua jonka sain käsiini ja joku pariskuna tuijotti todella vihaisesti minua ja juttelivat sitten toisilleen kuinka noin ei herranjestas saa tehdä! Minä join pullon supernopeasti ja odotin arvon nousua, eikö ihmiset ymmärrä että jos on tämä tauti ja hypo, varsinkin paha romahdushypo, kuolee jos vaan jatkaa elämäänsä eikä tankkaa heti sitä sokeria?? Ja kyllä, olen aina tottakai kaiken maksanut. Toivon todella että tällä keskustelulla tarkoitetaan terveitä, ei ykköstyypin diabeteksen omaavia lapsia/aikuisia. Koska kyllä se on kaikille parempi että sairas ihminen tankkaa sitä sokeria ja maksaa jälkikäteen kuin että saa shokin ja jonkun täytyy kutsua ambulanssi tai ihminen kuolee, eikös?...
Odottelinkin, koska ketjuun tulee ne tyypilliset kymmenen mammaa, joilla on sokeritauti ja kenelläkään ei ole omassa taskussa mitään sokeripitoista ja he pyörtyvät just ja heti, elleivät saa vetää isoa suklaalevyä nassuun siellä hyllyjen välissä.
Ei nimittäin ole eka ketju, jota aiheesta luen :)
Sokeritauti? :D
Kyseessä on vanhentunut nimitys, ja ykköstyypin diabetes syntyy autoimmuunireaktion seurauksena, joten jos vielä haluat kyseistä sanaa käyttää, niin mitäs jos viittaisit vaikka kakkoseen.
Mutta kyllä toki lupaan mennä tajuttomaksi kun seuraavan kerran on pakko mennä kauppaan niin että olen jo kaikki hätäapupillimehut (joita ei pitkän päivän aikana välttämättä viitsi ihan kassillista kuitenkaan mukanaan raahata) juonut, ihan vain sinua miellyyttääkseni.
Ihminen joka vahtii muita ap:n tyyliin, tuo ei ole ainoa seikka, jota seuraa, niitä on lukuisia, ja muuta ei ehdi tekemään. Ilman palkkaa, nuo ihmiset vahtivat kaikkea ja kaikkialla, naapureita, ihmisiä missä sattuvat asioimaan. Tylsää, jää oma elämä elämättä.
Kaupat eivät ole mitään ravintoloita. On minullakin ollut pari kertaa niin kova nälkä, että on oikein pyörryttänyt, mutta ei tulisi silti mieleenkään alkaa kaupassa syömään mitään ennen maksamista
Typerä, joka ei uskalla syödä nälkäänsä kaupassa. Siinähän pyörryt. Oletko sinäkin tuollainen kyylä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen labiilin ykköstyypin omaava ihminen, ja jos tulee (paha) hypo kaupassa on PAKKO juoda ja tai syödä sokeripitoista kaupassa. Oikein ärsytti kerran kun huippasi ihan kamalasti, verensokeri 2, aloin juomaan kylmähiki valuen jotain limua jonka sain käsiini ja joku pariskuna tuijotti todella vihaisesti minua ja juttelivat sitten toisilleen kuinka noin ei herranjestas saa tehdä! Minä join pullon supernopeasti ja odotin arvon nousua, eikö ihmiset ymmärrä että jos on tämä tauti ja hypo, varsinkin paha romahdushypo, kuolee jos vaan jatkaa elämäänsä eikä tankkaa heti sitä sokeria?? Ja kyllä, olen aina tottakai kaiken maksanut. Toivon todella että tällä keskustelulla tarkoitetaan terveitä, ei ykköstyypin diabeteksen omaavia lapsia/aikuisia. Koska kyllä se on kaikille parempi että sairas ihminen tankkaa sitä sokeria ja maksaa jälkikäteen kuin että saa shokin ja jonkun täytyy kutsua ambulanssi tai ihminen kuolee, eikös?...
Odottelinkin, koska ketjuun tulee ne tyypilliset kymmenen mammaa, joilla on sokeritauti ja kenelläkään ei ole omassa taskussa mitään sokeripitoista ja he pyörtyvät just ja heti, elleivät saa vetää isoa suklaalevyä nassuun siellä hyllyjen välissä.
Ei nimittäin ole eka ketju, jota aiheesta luen :)
Pyörtyy? Se on pahimmassa tapauksessa kooma!
Meidän lapset ovat aina syöneet ja juoneet kaupassa ja kassalla sitten maksettu. Minäkin teen niin joskus kiireessä. Näin teemme myös jatkossa. Ei ole ketään haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen labiilin ykköstyypin omaava ihminen, ja jos tulee (paha) hypo kaupassa on PAKKO juoda ja tai syödä sokeripitoista kaupassa. Oikein ärsytti kerran kun huippasi ihan kamalasti, verensokeri 2, aloin juomaan kylmähiki valuen jotain limua jonka sain käsiini ja joku pariskuna tuijotti todella vihaisesti minua ja juttelivat sitten toisilleen kuinka noin ei herranjestas saa tehdä! Minä join pullon supernopeasti ja odotin arvon nousua, eikö ihmiset ymmärrä että jos on tämä tauti ja hypo, varsinkin paha romahdushypo, kuolee jos vaan jatkaa elämäänsä eikä tankkaa heti sitä sokeria?? Ja kyllä, olen aina tottakai kaiken maksanut. Toivon todella että tällä keskustelulla tarkoitetaan terveitä, ei ykköstyypin diabeteksen omaavia lapsia/aikuisia. Koska kyllä se on kaikille parempi että sairas ihminen tankkaa sitä sokeria ja maksaa jälkikäteen kuin että saa shokin ja jonkun täytyy kutsua ambulanssi tai ihminen kuolee, eikös?...
Ja miten tämä taas liittyy huonosti käyttäytyviin lapsiin jotka palkitaan herkulla rääkymisestä?
Itsekin, jos on kamala jano/nälkä, saatan jonossa jo jotakin korkata, kunhan on käteistä mukana siltä varalta että kortti ei toimi. Koska voin, koska se on ajankäytöllisesti tehokasta jonossa seistessä, ja koska se ei todellakaan ole keneltäkään pois, kunhan yllämainitusti tekee homman niin ettei sotke ympäristöä/kassan sormia.
Tämä toki eriasia kuin lapselle kärsivällisyyden ym. opettaminen.
Ihmettelen itsekin tätä, vaikkei minulla lapsia olekaan, mutta olen nähnyt sivusta.. onneksi meidän paikallinen Citymarket on alkanut laittamaan ns. edellispäivän hedelmiä tarjolle (koska eiväthän ne mene miksikään, mutta näin saadaan hävikkiäkin pienennettyä), joita voi sitten lapsille antaa, kun tulee se kiukkunälkä kesken kauppareissun. Näin pitäisi olla kaikissa isommissa marketeissa, tekee kaikkien kauppakäynneistä paljon mukavampaa.
Eiköhän tästä ylä- ja alanuolten määrästä voi jo todeta, että ne ääliöt jotka asiaa harrastavat/hyväksyvät, ovat täysin tilannetajuttomia moukkia. On paljon asioita, jotka ei välttämättä täysin ole kiellettyjä, mutta jotka pitäisi itse tajuta huonoksi käytökseksi. Röyhkeydellä ei näemmä ole rajaa ja sitten vedetään se lapsikortti esiin, ikään kuin lapsi oikeuttaisi kaikkeen.
Lähinnä näistä ihmisistä tulee myötähäpeän tunne. Miten voi olla kasvatus niin pielessä, ettei yhdestä kauppareissusta selviä ilman, että lapsen pitää puputtaa ruokaa jottei rääkyisi?! Siis et saa lastasi pysymään hiljaa jos sen suu ei ole tukittu ruoalla? Vai oletko niin laiska ettet jaksa edes lastasi opettaa tavoille? Koska tuo jos mikä on menemistä sieltä mistä aita on matalin.
Muut saa sitten koulussa ja päiväkodeissa hoitaa ne ikävät rajojen laittamiset kun nämä vanhemmat ei kiukuttelun pelossa vaivaudu. Ei ihme, että kitisevät vierotusoireita koulussa jos ei joka hetki ole jotain itselle mielenkiintoista ohjemaa.
Ihan käsittämätöntä. AP kysyy että miksi palkitset karjuvaa ja huonosti käyttäytyvää lasta antamalla namia mutusteltavaksi suoraan hyllystä. Eli ongelmana lapsen huonon käytöksen kannustus ja kärsimättömyyden opettaminen. Paikalle pölähtää ensin viisi mammaa raivoamaan että hänen lapsensa oli kerran kymmenen vuotta sitten kuoleman kielissä ja tarvitsi äkkiä mehua pysyäkseen hengissä joten pidäppä huoli omista asioistasi, yhyy. Seuraavaksi tulee aalto aikuisia ihmisiä jotka käyttävät kauppaa jääkaappinaan ja märisevät että kyllähän he voivat parit limut hörppiä ja syödä kolme keksipakettia kun tulee välillä vaan niin hirveä nälkä kaupassa eikä viitsisi odottaa kymmentä minuuttia.
Sitten tulee "kauppiaan vaimot" ärisemään miten kauppiasta ei haittaa että pikku lapsukaisia syötetään hyllystä kun sen salliminen on hyvää asiakaspalvelua, miksi Suomi on niin lapsivihamielinen maa ja mussun mussun. Viimeiseksi tulevat aikuiset diabetespotilaat raivoamaan itku silmässä miten heille voi iskeä shokki ja voivat kuolla elleivät syö äkkiä hyllystä, sitäkö te haluatte, en minä voi ruokaa aina kanniskella mukanani, olette sairaita kun toivotte kuolemaa jne. Sama kuvio toistuu joka kerta kun tästä aiheesta keskustellaan.
Ja kukaan ei ottanut kantaa siihen alkuperäiseen aiheeseen eli huonosti käyttäytyvien lasten huonon käytöksen palkitsemiseen. Ei tarvitse jumalauta ottaa kaikkea henkilökohtaisesti ja kääntää aihetta itseensä jotta pääsee uhriutumaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kirkuvalle 1-2-vuotiaalle banaanin useita kertoja että saan käytyä kaupassa järjissäni. Joskus siitä ilmaiskorista ja joskus maksanut kassalla. En pidä itseäni pahana ihmisenä enkä usko lapseni vahingoittuneen tästä. Jos vastaavia tilanteita joskus vielä tulee, teen niin hyvillä mielin edelleen. Ihme jeesustelijoita olette. Kivittäkää.
Näin opetetaan lapsista tulevia lohtusyöjiä, jotka valittavat lihavuuttaan kun eivät voi olla syömättä, koska elämä on niin kurjaa.
Mielestäni en palkitse 1-2 vuotiasta huonosta käytöksestä antamalla hänelle banaanin. Harhautan hänet ajattelemaan muuta kuin raivoamista siitä että on köytettynä kärryihin. Hän oli nopeasti kiihtyvää sorttia, Ei siis esim nälkäinen. Kaupassa oli pakko käydä ja se oli huomattavasti miellyttävämpää kun lapsi söi sitä banaania. Nyt hän on 2,5 v ja ei enää syö mitään kaupassa kuten ei meillä muutkaan. Häntä ei tarvitse harhauttaa, kun viihtyy autokärryssä useimmiten. Minusta on teiltä täysin tilannetajutonta ja röyhkeää ajatella että lellin pikkulasta antamalla hänelle banaanin. Alle 2 v lapsen karaisulle oikea paikka ei ole ruokakauppa. Kotiinko olisi pitänyt ruuat tilata ekat 2 vuotta? Ja kyllä, uskon että sinun lapsesi on osannut jo 3kk iästä hillitä tunteitaan ja käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, ihan vain koska olet erinomainen vanhempi ja kasvatit lastasi ihan pienestä pitäen :)
MITÄ IHMETTÄ??? Olen käynyt kaupoissa kohta 40 vuotta enkä ole IKINÄ nähnyt kenenkään popsivan tavaraa suoraan hyllystä paitsi kerran yhden puliukon juovan kaljaa ja sen otti vartijat kiinni.
MISSÄ nämä kaupoissa syöjät muka on????
Kysyykö nää syöjät kauppiaalta onko se ok? Epäilenpä. Ottavat vaan eväät ja alkavat mussuttaa olettaen että se on ok.