Olen kamalan kateellinen, miksi?

Olen hirvittävän kateellinen ja katkera ystävilleni ja pikkuveljelleni.

Asia on niin, että asun avomieheni kanssa nyt jo 5 vuotta yhdessä ja noin vuosi sitten kaikki oli hyvin. Ennenkuin päätin lähteä takaisi opiskelee. Jos ennen matkusteltiin, käytiin ulkona paljon (leffa/ravintola/jne), kokeiltiin uusia makuelämyksiä jne. Niin nyt olemme syömättä helposti vuorokauden tai palautamme pullon ja haemme makarooneja kaupasta. Kaikki mieheni palkka senttejä myöten menee vuokraan, jotta meille edes jäisi katto pään päälle. (miehen firma ei ollut maksanut palkkaa hänelle 3kk siitä johtuu vuokra ongelma).
Ja kun avaan instagramin, siellä mun kaverit jotka elävät edelleen vanhempiensa rahoilla (kaikki me ollaan yli 25v) kertovat kuinka tuhannet eurot tippuvat tileille pyytämättä jne. Tekevät ihan mitä huvittaa ja syövät ihan mitä huvittaa (anteeksi on kamala nälkä).

Minun vanhemmat ovat varakkaita. Mun pikkuveljellä on kaikkea mitä hän ikinä toivoo. Mä olen aina ollut se mistä voi ottaa esimerkkiä siitä miten ei kannata tehdä.

Olen jatkuvasti väsynyt ja itkuinen.. En näe ulospääsyä ja katkeruuteni syö minut.

Olen katkera ihmisille jotka voivat mennä kauppaan ja ostaa mitä huvittaa, muuta kuin rainbow nuudeleita pullonpalautus kuitilla.

Minulla on pienen pieni toivo, että tää on ohi menevä vaihe elämässäni, mutta tällähetkellä siihen on vaikea uskoa.

En halua olla katkera..