Meidän pas alkuinen tyttömme on nyt jo 1kk
Eli siis meidän hoitotarinamme alkoi viime vuoden helmikuussa, jolloin aloitimme ICSIhoidon. Tämä oli ensimmäinen hoitomme, eli suoraan tähän mentiin, miehen siittiöistä johtuen. Tuoresiirrrossa yhden alkion siirto ei tuottanut tulosta. Pakkaseen saimme neljä alkiota, emme tiedä laadusta. Pas kokeiltiin ensin luomukiertoon, muttei onnistunut johtuen kierron osumisesta viikonloppuun, jolloin ei siirtoja tehdä. Lääkkeelliseen siis päädyimme, jotta varmasti pääsisimme edes siirttoon asti. Kaikki neljä alkiota otettiin sulamaan ja niistä kaksi jatkoi jakaantumista sulatuksen jälkeen. Molemmat siirrettiin toukokuussa kohtuuni. Niistä kiinnittyi toinen ja nyt se tuhnuttaa tuolla sohvalla kyljellään päiväunia kuukauden iässä. Plussasin pp14 selkeän plussan. Lugeja jatkettiin vielä hiukan aikaa (pari viikkoa) pienemmällä annostuksella. Raskaus meni kaksi viikkoa ja päivän yliaikaiseksi. Muuten kaikki sujui hyvin. Mulla oli pahoinvointia kyllä melkein kokoajan ja ennen ensimmäistä ultraa Väestöliitolla rv:lla 7 koin järkytyksen: kirkasta verta muutamalla vessakäynnillä. Mutta ultrassa sitten selvisi, että oikeassa paikassa kasvaa ja sydän lyö. Tyttö on terve ja voi hyvin, kasvaa rintamaidolla ja hymyilee. On valloittanut koko lähipiirin.
Toivottavasti joskus saamme sisaruksia hänelle. Hoidot on kai edessä alusta taas sitten kun se aika tulee. Tai ainahan ihmeitä tapahtuu!
Tsemppiä teille, jotka olette raskaana ja koittakaa jaksaa, vaikka välillä pelottaakin!
Ja teille, jotka vielä olette hoidoissa ja/tai ette ole saaneet plussaa, tai loppuunasti mennyttä raskautta kokea niin oikein paljon myötätuntohalauksia ja toivoa!
Terveisin Minna ja Elsa
Kommentit (2)
Voi kunpa itsekin pian olisi jo samassa tilanteessa...No, kaikki aikanaan:) Nyt pitää ottaa kaikki irti tästä raskaudesta, sillä on tätä odotettu!!
Voikaa hyvin !!
Terveisin: Je_Ni 11+4
Tuo vaihe kuulostaa niin kivalta... en millään jaksaisi odottaa sinne asti, varsinkin kun tähän vaiheeseen liittyy niin paljon kaikenlaisia pelkoja hyvistä ultranäkymistä huolimatta...
-Osse ja Santeri rv 7+1