Lue keskustelun säännöt.
Erotakko vai ei, lapsi tulossa, kiista asuinkaupungista..
Melli
09.04.2017 |
Lyhyen seurustelun jälkeen tulimme raskaaksi ehkäisystä huolimatta. En koe olevani valmis vanhemmuuteen vaikeasta elämäntilanteesta johtuen, mutta vaihtoehtoja ei ole paljon... Suunnitelmissani on ollut pidemmän aikaa muutto takaisin kaupunkiin pois nykyisestä paikasta, syynä on ensisijaisesti huono työtilanne omalla alallani, plus en koe, että itselläni on täällä mitään muuta kuin puolisoni, jonka takia täällä enää asunkin. Juuri jättäydyin pois työstä jossa aloitin muutama kk sitten, koska työssä käsiteltiin vaarallisia aineita. En tiennyt raskaudesta aloittaessani siellä.
Avopuolisoni ei tietenkään haluaisi muuttaa pois paikkakunnalta, hänellä on vakkarityö ja omistus asunto sekä oma perhe ja suku lähellään.
Meillä saattaisi olla ero edessä jos en nyt olisi raskaana, tai ehkä se onkin, koska tämä asumis asia tuntuu tällä hetkellä niin ylivoimaisen vaikealta. Pitäisikö minun jäädä yhteisen lapsemme takia asumaan tänne -paikkakunnalle jossa en haluaisi asua- tekemään pätkätöitä ja kenties jopa katkeroitumaan pahasti, koska en mielestäni ole saanut toteuttaa "unelmiani". Mielessäni olen jo sulatellut mahdollista kaukosuhdetta, adoptiota, huoltajuuskiistoja ym vaikeuksia...
Aika näyttää mitä se tuo tullessaan.. Nyt olisi mukavaa kuulla ajatuksia ja miten muut ovat ratkaisseet asiansa vastaavan kaltaisissa tilanteissa.?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 100km välimatkaa, joten ei sinänsä mahdoton
Just joo pää pilvissä, reaaliteetit hukassa. Joskus vain täytyy kasvaa aikuiseksi
abortti ei ole enää vaihtoehto. Ero ehkä.. tai sitten ei.
Kuulostaa ettei kannata hankkia lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkisyyt puoltavat jäämistä nykyiselle asuinpaikkakunnalle: toisella vakityö, omistusasunto, turvaverkkoa lähellä. Jos päätätte pitää lapsen, kuulostaa tuo hyvältä asuinsijalta myös hänen näkökulmastaan. Mutta sinä olet ainoa, joka tietää, kestätkö sitä, jos et voi toteuttaa unelmiasi (onko se muuten varma juttu, että et pysty siellä toteuttamaan intohimojasi, vai ovatko olosuhteet vaan hankalammat?).
melli kirjoitti:
alle 100km välimatkaa, joten ei sinänsä mahdoton
Varteenotettava työmatka. Järkevintä on jäädä asumaan miehen omistusasuntoon, nauttia äitiyslomien aikana miehen vakaasta vakityöstä ja miehen sukulaisten avusta pikkulapsiaikana ja sitten sinun etsiä oman alan töitä. Mieluiten läheltä, samalta paikkakunnalta, mutta jos ei natsaa, niin välillä voi käydä kauempana töissä, niin ei tarvitse vuositolkulla kotona makoilla. Hyvällä tuurilla tietysti sinulle järjestyy siltä paikkakunnalta mukava työ, eikä sinun tarvitse montaa vuotta yhteisestä perhe-elämästänne ajaa tunnin(?) työmatkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just joo pää pilvissä, reaaliteetit hukassa. Joskus vain täytyy kasvaa aikuiseksi
Niin kerro mitkä ne realiteetit on?
Suurin pelkoni ehkä on siis etten saa töitä täältä missä nyt olen. Muualla niitä olisi tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erillään asumisesta haittaa ole, jos se helpottaa oloasi. Tarvitseeko erota vaikka muuttaisit vauvan kanssa toiselle paikkakunnalle? Tee kuten sydämesi sanoo.
Luuletko että elämäsi helpottaa jos heittäydyt yh-äidiksi? Haloo nyt. Valot päälle. Onkohan järkevää pitää lasta jos ajatukset kulkevat noin lapsellisia ratoja. Työasiat järjestyy. Vai onko parisuhteessa vikaa kun tuollaisin verukkein olet eroamassa? Yh-äitinä voit haudata aika monet unelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo pää pilvissä, reaaliteetit hukassa. Joskus vain täytyy kasvaa aikuiseksi
Niin kerro mitkä ne realiteetit on?
Suurin pelkoni ehkä on siis etten saa töitä täältä missä nyt olen. Muualla niitä olisi tarjolla.
No jos vaihtoehtona on perheen särkeminen tain n. 100km työmatka minä valitsisin sen 100km työmatkana ja samalla katselisin uutta työtä lähempää.
Miksi ero pitäis tuon takia tehdä nyt? jos siis muita syitä ei ole. Jäät kuitenkin äitiyslomalle joten voit olla noin vuoden ainakin rauhassa. Töitä voi sinä aikana ilmaantua lähellekkin, ei kannata muutenkaan tuommoisia päätöksiä tehdä pikaisesti "hormooni huuruissa"
melli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo pää pilvissä, reaaliteetit hukassa. Joskus vain täytyy kasvaa aikuiseksi
Niin kerro mitkä ne realiteetit on?
Suurin pelkoni ehkä on siis etten saa töitä täältä missä nyt olen. Muualla niitä olisi tarjolla.
En ole lainaamasi, mutta mutta. Jos muutat vieraalle paikkakunnalle, jolta löydät puolison, joka on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla, ostanut sieltä asunnon ja saanut vakityön, et voi olettaa, että tämä olisi valmis sieltä lähtemään. Mainitsit vielä, että takananne on LYHYT seurustelu. Vaihtoehtosi ovat jäädä tuolle paikkakunnalle miehen kanssa tai lähteä yksin pois. Mieti tarkkaan, kumpi on tulevalle lapsellenne parempi vaihtoehto (jos teidän nyt ylipäätänsä kannattaa tuo lapsi pitää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia on tullut, antavat perspektiiviä vähän tähän tilanteeseen.
Olen nuori, henkisestikkin, kyllä enkä ole ikinä halunnut lasta. Voi johtua osittain siitäkin, että itselläni oli erittäin vaikea lapsuus. Pian neljännellä kuulla, en aidosti ole iloinnut kertaakaan vielä raskaudesta. Odotan, että se kiintymyksen tunne tulisi viimeistään sitten kun synnytys... Mielessäni sen tunnen, että paras vaihtoehto olisi kuitenkin jäädä asumaan tänne miehen kanssa. Olemme olleet siis vuoden yhdessä. Nyt vain tunnen suunnatonta ahdistusta tästä tilanteesta. Voi olla hormonitkin osaksi asialla niinkuin joku sanoi, joten hätäisiä päätöksiä ei tulisi tehdä.
Pitkää työmatkaa vaikeuttaa myös se, että minulla ei ole autoa, joten julkisilla tulisi päästä ainakin aluksi. Joka tapauksessa vauvan kanssa menee luultavasti pitkälti se ensimmäinen vuosi, ihan sama missä olen.
Aloittaja jatkaa.
Ennen kuin aloimme seurustella niin yritin tehdä erittäin selväksi miehelle, että en ole tyytyväinen olooni nykyisellä paikkakunnalla. Hän ei tuntunut antavan tälle seikalle ajatustakaan silloin, vaan oli innokkaana lyömään hynttyyt yhteen. Itseäni vain voin syyttää. Vähän kaduttaa koko homma.
Joka tapauksessa nykyinen asunto jää pieneksi lapsen kasvaessa, joten muutto suuntaan tai toiseen on edessä.
Millä paikkakunnalla on parasta kasvattaa lasta?
Yksin vai turvaverkkojen lähellä?
Auton voi ostaa, vaikka mies jos hänellä on työtä ja luottotiedot ok. Mies voi hakea tarhasta, jos saat töitä. Lapselle on parempi koulunkin jälkeen, jos on vaikka turverkkoa lähellä, jos avaimet jää kotiin tai tulee kipeäksi. Itse soitin aikoinaan ukin hakemaan terveyskeskuksesta kotiin aivotärähdyksen jälkeen. Äiti oli kauempana töissä.
Miksi särkeä perhe työn takia, nyt sinulla on muuta ensisijaista vastuuta kuin sinä itse. Tätä se aikuiseksi kasvaminen on, kipuilua omien unelmien ja vanhemmuuden vastuiden välillä. Jälkikäteen huomaa, että ne omat unelmat ei sitten kuitenkaan olleet aina niin tärkeitä tai hyviä.
Elämä on valintoja ja niitä vaan joutuu tekemään. Et tehnyt aborttia, joten valitsit lapsen ja lapsen mukana tulevat vastuut. Pakettiin kuuluu myös mies. Jos se on hyvä mies, älä hylkää häntä.
terv. n47 v, 4 lapsen äiti
Asu ainakin niin kauan miehen kanssa kun et ole töissä, samahan se silloin on asua missä vaan.
Voithan antaa lapsen adoptioonkin tai antaa yksin isänsä kasvatettavaksi? Jos et oikeasti halua elää lapsiperhearkea ja lapseen ei synny tunnesidettä, niin tämä ei ole huono vaihtoehto. Vastaavan ratkaisun tehneitä (etä)isiä on paljon, vaikka äidit ovatkin harvinaisia.
melli kirjoitti:
Hyviä vastauksia on tullut, antavat perspektiiviä vähän tähän tilanteeseen.
Olen nuori, henkisestikkin, kyllä enkä ole ikinä halunnut lasta. Voi johtua osittain siitäkin, että itselläni oli erittäin vaikea lapsuus. Pian neljännellä kuulla, en aidosti ole iloinnut kertaakaan vielä raskaudesta. Odotan, että se kiintymyksen tunne tulisi viimeistään sitten kun synnytys... Mielessäni sen tunnen, että paras vaihtoehto olisi kuitenkin jäädä asumaan tänne miehen kanssa. Olemme olleet siis vuoden yhdessä. Nyt vain tunnen suunnatonta ahdistusta tästä tilanteesta. Voi olla hormonitkin osaksi asialla niinkuin joku sanoi, joten hätäisiä päätöksiä ei tulisi tehdä.
Pitkää työmatkaa vaikeuttaa myös se, että minulla ei ole autoa, joten julkisilla tulisi päästä ainakin aluksi. Joka tapauksessa vauvan kanssa menee luultavasti pitkälti se ensimmäinen vuosi, ihan sama missä olen.
Sulla on siis paljon aikaa elämässäsi ja ehdit vielä tehdä vaikka mitä. Vauvavuosi varmasti myös kasvattaa, joten anna sen tulla ensin ja mieti isoja päätöksiä sitten. Vauva on iso sitoumus ja vie aikaa, on hyvä olla mies ja tukiverkko lähellä.
Kuinka kaukana paikat ovat toisistaan?