Kaveri väittää että joitain asioita ei ole tapahtunut, vaikka 100% varmasti on
Esimerkiksi hän on lainannut multa vaatteita mutta kieltää koskaan lainanneensa tai sitten sanoo että on palauttanut, vaikka ei ole. Ja pari kertaa hän on sanonut mulle että näytän lihavalta tai olen lihonut, sitten kuitenkin kieltää koko asian kun myöhemmin otan sen esille... Tilanteita on paljon, missä hän kieltää sanoneensa tai tehneensä jotain vaikka varmasti on tehnyt niin. Välillä tuntuu että olen tulossa hulluksi, mutta en varmasti ole kuvitellut kaikkea! Miksi kaverini tekee noin?? Ja nyt asiat on menneet niin pitkälle, että hän on flirttaillut poikaystävälleni, mutta kieltää että olisi tehnyt tai sanonut mitään.... Poikaystäväni on kuulemma flirttaillut HÄNELLE... En tiedä mikä on enää totta ja mikä ei...
Kommentit (10)
Enpä nyt ota kantaa mihin persoonallisuuahäiriöön nuo voisivat viitata mutta itse pysyisin kaukana tollasesta "ystävästä."
Eiköhän flirttailu ollut jo viimeinen tikki?
Tietyn tyyppiset ihmiset ovat niin kieroja, etteivät ota vastuuta omasta tekemisistään, vaan vierittävät syyn toisen niskoille. Siinä alkaa silloin kyseenalaistamaan omaa järkeään. Pidemmän päälle tollanen "ystävyys"suhde on todella henkisesti kuluttavaa.
Ollaan oltu niin kauan kavereita ja en tiedä miksi mutta jotenkin aina lopulta sivuutan nuo tilanteet... Mutta nyt alkaa olla mitta täynnä!
Ap
Itse katkaisin 15 vuoden ystävyyden saman tyyppisen ystävän kanssa. Meni oikeasti niin kauan, että tajusin koko kuvion. Sen jälkeen olen myös sitä mieltä, että nämä "suoraan päin naamaa arvostelijat" ym. ovat paljon vähemmän vaarallisia kuin nämä kieroilijat.
Jos joku käyttäytyy törpösti tai sanoo törkeitä niin tällaisen henkilön kanssa ei välttämättä tarvitse olla tekemisissä. Mutta tuollainen kieroilija ei välttämättä ikinä myönnä mitään ja sitä alkaa ensin epäilemään omaa muistiaan ja ymmärrystään.
Eräs naapurini on hieman samanlainen. Hänellä on diagnoosi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Valehtelee, flirttailee kaikille miehille, lainaa eikä maksa takaisin. En ole halunnut kovin läheiseksi tutuksi hänen kanssaan.
Narsistilta kuulostaa. Alkaa olemaan liikaa outoja yhteensattumia, ja ensimmäisenä alkaa epäillä omaa järkeään. Ne kykenevät sellaiseen pahantahtoisuteen jota ei usko todeksi kuin ne jotka on kohteeksi joutuneet. Motiivi on kateus. Jos olette kauan tunteneet, se että sinulla on nyt poikaystävä voisi olla syy. Tietysti syy on vain kiusaajassa.
Voit vain ottaa etäisyyttä. On haikeaa luopua ystävästä, mutta mitä pidempään siedät tuota, sitä vaikeampi on sitten päästä eroon. He voivat olla vaarallisia, joten lue narsismista.
Gaslighting tulee mullakin mieleen. Siis jos ap sun kokemuksesi on, että vaan tämä henkilö tekee tätä sulle. Tietysti jos sulla olis samanlaisia ongelmia useiden ihmisten kanssa niin silloin vois olla perustellumpaa miettiä, että onko juttu sun päässäsi. Välttämättä kyse ei oo mistään narsistista, kuten joku tuolla veikkasi. Saattaa olla ihan vaan itsekeskeinen ihminen joka on oppinut tollasen keinon päästä vastuusta kuin koira veräjästä. Tuntuu, että aika monet lapset yrittää tuota konstia jossain vaiheessa elämäänsä ja jostain syystä joillain ihmisillä se jää päälle.
Mulla oli ennen "ystävä" joka teki tuota: ei ehkä varastanut, mutta muuten väitti vaikka mustaa valkoiseksi jos se palveli häntä. Hän oli verbaalisesti aika taitava ihminen ja kova nokittelemaan. Erittäin karismaattinen myös. Jos yritin puhua mistään ongelmista avoimesti, hän onnistui aina tappamaan kaikki hankalat keskustelut jollakin nokkelalla heitolla, jolloin huomio kääntyi siihen miten naurettava minä olen. Hän kertoi myös paljon konflikteista toisten hänen elämässään olevien ihmisisten kanssa, ja niissä aina se toinen osapuoli käyttäytyi ihan "randomisti" ja sai jotain ihme hepuleita täysin tyhjästä. Hän maalasi itsestään kuvaa ihmisenä, joka oli ainut täysjärkinen sekopäiden keskellä: perhekin koostui vaikeasta teinistä, uhmaikäisestä taaperosta ja epävakaasta puolisosta, ja näiden keskellä hän parka sitten tasapainoili. (Itse asiassa sekä teini että taapero olivat molemmat poikkeuksellisen fiksuja ja "helppoja" tapauksia. Puolison kohdalla tuli vaan sellainen olo, että siinä on vakka kantensa valinnut.)
Oli niin tai näin tuo suhde ei oo hirveen terveellä pohjalla ja voi olla parempi, että otat etäisyyttä tuollaiseen "ystävään". Hän ei tule myöntämään missään vaiheessa mitään, joten tiedossa on sulle pahaa mieltä.
En ole koskaan kuullutkaan tuosta gas lightingista... Pitääpä tutustua siihen...
Yksi tapaus tuli parin vuoden takaa mieleen, kun puhuttiin että lähdetään hänen kanssaan kesällä matkalle ja sovittiin ajakohtakin jne. No sitten jonkun ajan päästä ajattelin että pitää ruveta lentolippuja ostamaan jne ja otin yhteyttä kaveriin, niin hän sanoi että ei ole koskaan sopinut mun kanssa mitään ja että oli muka puhunut että on joskus syksyllä lähdössä vanhempiensa kanssa reissuun. Ja että on koko kesän töissä. Olin ihan tosi ihmeissäni silloin ja mietin että miten voin muka olla käsittänyt niin väärin koko jutun. En sitten kuitenkaan jaksanut ruveta asiasta tappelemaan...
Ap
Up