Tyttöni käyttäytyy kuin poika
Olen 15 vuotiaan tyttöni äiti ja olen kasvattanut tyttäreni ihan normaalein menetelmin.
Hiljattain tyttäreni on alkanut pukeutua poikamaisemmin ja käyttäytymään sen mukaan. Hän on tosin aina ollut hieman poikamainen, mutta nyt se on vielä enemmän noussut pintaan. En oikein tiedä miten reagoida ta mitä sanoa.
Toki hän harrastaa myös hieman tyttömäistä harrastusta (cheerleadingia) joten ei hän ole nyt kokonaan kaikesta tyttömäisestä ainakaan vielä luopunut. Ainakun tarjoan hänelle vähän hienompia vaatteita saan nähdä nenän nyrpistystä ja kuulla kommentia "En varmana pidä tuollaista".
Onkohan tämä vain joku ohimenevä vaihe? Pitäisikö tästä huolestua tai jotain?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olen 15 vuotiaan tyttöni äiti ja olen kasvattanut tyttäreni ihan normaalein menetelmin.
Hiljattain tyttäreni on alkanut pukeutua poikamaisemmin ja käyttäytymään sen mukaan. Hän on tosin aina ollut hieman poikamainen, mutta nyt se on vielä enemmän noussut pintaan. En oikein tiedä miten reagoida ta mitä sanoa.
Toki hän harrastaa myös hieman tyttömäistä harrastusta (cheerleadingia) joten ei hän ole nyt kokonaan kaikesta tyttömäisestä ainakaan vielä luopunut. Ainakun tarjoan hänelle vähän hienompia vaatteita saan nähdä nenän nyrpistystä ja kuulla kommentia "En varmana pidä tuollaista".
Onkohan tämä vain joku ohimenevä vaihe? Pitäisikö tästä huolestua tai jotain?
Tämä on unelma. Itse antaisin tytölle käteen öljysen jakarin ja ruuvimeisselin.
Selvästi kasvamassa kieroon. Nyt tarvitaan korjausliike pikaisesti tai saamme taas yhden vihervasemmistoa äänestävän vegaanisen seksuaalivähemmistön edustajan. Onko kivaa sitten?
Jos normaalit menetelmät ei sisällä mitään sukupuolikasvatusta, niin ehkä olisi jo aika sille. ?
Meillä kyllä on aloitettu n. 15 vuotta aiemmin, ihan omalla esimerkillä ja lapsen myönteisen sukupuolikokemuksen tukemisella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
No on sillä väliä kun on tälläinen ernu!
Kysy poppamieheltä, mitä pitää tehdä.
Hyvä ettei edistä överiksi mennyttä ulkonäkö jne palvontaa
Unohdit opettaa keittiössä pysymisen. AV on täynnä huonoja vanhempia.
Kävin saman vaiheen läpi yläasteella, kasin luokkakuvassa oon ihan pojan näkönen, ysin kuvassa taas ihan tyttömäinen.
Eli voi olla vaan kasvuvaihe ja mennä ohi. Tai sit voi olla merkki jostain muusta. Aika näyttää.
Oma tyttäreni on ollut jo päiväkodissa niin poikamainen, että muuan täti huolestui. 6 voisi olla juuri se täti :) Tyttäreni oli ainoa tyttö ikäluokassaan yläasteelle saakka eikä erottunut millään tavalla porukasta päiväkodissa ja alakoulussa. Jaa että annettais öljyinen jakari ja meisseli kuten 2 ... Näin tehtiin, ja vähän myöhemmin myös kirves ja kivääri. Ja tietenkin cheerleadinghuiskun sijasta maila ja hokkarit.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt huolestua. Osaako aloittaja kertoa, miksi pitäisi?
Ihan tavallinen kunnon kansalainen hän on, vaikka harrastaa metsästystä ja urheilua, ja ammattikin on miesvaltaisella alalla.
Tähän mennessä ei ole vielä miniää esitellyt, mutta emme tässä vaiheessa hämmästyisi siitäkään.
Mikä se ongelma olikaan?
Ainoa ongelma on se kärsiikö hän itse vai ei.
Sama juttu täällä. Kertoi, että koulussa on puhuttu jo pitkään ettei saa olla mitään sukupuolia jne. Hyvin on aivopesu onnistunut, muutama vuosi sitten oli ihan normaali tyttö vielä. Nyt ostaa jopa vaatteensa miesten puolelta kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttäreni on ollut jo päiväkodissa niin poikamainen, että muuan täti huolestui. 6 voisi olla juuri se täti :) Tyttäreni oli ainoa tyttö ikäluokassaan yläasteelle saakka eikä erottunut millään tavalla porukasta päiväkodissa ja alakoulussa. Jaa että annettais öljyinen jakari ja meisseli kuten 2 ... Näin tehtiin, ja vähän myöhemmin myös kirves ja kivääri. Ja tietenkin cheerleadinghuiskun sijasta maila ja hokkarit.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt huolestua. Osaako aloittaja kertoa, miksi pitäisi?
Ihan tavallinen kunnon kansalainen hän on, vaikka harrastaa metsästystä ja urheilua, ja ammattikin on miesvaltaisella alalla.
Tähän mennessä ei ole vielä miniää esitellyt, mutta emme tässä vaiheessa hämmästyisi siitäkään.
Mikä se ongelma olikaan?
Olen sitten kolmekymppinen täti. Mitään ongelmaa, ei asiassa ole, JOS ei ole. Mutta nämä ns. normaalit menetelmät harvoin sisältävät tarpeeksi tervettä tukea ja välittämistä. Monet eivät kasvata lapsiaan juuri mitenkään. Sen sijaan normaalimenetelmään kuuluu monessa perheessä, etenkin yh-perheessä, antaa malli siitä, että naisellisuus on väärin, miehet ovat sikoja jne. (Älkää kysyikö mikä logiikka tässä on, sitä ei ole. )
Eli siirretään oma sukupuolikatkeruus lapsillekin. Monet naiset halveksivat avoimesti aviomiehiään, tästä oli juttua Hesarissakin taannoin ja olen nähnyt tätä vaikka kuinka paaljon. .
Äidit Suomessa eivät todellakaan anna myönteistä palautetta tyttärilleen tyttömäisyydestä, isätkään, jos heitä edes on.. eivät voi näin tehdä, koska se on mukamas alentavaa. Onko nyt ihme, ettei tyttö näe mitään mieltä kaunistautumisessa, koska kaikki syy tehdä niin on otettu pois.
No, mitä sitten. Toivotetaan vaan onnea poikien kanssa kilpailemiseen. Viis siitä, pystyykö siihen oikeasti tai löytyykö täydentävää puolikasta ikinä. ?
Minutkin on kasvatettu näin ja se ei tuonut elämääni mitään todellista onnea (menestystä vain sen verran kuin naiset voivat toisilleen antaa ja kiintiöt), viimein löysin sen sukupuolen ihanuuden, johon olen syntynyt ja voin luovuttaa toivottomasta ja katkerasta kilpailusta mieheni kanssa.
Täti,
heh heh
vastaajat olivat varmaan parikymppisiä lapsettomia, voimansa tunnossa, kun ketään ei vielä "tartte" miellyttää, kun oma napa on rakkain.
Hahha. Hyvä vaan. Haloo, ei naiseus koskaan ole ollut muuta kuin ali-ihmisyyttä ja sairaus yhteiskunnassa joten miten naista voi muka kasvattaa positiivisesti naisellisuuteen? Nuorten tyttöjen trans-seulat ovat muistaakseni nelinkertaistuneet viime vuosina. Mitäs teitte naisetkin naiseudesta paskaa ja palvoitte maskuliinisuutta. Tässä tulos ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttäreni on ollut jo päiväkodissa niin poikamainen, että muuan täti huolestui. 6 voisi olla juuri se täti :) Tyttäreni oli ainoa tyttö ikäluokassaan yläasteelle saakka eikä erottunut millään tavalla porukasta päiväkodissa ja alakoulussa. Jaa että annettais öljyinen jakari ja meisseli kuten 2 ... Näin tehtiin, ja vähän myöhemmin myös kirves ja kivääri. Ja tietenkin cheerleadinghuiskun sijasta maila ja hokkarit.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt huolestua. Osaako aloittaja kertoa, miksi pitäisi?
Ihan tavallinen kunnon kansalainen hän on, vaikka harrastaa metsästystä ja urheilua, ja ammattikin on miesvaltaisella alalla.
Tähän mennessä ei ole vielä miniää esitellyt, mutta emme tässä vaiheessa hämmästyisi siitäkään.
Mikä se ongelma olikaan?
Olen sitten kolmekymppinen täti. Mitään ongelmaa, ei asiassa ole, JOS ei ole. Mutta nämä ns. normaalit menetelmät harvoin sisältävät tarpeeksi tervettä tukea ja välittämistä. Monet eivät kasvata lapsiaan juuri mitenkään. Sen sijaan normaalimenetelmään kuuluu monessa perheessä, etenkin yh-perheessä, antaa malli siitä, että naisellisuus on väärin, miehet ovat sikoja jne. (Älkää kysyikö mikä logiikka tässä on, sitä ei ole. )
Eli siirretään oma sukupuolikatkeruus lapsillekin. Monet naiset halveksivat avoimesti aviomiehiään, tästä oli juttua Hesarissakin taannoin ja olen nähnyt tätä vaikka kuinka paaljon. .
Äidit Suomessa eivät todellakaan anna myönteistä palautetta tyttärilleen tyttömäisyydestä, isätkään, jos heitä edes on.. eivät voi näin tehdä, koska se on mukamas alentavaa. Onko nyt ihme, ettei tyttö näe mitään mieltä kaunistautumisessa, koska kaikki syy tehdä niin on otettu pois.
No, mitä sitten. Toivotetaan vaan onnea poikien kanssa kilpailemiseen. Viis siitä, pystyykö siihen oikeasti tai löytyykö täydentävää puolikasta ikinä. ?
Minutkin on kasvatettu näin ja se ei tuonut elämääni mitään todellista onnea (menestystä vain sen verran kuin naiset voivat toisilleen antaa ja kiintiöt), viimein löysin sen sukupuolen ihanuuden, johon olen syntynyt ja voin luovuttaa toivottomasta ja katkerasta kilpailusta mieheni kanssa.
Sama.
Löysin naisellisuuteni vasta parikymppisenä kun muutin Irlantiin. Siellä huomasin että naisellisuus voi olla iloinen ja ihana asia.
Suomeen palaamisen jälkeen naisellisuus on jonkin verran karissut. Naisellisuuteen liittyvää iloakin on joutunut vähän sinnikkäämin hakemaan.
Onneksi on netti niin on helppo pitää yhteyttä niihin ystäviin jotka näyttivät naisellisuuden positiivisen olemuksen ja muutenkin hyväksyvämmän ilmapiirin.
Miehesi käyttää tytärtäsi seksuaalisesti hyväkseen ja tyttö yrittää puolustautua olemalla poikamaisempi näin ollen epähaluttavampi.
Puhu miehesi kanssa ja ilmoita poliisille
Ja sitten heräsit Porvoosta?