Lue keskustelun säännöt.
Muita miehiä joita ei isketä koskaan?
08.04.2017 |
Olenkohan ainoa mies jota naiset ei koskaan yritä iskeä? Varmaan 2010-luvulla naiset on aloitteellisia miehiä kohtaan, mutta minä olen poikkeus.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaverimies jota isketään koko ajan. Hän ei ole edes erityisen komea, mutta pitkä ja hyväkroppainen. Sanoisin että kerran viikossa tai parissa joku nainen antaa puhelinnumeronsa, pyytää kahville, tekee tikusta asiaa, tulee kuntosalilla "katselemaan neuvoja", yökerhossa käy suoraan asiaan... Jopa työhaastattelun jälkeen haastattelija pyysi treffeille.
Ja itsekin siis hänet ottaisin. Koska vain. En ole immuuni vetovoimalleen. Mutta varattu on ollut jo 7 vuotta.
Hän varmaan ottaa itse katsekontaktia naisiin myös arkisissa tilanteissa jos häntä tullaan arjessakin iskemään. Minä esimerkiksi kaupassa varon häiritsemästä muita, koska kaupassa flirttailu antaa helposti aika epätoivoisen ja sekopäisen vaikutelman. Kyllä minuakin naiset joskus ohimennen kaupassa katsovat ja hymyilevät, mutta ainoastaan kerran muistan tilanteen, jossa nainen katseli niin paljon, että oli varmaan lähellä tulla juttelemaan. Kuitenkin yleensä jos kaupassa katseet kohtaavat kenenkään kanssa, niin ilmeet ovat vaivaantuneita. Kauppa ei Suomessa ole siten oman kokemukseni mukaan lainkaan tavallinen paikka tehdä tuttavuutta, mikä on toisaalta aika harmi, koska se olisi mielestäni aika hyvä paikka sellaiseen. Suomessa on hyvin vähän paikkoja, joissa satunnaiset ihmiset luontevasti kohtaavat lukuun ottamatta kesäaikaa ja baareja.
Kai tajuat että tuo sinun arastelusi on syy siihen, että se kaupassa tutustuminen on Suomessa vaikeaa? Ei ole mitään mystistä Suomen ilmapiiriä, jota kaikki mielellään syyttävät (et vain sinä, samaa tekevät kaikki). Kaikki haluavat että muut lopettavat arastelun, mutta kukaan ei ITSE halua lopettaa sitä. Sen pitää aina olla joku muu. Ja vastuuta siirretään juuri näillä "Suomessa sitä, Suomessa tätä"-toteamuksilla. Se, joka syyttää suomalaisuutta, vaikuttaa aina aloitteellisemmalta kuin kaikki muut. Vaikka ei ole.
Minulla on yksi kaveri, joka aloittaa spontaanisti juttelemaan ihmisten kanssa ja häntä katsotaan aika usein kieroon. Ei tuo siten todellakaan ole mikään keksitty asia. Se on kyllä totta, että omalla toiminnallaan voi edesauttaa tuon ongelman poistumista, mutta ei sen ongelman olemassa olo ole mitään harhaa. Suomen käyttäytymismalliin ei kuulu se, että tuntemattomille jutellaan kaupassa. Ei se tarkoita sitä, että se olisi joku geneettinen juttu, vaa se on yksinkertaisesti tapa, jota yleisesti noudatetaan.
No ihan varmasti ei ulkomaillakaan seuraa treffejä jokaisesta keskustelun aloituksesta. Miksi siis Suomessa pitäisi?
Ei hän iskumielessä ala juttelemaan, vaan ylipäänsä kaikille alkaa juttelemaan. Kieroon katsominen johtuu siitä, että tuollaiseen sosiaalisuuteen ei olla totuttu. Toki monet reagoivat posiitivisesti, mutta monet myös eivät.
No puhutaan sitten vain juttelemisesta. Ihan varmasti ulkomaillakaan kaikki eivät innostu juttelemaan, kun joku tekee aloitteen.
Ei kaikki, mutta se on tavallisempaa ja vähemmän vaivaantunutta. Olen ollut hänen kanssaan ulkomailla ja sama homma jatkuu myös siellä. Hän on aika mukava kaveri tällaiselle ujolle, koska minun ei tarvitse itse rikkoa jäätä ja tutustun uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaverimies jota isketään koko ajan. Hän ei ole edes erityisen komea, mutta pitkä ja hyväkroppainen. Sanoisin että kerran viikossa tai parissa joku nainen antaa puhelinnumeronsa, pyytää kahville, tekee tikusta asiaa, tulee kuntosalilla "katselemaan neuvoja", yökerhossa käy suoraan asiaan... Jopa työhaastattelun jälkeen haastattelija pyysi treffeille.
Ja itsekin siis hänet ottaisin. Koska vain. En ole immuuni vetovoimalleen. Mutta varattu on ollut jo 7 vuotta.
Hän varmaan ottaa itse katsekontaktia naisiin myös arkisissa tilanteissa jos häntä tullaan arjessakin iskemään. Minä esimerkiksi kaupassa varon häiritsemästä muita, koska kaupassa flirttailu antaa helposti aika epätoivoisen ja sekopäisen vaikutelman. Kyllä minuakin naiset joskus ohimennen kaupassa katsovat ja hymyilevät, mutta ainoastaan kerran muistan tilanteen, jossa nainen katseli niin paljon, että oli varmaan lähellä tulla juttelemaan. Kuitenkin yleensä jos kaupassa katseet kohtaavat kenenkään kanssa, niin ilmeet ovat vaivaantuneita. Kauppa ei Suomessa ole siten oman kokemukseni mukaan lainkaan tavallinen paikka tehdä tuttavuutta, mikä on toisaalta aika harmi, koska se olisi mielestäni aika hyvä paikka sellaiseen. Suomessa on hyvin vähän paikkoja, joissa satunnaiset ihmiset luontevasti kohtaavat lukuun ottamatta kesäaikaa ja baareja.
Kai tajuat että tuo sinun arastelusi on syy siihen, että se kaupassa tutustuminen on Suomessa vaikeaa? Ei ole mitään mystistä Suomen ilmapiiriä, jota kaikki mielellään syyttävät (et vain sinä, samaa tekevät kaikki). Kaikki haluavat että muut lopettavat arastelun, mutta kukaan ei ITSE halua lopettaa sitä. Sen pitää aina olla joku muu. Ja vastuuta siirretään juuri näillä "Suomessa sitä, Suomessa tätä"-toteamuksilla. Se, joka syyttää suomalaisuutta, vaikuttaa aina aloitteellisemmalta kuin kaikki muut. Vaikka ei ole.
Minulla on yksi kaveri, joka aloittaa spontaanisti juttelemaan ihmisten kanssa ja häntä katsotaan aika usein kieroon. Ei tuo siten todellakaan ole mikään keksitty asia. Se on kyllä totta, että omalla toiminnallaan voi edesauttaa tuon ongelman poistumista, mutta ei sen ongelman olemassa olo ole mitään harhaa. Suomen käyttäytymismalliin ei kuulu se, että tuntemattomille jutellaan kaupassa. Ei se tarkoita sitä, että se olisi joku geneettinen juttu, vaa se on yksinkertaisesti tapa, jota yleisesti noudatetaan.
No ihan varmasti ei ulkomaillakaan seuraa treffejä jokaisesta keskustelun aloituksesta. Miksi siis Suomessa pitäisi?
Ei hän iskumielessä ala juttelemaan, vaan ylipäänsä kaikille alkaa juttelemaan. Kieroon katsominen johtuu siitä, että tuollaiseen sosiaalisuuteen ei olla totuttu. Toki monet reagoivat posiitivisesti, mutta monet myös eivät.
No puhutaan sitten vain juttelemisesta. Ihan varmasti ulkomaillakaan kaikki eivät innostu juttelemaan, kun joku tekee aloitteen.
Ei kaikki, mutta se on tavallisempaa ja vähemmän vaivaantunutta. Olen ollut hänen kanssaan ulkomailla ja sama homma jatkuu myös siellä. Hän on aika mukava kaveri tällaiselle ujolle, koska minun ei tarvitse itse rikkoa jäätä ja tutustun uusiin ihmisiin.
Onko sinulla sitten oikeutta valittaa Suomen ilmapiiristä, vaikka täällä onkin vähemmän tavallista ja vähän enemmän vaivautunutta tehdä tuttavutta? Minusta tuo ei ole ylittämätön este, pikkuisen vaivautunut tunnelma.
Ja tarvitsethan ulkomaillakin puheliaamman kaverisi apua. Mikään ei muuttuisi, vaikka Suomessa tutustuminen olisi tasan samanlaista kuin ulkomailla. Ei ihminen voi loputtomiin lykätä vastuuta muille. Ulkomaillakin on vaikka miten paljon täsmälleen sinunlaisiasi ihmisiä, jotka hekin tarvitsevat puheliaamman kaverin avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaverimies jota isketään koko ajan. Hän ei ole edes erityisen komea, mutta pitkä ja hyväkroppainen. Sanoisin että kerran viikossa tai parissa joku nainen antaa puhelinnumeronsa, pyytää kahville, tekee tikusta asiaa, tulee kuntosalilla "katselemaan neuvoja", yökerhossa käy suoraan asiaan... Jopa työhaastattelun jälkeen haastattelija pyysi treffeille.
Ja itsekin siis hänet ottaisin. Koska vain. En ole immuuni vetovoimalleen. Mutta varattu on ollut jo 7 vuotta.
Hän varmaan ottaa itse katsekontaktia naisiin myös arkisissa tilanteissa jos häntä tullaan arjessakin iskemään. Minä esimerkiksi kaupassa varon häiritsemästä muita, koska kaupassa flirttailu antaa helposti aika epätoivoisen ja sekopäisen vaikutelman. Kyllä minuakin naiset joskus ohimennen kaupassa katsovat ja hymyilevät, mutta ainoastaan kerran muistan tilanteen, jossa nainen katseli niin paljon, että oli varmaan lähellä tulla juttelemaan. Kuitenkin yleensä jos kaupassa katseet kohtaavat kenenkään kanssa, niin ilmeet ovat vaivaantuneita. Kauppa ei Suomessa ole siten oman kokemukseni mukaan lainkaan tavallinen paikka tehdä tuttavuutta, mikä on toisaalta aika harmi, koska se olisi mielestäni aika hyvä paikka sellaiseen. Suomessa on hyvin vähän paikkoja, joissa satunnaiset ihmiset luontevasti kohtaavat lukuun ottamatta kesäaikaa ja baareja.
Kai tajuat että tuo sinun arastelusi on syy siihen, että se kaupassa tutustuminen on Suomessa vaikeaa? Ei ole mitään mystistä Suomen ilmapiiriä, jota kaikki mielellään syyttävät (et vain sinä, samaa tekevät kaikki). Kaikki haluavat että muut lopettavat arastelun, mutta kukaan ei ITSE halua lopettaa sitä. Sen pitää aina olla joku muu. Ja vastuuta siirretään juuri näillä "Suomessa sitä, Suomessa tätä"-toteamuksilla. Se, joka syyttää suomalaisuutta, vaikuttaa aina aloitteellisemmalta kuin kaikki muut. Vaikka ei ole.
Minulla on yksi kaveri, joka aloittaa spontaanisti juttelemaan ihmisten kanssa ja häntä katsotaan aika usein kieroon. Ei tuo siten todellakaan ole mikään keksitty asia. Se on kyllä totta, että omalla toiminnallaan voi edesauttaa tuon ongelman poistumista, mutta ei sen ongelman olemassa olo ole mitään harhaa. Suomen käyttäytymismalliin ei kuulu se, että tuntemattomille jutellaan kaupassa. Ei se tarkoita sitä, että se olisi joku geneettinen juttu, vaa se on yksinkertaisesti tapa, jota yleisesti noudatetaan.
No ihan varmasti ei ulkomaillakaan seuraa treffejä jokaisesta keskustelun aloituksesta. Miksi siis Suomessa pitäisi?
Ei hän iskumielessä ala juttelemaan, vaan ylipäänsä kaikille alkaa juttelemaan. Kieroon katsominen johtuu siitä, että tuollaiseen sosiaalisuuteen ei olla totuttu. Toki monet reagoivat posiitivisesti, mutta monet myös eivät.
No puhutaan sitten vain juttelemisesta. Ihan varmasti ulkomaillakaan kaikki eivät innostu juttelemaan, kun joku tekee aloitteen.
Ei kaikki, mutta se on tavallisempaa ja vähemmän vaivaantunutta. Olen ollut hänen kanssaan ulkomailla ja sama homma jatkuu myös siellä. Hän on aika mukava kaveri tällaiselle ujolle, koska minun ei tarvitse itse rikkoa jäätä ja tutustun uusiin ihmisiin.
Onko sinulla sitten oikeutta valittaa Suomen ilmapiiristä, vaikka täällä onkin vähemmän tavallista ja vähän enemmän vaivautunutta tehdä tuttavutta? Minusta tuo ei ole ylittämätön este, pikkuisen vaivautunut tunnelma.
Ja tarvitsethan ulkomaillakin puheliaamman kaverisi apua. Mikään ei muuttuisi, vaikka Suomessa tutustuminen olisi tasan samanlaista kuin ulkomailla. Ei ihminen voi loputtomiin lykätä vastuuta muille. Ulkomaillakin on vaikka miten paljon täsmälleen sinunlaisiasi ihmisiä, jotka hekin tarvitsevat puheliaamman kaverin avuksi.
En minä tästä erityisemmin valita. Monissa tilanteissa minä jopa pidän siitä. Ilmiö on kuitenkin olemassa ja sitä tässä lähdin sanomaan. En ymmärrä miksi tästä pitää lähteä vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Naiset odottavat miehiltä aloitetta. Pitää olla joku aivan erikoistapaus, jota naiset lähestyvät. Ja sitten valitetaan, että ei löydy puolisoa.
Seuraavaksi sitten tietysti tulee vastaus, että miehessä pitää olla sen verran aloitekykyä, että lähesty naista. Mutta kun ei perusjamppa viitsi tehdä aloitetta ainakaan selvinpäin, jos ei ole vinkkiä mahdollisesta kiinnostuksesta.
Mutta naisen pitäisi?
Jos haluat jonku ihmisen, niin toimi ja tee se selväksi. Pätee molempiin sukupuoliin.
Vierailija kirjoitti:
Minua hiukan pidättelee tekemästä aloitetta miehelle se ylenpalttinen innostus, joka siitä usein seuraa. Jos menen juttusille miehen kanssa baarissa (en kännissä), vaikka aikomuksena vain jutella pari sanaa, niin tuosta miehestä saattaa saada loppuillan riipan. Kai se naisen aloite jutulle on niin poikkeuksellinen, että siihen takerrutaan sitten kuin hukkuva oljenkorteen.
Tuo viimeinen lause pitää yleensä paikkansa, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskisin mutta pelkään että kaikki leimaa huoraksi, epätoivoiseksi ja likaiseksi vonkaajaksi joka ei saa miestä muuten. :(
Ne pari kertaa kun nainen on iskenyt, on hommasta seurannut parisuhde. Toisesta lapsikin. Että sillä lailla. Minun ei kannata yrittää, mutta minua kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iskisin mutta pelkään että kaikki leimaa huoraksi, epätoivoiseksi ja likaiseksi vonkaajaksi joka ei saa miestä muuten. :(
Höh... haluatko sitten ikisinkun epätoivoisen leiman, joka ei myöskään saa miestä mitenkään?
Ei muuta kuin rohkeasti peliin mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskisin mutta pelkään että kaikki leimaa huoraksi, epätoivoiseksi ja likaiseksi vonkaajaksi joka ei saa miestä muuten. :(
Höh... haluatko sitten ikisinkun epätoivoisen leiman, joka ei myöskään saa miestä mitenkään?
Ei muuta kuin rohkeasti peliin mukaan!
Ei mulla tota leimaa ole vaan itsenäisen sinkkunaisen joka keskitttyy matkusteluun ja uraan mutta nojoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iskisin mutta pelkään että kaikki leimaa huoraksi, epätoivoiseksi ja likaiseksi vonkaajaksi joka ei saa miestä muuten. :(
Niin, meillä on katsos kaikilla pelkomme. Et ole siinä asiassa mikään ainutlaatuinen. Jokainen meistä riskeeraa ja pistää itsensä likoon iskiessään. Sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaverimies jota isketään koko ajan. Hän ei ole edes erityisen komea, mutta pitkä ja hyväkroppainen. Sanoisin että kerran viikossa tai parissa joku nainen antaa puhelinnumeronsa, pyytää kahville, tekee tikusta asiaa, tulee kuntosalilla "katselemaan neuvoja", yökerhossa käy suoraan asiaan... Jopa työhaastattelun jälkeen haastattelija pyysi treffeille.
Ja itsekin siis hänet ottaisin. Koska vain. En ole immuuni vetovoimalleen. Mutta varattu on ollut jo 7 vuotta.
Hän varmaan ottaa itse katsekontaktia naisiin myös arkisissa tilanteissa jos häntä tullaan arjessakin iskemään. Minä esimerkiksi kaupassa varon häiritsemästä muita, koska kaupassa flirttailu antaa helposti aika epätoivoisen ja sekopäisen vaikutelman. Kyllä minuakin naiset joskus ohimennen kaupassa katsovat ja hymyilevät, mutta ainoastaan kerran muistan tilanteen, jossa nainen katseli niin paljon, että oli varmaan lähellä tulla juttelemaan. Kuitenkin yleensä jos kaupassa katseet kohtaavat kenenkään kanssa, niin ilmeet ovat vaivaantuneita. Kauppa ei Suomessa ole siten oman kokemukseni mukaan lainkaan tavallinen paikka tehdä tuttavuutta, mikä on toisaalta aika harmi, koska se olisi mielestäni aika hyvä paikka sellaiseen. Suomessa on hyvin vähän paikkoja, joissa satunnaiset ihmiset luontevasti kohtaavat lukuun ottamatta kesäaikaa ja baareja.
Kai tajuat että tuo sinun arastelusi on syy siihen, että se kaupassa tutustuminen on Suomessa vaikeaa? Ei ole mitään mystistä Suomen ilmapiiriä, jota kaikki mielellään syyttävät (et vain sinä, samaa tekevät kaikki). Kaikki haluavat että muut lopettavat arastelun, mutta kukaan ei ITSE halua lopettaa sitä. Sen pitää aina olla joku muu. Ja vastuuta siirretään juuri näillä "Suomessa sitä, Suomessa tätä"-toteamuksilla. Se, joka syyttää suomalaisuutta, vaikuttaa aina aloitteellisemmalta kuin kaikki muut. Vaikka ei ole.
Minulla on yksi kaveri, joka aloittaa spontaanisti juttelemaan ihmisten kanssa ja häntä katsotaan aika usein kieroon. Ei tuo siten todellakaan ole mikään keksitty asia. Se on kyllä totta, että omalla toiminnallaan voi edesauttaa tuon ongelman poistumista, mutta ei sen ongelman olemassa olo ole mitään harhaa. Suomen käyttäytymismalliin ei kuulu se, että tuntemattomille jutellaan kaupassa. Ei se tarkoita sitä, että se olisi joku geneettinen juttu, vaa se on yksinkertaisesti tapa, jota yleisesti noudatetaan.
No ihan varmasti ei ulkomaillakaan seuraa treffejä jokaisesta keskustelun aloituksesta. Miksi siis Suomessa pitäisi?
Ei hän iskumielessä ala juttelemaan, vaan ylipäänsä kaikille alkaa juttelemaan. Kieroon katsominen johtuu siitä, että tuollaiseen sosiaalisuuteen ei olla totuttu. Toki monet reagoivat posiitivisesti, mutta monet myös eivät.
No puhutaan sitten vain juttelemisesta. Ihan varmasti ulkomaillakaan kaikki eivät innostu juttelemaan, kun joku tekee aloitteen.
Ei kaikki, mutta se on tavallisempaa ja vähemmän vaivaantunutta. Olen ollut hänen kanssaan ulkomailla ja sama homma jatkuu myös siellä. Hän on aika mukava kaveri tällaiselle ujolle, koska minun ei tarvitse itse rikkoa jäätä ja tutustun uusiin ihmisiin.
Onko sinulla sitten oikeutta valittaa Suomen ilmapiiristä, vaikka täällä onkin vähemmän tavallista ja vähän enemmän vaivautunutta tehdä tuttavutta? Minusta tuo ei ole ylittämätön este, pikkuisen vaivautunut tunnelma.
Ja tarvitsethan ulkomaillakin puheliaamman kaverisi apua. Mikään ei muuttuisi, vaikka Suomessa tutustuminen olisi tasan samanlaista kuin ulkomailla. Ei ihminen voi loputtomiin lykätä vastuuta muille. Ulkomaillakin on vaikka miten paljon täsmälleen sinunlaisiasi ihmisiä, jotka hekin tarvitsevat puheliaamman kaverin avuksi.
En minä tästä erityisemmin valita. Monissa tilanteissa minä jopa pidän siitä. Ilmiö on kuitenkin olemassa ja sitä tässä lähdin sanomaan. En ymmärrä miksi tästä pitää lähteä vääntämään.
Siksi, että sinun tapaasi kaikki valittavat kun suomalaiset eivät tule juttelemaan (kyllä, valittaminen on valittamista myös silloin kun sanot että et valita) ja eivät itse kuitenkaan tee mitään. Mutta luulevat että ovat saaneet aikaan jotain kun mainitsevat "ilmiön". Tämä suomalaisten syyllistäminen tympii.
Ja sinä olet se joka vääntämään lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiset rahan ja akateemisen tutkinnon haistavat erehtymättömällä varmuudella. Nuoremmille naidille kelpaavat kriminaalit kun näillä on siinä iässä naisten silmissä hohdetta ja sosiaalista nostetta. Ilman niitä saat olla rauhassa niin baarissa kuin netissä. Kerran minua on isketty 36 vuoteen kun eräs arviolta liki 50 vuotta oleva vanhapiika halusi munaa. Naiset ovat kuin harskoita kaiken kiilyävän perään ja Mozartin oopperaa lainaten ostettavissa kullan palasella.
"...Lisäksi haluaisin tähän loppuun vielä lausua ihmettelyni, että miksi minua ei tulla iskemään, kun olen kuitenkin kiltti ja huomioonottavainen, hyvätapainen ja kohtelias suomalainen mies."
Huomaatko, oikeasti toisia ihmisiä arvostavat miehet eivät puhu, tai edes ajattele esim. naisista tuohon sävyyn kuin sinä. Siinä voi hyvinkin piillä syy, miksi sinua ei isketä. Olet yksinkertaisesti katkera, vihamielinen ja luotaantyöntävä ihminen. Vaikka kuinka olisit omasta mielestäsi kiltti ja kohtelias käytökseltäsi.
jghfgjghj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hiukan pidättelee tekemästä aloitetta miehelle se ylenpalttinen innostus, joka siitä usein seuraa. Jos menen juttusille miehen kanssa baarissa (en kännissä), vaikka aikomuksena vain jutella pari sanaa, niin tuosta miehestä saattaa saada loppuillan riipan. Kai se naisen aloite jutulle on niin poikkeuksellinen, että siihen takerrutaan sitten kuin hukkuva oljenkorteen.
Tuo viimeinen lause pitää yleensä paikkansa, valitettavasti.
Menee osittain myös toisinpäin. Itse miehenä vierastan kenenkään "iskemistä" millään typerillä repliikeillä . Pidän kyllä puhumisesta viehättävien ihmisten kanssa, mutta en aina "sillä silmällä". Joskus on vaan mukava jutella, mutta kun se usein tulkitaan iskemiseksi niin sitten on torjunta päällä. Eli ei se juttelu aina tarkoita sitä, että haluan heti päästä riisumaan pikkuhousujasi. Sama pätee myös kun minua lähestytään, en sitä ota ensimmäiseksi kutsuna seksiin tai iskemisyrityksenä (vaikka usein on siitä kyse). Molemmilla tulisi olla oikeus vetäytyä tilanteesta, jos ei liiemmälti kiinnosta. Tää oli varmaan utopiaa, mutta näin ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa. esimerkin miten vaikeaa voi olla naisten iskeminen. Vikittrlin eksääni nuoren innostuksen voimalla aikalailla puoli vuotta päivittäin. Sitten kyllästyin.
Meni muutamia kuukausia ja sitten tämä alkoi puhua minulle. No siitä se lähti viisi vuotta eteenpäin kunnen akka lähti uuden matkaan.
Mitä tästä opim on se että en IKINÄ aijo enää panostaa kehenkään aikaa siinä mielessä että toinen kiinnostuisi.
Parhaimpaan tulokseen olen ikävä kyllä päässyt naisien kanssa silloin kun näytän epäkiinostuneelta ja itsenäiseltä. Tuntuu hurjalta mutta se joku sairas piirre välinpitämättömyydestä kiehtoo.
Mitä jos ajattelisit positiivisesti? Olisit ollut ilman naista, jos et olisi exääsi vikitellyt - eikö se metsästyskin ole kivaa? Ja 5 vuotta oli kanssasi. Vaihtoehto olisi voinut olla, että olet yksin?
Varmaan on kivaa jollekin pelimiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Naiset odottavat miehiltä aloitetta. Pitää olla joku aivan erikoistapaus, jota naiset lähestyvät. Ja sitten valitetaan, että ei löydy puolisoa.
Seuraavaksi sitten tietysti tulee vastaus, että miehessä pitää olla sen verran aloitekykyä, että lähesty naista. Mutta kun ei perusjamppa viitsi tehdä aloitetta ainakaan selvinpäin, jos ei ole vinkkiä mahdollisesta kiinnostuksesta.
Mutta naisen pitäisi?
Hienosti sinäkin luettusi ymmärrät. Ei tietenkään pitäisi jos ei halua. Mutta jos tapaa kiinnostavan miehen, niin kannattaisi antaa sitä vihjettä. Useimmat miehet kun eivät viitsi ottaa nenilleen pieleen menneestä lähestymisyrityksestä. Eli siinä voi mennä hyväkin mies ihan ohi jos vaan odottaa naama peruslukemilla, että tajuaako äijä tehdä aloitetta ilman mitään vihjettä.
Miät jos naista iskisi vaan koivuhalolla ja hoitaisi hommat?
Silloin olisi ainakin iskuyritys onnistunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitten varmaan erikoistapaus, kun minua naiset iskevät melko useinkin. Vaimoki iski minut baarista vaikka oli itse kuskina. Töissäkin on naiset yrittäneet iskeä, ja baarissa tietysti muutkin kuin vaimo ovat pyrkineet iholle.
Onneksi olkoon, olet ulkonäöltäsi miesten huippua. Minuakin iskettiin naisten toimesta nuorena, mutta se aika on ohi.
Sinkku nyt? Eikö noista naisista sitten kukaan kelvannut?
Kelpas yks niistä kuudeksi vuodeksi.
Nykyään olen tietenkin sinkku kun olen koukussa AV-palstaan. Tämä on suo josta on vaikea päästä pois.
Eipä ole naiset ikinä minuakaan iskeneet ja omat iskuyrityksetkin päättyneet aika onnettomasti. Baarista/yöelämästä olen siis saanut seuraa 0 kertaa. Treffisivujen ja muiden kautta jossa ei ensimmäisenä arvioida ulkonäön perusteella aivan niin julmasti kuin baarissa onkin sitten ollut paljon parempi menestys,