Miten tuon avopuolisolleni ilmi, että haluan avioehdon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Ei kai se mies koskaan väittänyt antavansa puolta omaisuudestaan tuon kirjoittaneelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Ei kai se mies koskaan väittänyt antavansa puolta omaisuudestaan tuon kirjoittaneelle. 

Avioliitossa tavallaan antaa elämänsä ja itsensä toiselle, näin minä asian nään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

Itse ajattelen myös näin. Avioliitto ei tänä päivänä kyllä merkitse mitään. En ymmärräiksi mennä naimisiin yhden prinsessapäivän vuoksi? Hyvin vois olla vaan ja pitää huolen omasta omaisuudesta.

Avioliitto nimenomaa on yhteistä taloutta ollut aina, eikä pelkkä rakkauden osoitus.

Perinnöt pitäkööt molemmat omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

No keskustele kumppanisi kanssa asiasta. Jos ihan perus avioehto ei kelpaa, niin rakentakaa siihen sellainen earnout-järjestely, eli kärjistäen mitä pidempää aviossa sitä isomman siivun saa omaisuudestasi. Ja osuuden ei tarvitse olla iso, se voi saada aikaan sen, että jos aikanaan eroatte, niin ei tarvitse sitten oikeudessa riidella osituksista, koska usein erot menee käräjille vaikka olisikin avioehto. Ja usein käytäntö on se, että pikaeroissa ei tehdä ositusta vaikka ei olisikaan avioehtoa ja pitkissä liitoissa tehdään jonkinlainen ositus vaikka ehto olisikin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

Itse ajattelen myös näin. Avioliitto ei tänä päivänä kyllä merkitse mitään. En ymmärräiksi mennä naimisiin yhden prinsessapäivän vuoksi? Hyvin vois olla vaan ja pitää huolen omasta omaisuudesta.

Avioliitto nimenomaa on yhteistä taloutta ollut aina, eikä pelkkä rakkauden osoitus.

Perinnöt pitäkööt molemmat omansa.

Nykyään naimisiin voidaan mennä 50-vuotiaina tai perinnönkin voi olla saanut jo 15-vuotiaana. Siksi mielestäni on reilumpaa rajata aiemmat omaisuudet (jos näissä on suuruusero) ja vanhat ja tulevat perinnöt ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

Itse ajattelen myös näin. Avioliitto ei tänä päivänä kyllä merkitse mitään. En ymmärräiksi mennä naimisiin yhden prinsessapäivän vuoksi? Hyvin vois olla vaan ja pitää huolen omasta omaisuudesta.

Avioliitto nimenomaa on yhteistä taloutta ollut aina, eikä pelkkä rakkauden osoitus.

Perinnöt pitäkööt molemmat omansa.

Nykyään naimisiin voidaan mennä 50-vuotiaina tai perinnönkin voi olla saanut jo 15-vuotiaana. Siksi mielestäni on reilumpaa rajata aiemmat omaisuudet (jos näissä on suuruusero) ja vanhat ja tulevat perinnöt ulkopuolelle.

En näe järkeä mennä naimisiin tilanteessa jossa haluaa rajata oman elämänsä kuitenkin erilliseksi toisen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Minulla on omaisuutta 200 000 € , miehellä ehkä 30 000 € mutta se on kaikki autossa kiinni ja arvo alenee koko ajan. Kyllä minä ainakin haluan avioehdon. Muutenhan käy niin että jos mies vaikka alkoholisoituu ja jätän hänet siksi, niin menetän 100 000 €.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on omaisuutta 200 000 € , miehellä ehkä 30 000 € mutta se on kaikki autossa kiinni ja arvo alenee koko ajan. Kyllä minä ainakin haluan avioehdon. Muutenhan käy niin että jos mies vaikka alkoholisoituu ja jätän hänet siksi, niin menetän 100 000 €.

Niin siinä voi tietysti käydä. Mies voi myös rakastua johonkin toiseen ja voit menettää elämäsi rakkauden, niinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Yhteistä elämäähän siinä ollaan rakentamassa. Se avioehto astuu voimaan, jos se yhteinen elämä ei onnistunutkaan. Sitten voi jatkaa siitä, missä oli alun perin. Ihmisiä sairastuu (mieleltään), motivaatio loppuu, sivusuhteita jne., mistä sen voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Kannattaako mennä naimisiin henkilön kanssa joka saa raivokohtauksen tai raivokohtauksia sinulle tärkeissä asioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Yhteistä elämäähän siinä ollaan rakentamassa. Se avioehto astuu voimaan, jos se yhteinen elämä ei onnistunutkaan. Sitten voi jatkaa siitä, missä oli alun perin. Ihmisiä sairastuu (mieleltään), motivaatio loppuu, sivusuhteita jne., mistä sen voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Eli se on eroon valmistautumista. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Yhteistä elämäähän siinä ollaan rakentamassa. Se avioehto astuu voimaan, jos se yhteinen elämä ei onnistunutkaan. Sitten voi jatkaa siitä, missä oli alun perin. Ihmisiä sairastuu (mieleltään), motivaatio loppuu, sivusuhteita jne., mistä sen voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Eli se on eroon valmistautumista. Ei kiitos.

Ihan sairasta. Sulla ei varmaan ole vakuutuksiakaan eikä lukkoa ovessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Yhteistä elämäähän siinä ollaan rakentamassa. Se avioehto astuu voimaan, jos se yhteinen elämä ei onnistunutkaan. Sitten voi jatkaa siitä, missä oli alun perin. Ihmisiä sairastuu (mieleltään), motivaatio loppuu, sivusuhteita jne., mistä sen voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Eli se on eroon valmistautumista. Ei kiitos.

Ihan sairasta. Sulla ei varmaan ole vakuutuksiakaan eikä lukkoa ovessa. 

:D en minä nyt tyhmä sentään ole. Mielestäni se vaan pilaa avioliiton tarkoituksen, sen kun olisi tarkoitus kestää läpi elämän.

Miksi naiset vastuttavat avioehtoa ? Eihän sillä ole mitään tekemistä " sä et sit rakastakaan mua ja haluut erota" kanssa .

N