Miten tuon avopuolisolleni ilmi, että haluan avioehdon?

Oma muija vastustaa avioehtoa koska " se kertoo ettei uskota suhteen kestävän". Itse taas olen sitä mieltä että avioehtohan on kuollut kirjain jos kerran suhde kestää, se kun tulee käytäntöön vain erotilanteessa. Hän on tuhlaavampi ja minä säästäväisempi. Hänen kanssaan asiasta tulee iso riita, jota en jaksaisi millään.

nikodeemus kirjoitti:

Oma muija vastustaa avioehtoa koska " se kertoo ettei uskota suhteen kestävän". Itse taas olen sitä mieltä että avioehtohan on kuollut kirjain jos kerran suhde kestää, se kun tulee käytäntöön vain erotilanteessa. Hän on tuhlaavampi ja minä säästäväisempi. Hänen kanssaan asiasta tulee iso riita, jota en jaksaisi millään.

Kannattaako teidän mennä naimisiin, jos teille avioliitto merkitsee eri asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla. Omaisuuden perinyt suvultaan. Ihan selkeä juttu, että tehtiin avioehto. En ole rahojen vuoksi hänen puolisokseen suostunut.

Miten joku voi kokea avioehdon loukkaavana?

Minusta se on vähän sama asia kun joku ostaisi sinulle sormuksen. Kauniin ja ihanan sormuksen jonka haluaa antaa sinulle, koska rakastaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sormuksen annettuaan kuitenkin kaivaisi jostain paperin missä lupaan että kun mies haluaa sormuksen takaisin on minun se annettava, koska oli niin pirun kallis. Mutta ihan vilpittömästi minua ajatellen sormuksen osti kuitenkin.

Analogiasi ontuu. Miksi sinun pitäisi saada osa puolisosi omaisuudesta? Eihän se mitenkään muutu yhteiseksi avioliitossa eikä sulla ole oikeutta käyttää sitä  joten miksi sitä pitäisi hinkua jos liitto päättyy? En vaan käsitä, koska sulla on yhtä lailla oikeus kartuttaa omaisuuttasi avioliiton aikana.

Mielestäni jos mennään naimisiin molemmat tuovat sen vanhan elämänsä samaan pöytään ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ei niin että pimitetään jotain omia juttuja vaan kaikki yhteiseen pöytään ja siitä lähdetään rakentamaan uutta niillä resursseilla jotka kumpikin pöytään toi. Mielestäni en kartuta omaa omaisuuttani vaan perheen, jos naimisissa ollaan.

No, jos mulla on miljoona ja toisella ei niin siinä voi tulla kiusausta toiselle lähteä lätkimään puolimillin kanssa siinä vaiheessa, kun en olekaan ihan perfect puoliso. 

Niin, ainahan parisuhteissa on riskinsä muutenkin. Ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa kehen ei luota.

Mun mielestä kuitenkin olisi fiksumpaa mennä naimisiin avioehdon kanssa. Kuka ihme voi pokkana väittää olevansa puolen millin arvoinen?

Mielestäni ei kannata mennä naimisiin jos rakastaa sitä omaa omaisuuttaan eniten, eikä halua rakentaa yhteistä elämää toisen kanssa vaan pitää omansa erillään.

Yhteistä elämäähän siinä ollaan rakentamassa. Se avioehto astuu voimaan, jos se yhteinen elämä ei onnistunutkaan. Sitten voi jatkaa siitä, missä oli alun perin. Ihmisiä sairastuu (mieleltään), motivaatio loppuu, sivusuhteita jne., mistä sen voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Eli se on eroon valmistautumista. Ei kiitos.

Ihan sairasta. Sulla ei varmaan ole vakuutuksiakaan eikä lukkoa ovessa. 

Jos luottaa ihmiseen kenen kanssa on menossa naimisiin, niin eikai se tarkoita että luottaa kaikkiin maailman ihmisiin sokeasti!

Minä olen nainen ja haluan kyllä avioehdon, koska minulla on sijoitusasunto ja sitten tämä nykyinen asunto.

Rakastan miestäni, mutta jos hän sattuisikin kuolemaan tai lähtemään lätkimään niin minusta olisi kohtuutonta, että nämä kerran jo itse maksamani joutuisin lunastamaan puoliksi uudestaan.

Elämässä sattuu ja tapahtuu ja eihän avioehdolla tosiaan ole mitään merkitystä, jos liitto onnistuu.