Missä iässä vanhempasi eivät enää elättäneet sinua?
Milloin aloit elää vanhempien lompakon sijaan joko omilla ansioillasi tai sitten yhteiskunnan tuilla (esim. opintotuki)?
Kommentit (79)
Isä lopetti elättämisen, kun olin ala-asteella. Äidin luona asuin opintojen loppuun ja muutin omaan 24 v. Yhteiskunnalta olen saanut vain lapsilisät (tai siis äiti sai).
Äiti periaatteessa auttoi läpi elämän, koska saattoi avustaa jossain isommassa hankinnassa aikuisenakin ja kuoltuaan sain perinnön, jolla on vaikutus koko loppuelämään.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotiaana kun äiti määräsi muuttamaan omaan kotiin. Olin kiltti ja kunnollinen, mutta äidillä oli päähän pinttymä, että lapset muuttavat omilleen 18-vuotiaana, eikä siihen kuulu minkäänlainen rahallinen avustaminen sen jälkeen. Eli pienellä palkalla, välillä toimeentulotuella ja opintotuella ja opintolainalla.
Onpas surullista :((
Saatan yhä luottaa omien vanhempien apuun. Jos vaikka tiskikone hajoaa eikä oo just silloin rahaa, he antavat. Samaten kun kylässä käyn niin seteli sujahtaa taskuun. Se on eräänlaista perintöveronkiertoa. Viiskymppistä isosiskoa autetaan samaan tapaan. Its oon 37.
20-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. 15-vuotiaana ostin jo omilla iltatyöstä saamillani rahoilla esim vaatteeni, enkä enää saanut rahaa kotoa.
Eihän vanhempien tarkoitus Ole olla raha-automaatteja, mutta silti syvästi ihmettelen sellasta vanhemmuutta jossa 18 v työnnetään omilleen eikä opiskelevaa auteta rahallisesti. Ihan kuin noi vanhemmat olis salaa katuneet lastensa hankintaa ja tyytyväisesti onnittelevat itsensä, että kasvatustyö on nyt tehty. Älkää lisääntykö jos sydämenne ei oo tarpeeksi avara auttamaan vaikka hamaan hautaan Asti. Tuokin on asia joka kannattaa ajatella etukäteen. Pitää miettiä pitkällä tähtäimellä ja ennustaa tulevaisuuttakin. Koko tämä järjestelmämme uhkaa kaatua, kuka niitä teidän lapsianne sitten auttaa jos ette te?
19-vuotiaana kun muutin opiskelenaan touselle paikkakumnalle. Tammikuussa aloitin koulun,maaliskuussa osa-aikatyön.
15-vuotiaasta maksoin enemmän tai vähemmän omat "huvini" eli mm. kesätöillä ostin polkupyörän, ostin terveyssiteet & dödöt etc. omillani. Asuin vielä leskeksi juuri jääneen äitini katon alla ja söin siellä. Rakastin kouluruokaa, kun siellä OLI ruokaa. Tein kotona maatilalla töitä 4-5 h päivä (7 päivää vk) siitä asti, kun olin 15 v ja 6 kk (isä kuoli).
17-vuotiaasta, opiskeluun lähdöstäni asti (toisella paikkakunnalle), olen maksanut itseni. Opintolainaa, kesätöitä. Kävin vielä kotona viikonloppuisin noin 2x/kk, mutta äiti ei koskaan antanut rahaa minulle. Liftasin etupäässä. Tein edelleen myös töitä kotona, jos siellä kävin.
19 v, ammattiin valmistuttuani hommasin vuokra-asunnon.
Yleensä tähän asti olen antanut äidille rahaa. En säännöllisesti mutta mm. maksellut jotain. Jos mennään syömään tai kahville, teatteriin tms. äidin kanssa, se ei koskaan maksa minua, vaan minä maksan aina kummatkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän vanhempien tarkoitus Ole olla raha-automaatteja, mutta silti syvästi ihmettelen sellasta vanhemmuutta jossa 18 v työnnetään omilleen eikä opiskelevaa auteta rahallisesti. Ihan kuin noi vanhemmat olis salaa katuneet lastensa hankintaa ja tyytyväisesti onnittelevat itsensä, että kasvatustyö on nyt tehty. Älkää lisääntykö jos sydämenne ei oo tarpeeksi avara auttamaan vaikka hamaan hautaan Asti. Tuokin on asia joka kannattaa ajatella etukäteen. Pitää miettiä pitkällä tähtäimellä ja ennustaa tulevaisuuttakin. Koko tämä järjestelmämme uhkaa kaatua, kuka niitä teidän lapsianne sitten auttaa jos ette te?
Useimmissa ei ole vastaaja ikää mainittu. Itse tosiaan lähdin reilusti alle parikymppisenä myös. Oma äitini oli pistetty maailmalle 14-vuotiaana (kotiapulaiseksi yms.), -41 syntynyt. Minä 60-l lopulla syntynyt. Siten hän kai ajatteli olevansa ihanakin, kun "sain maata" kotona jopa 17-vuotiaaksi?
Nykylapset kun pidetään 29-vuotiaaksi äiskän ja iskän hoivissa (heidän vanhempansa pidetty 21-22 vuotiaaksi), niin kun taas lisätään 3-5 vuotta (eli vanhempi ylittää omat "pitovuotensa") niin tämän hetken lapsia mamma ja pappa hoivaa (tai ainakin rahoittaa täysin) tuonne 35-vuotiaaksi. Tiedoksi teille, joilla on pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18-vuotiaana kun äiti määräsi muuttamaan omaan kotiin. Olin kiltti ja kunnollinen, mutta äidillä oli päähän pinttymä, että lapset muuttavat omilleen 18-vuotiaana, eikä siihen kuulu minkäänlainen rahallinen avustaminen sen jälkeen. Eli pienellä palkalla, välillä toimeentulotuella ja opintotuella ja opintolainalla.
Onpas surullista :((
Saatan yhä luottaa omien vanhempien apuun. Jos vaikka tiskikone hajoaa eikä oo just silloin rahaa, he antavat. Samaten kun kylässä käyn niin seteli sujahtaa taskuun. Se on eräänlaista perintöveronkiertoa. Viiskymppistä isosiskoa autetaan samaan tapaan. Its oon 37.
Jaaha, tämä 35-vuotiaiden yli elättäminen onkin jo alkanut: mamma ja pappa huoltaa. Ei kristus.
Meillä tosiaan toisinpäin ollut siitä asti, kun 19 vee muutin kotoa pois (äiti juoppo leski).
Olen 43 -vuotias ja kun mursin jalkani, niin kyllä äiti ruokakassin kanssa tulee päivittäin hoitamaan ja auttamaan. Itse en kauppaan nyt pääse. Kannattaisi päästä eroon tuollaisesta tunnekylmästä ajattelusta, että tungetaan lapset ovesta ulos täysi-ikäisyyden saavutettua ja pidetään ulkona siitä lähtien. Sillä ei onnellisuus, varakkuus tai lämpö tässä yhteiskunnassa ainakaan kasva. Tutkitustikin ne suvut pärjäävät parhaiten, joissa vanhemmat auttavat lapsiaan ja isovanhemmat auttavat lapsenlapsiaan.
Osittain elättävät vieläkin, ikää 45v, asun mitättömällä vuokralla, isossa omakotitalossa, jonka vanhemmat omistavat.
Tai he asuvat minun kolmiossani, jonka yhtiövastikkeen minä maksan, mutta meidän asumisesta tulevat laskut maksaa vanhemmat, tosin tarkoitus olisi että me ne maksettaisiin, mutta vanhemmat haluavat niiden tulevan paperisina heidän osoitteeseensa ja välillä ihmettelen kun laskua ei ole kuulunut se on jo maksettu.
Vähän monimutkaista selittää, mutta joka tapauksessa olemme tässä syteemissä saajia.
19-vuotiaana muutin kotoa ja aloin saada opintukea ja kävin kesätöissä, mutta olin niin köyhä, että opiskeluaikana sain vielä välillä vanhemmilta avustusta. Lähinnä ruokakasseja ja taisin saada myös pari kertaa uuden puhelimen. Rahaa välillä mutta harvemmin.
Sain myös avustusta esim takuuvuokraan vielä opiskelujen jälkeenkin, kun sain alussa vain pätkätöitä. eli tosiasiassa vasta 23-vuotiaana olen ollut täysin omillani. Jos nyt joskus olen rahaa saanut pyytämättä, se ei ole mennyt "tarpeeseen" vaan esim. Matkatilille.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon lapsilisä oli aikoinaan? Joku 25 vuotta sitten?
Mietin, että taisi minut elättää aika hyvin sillä? Olin aika vähään tyytyväinen lapsi. Minulla oli esim. 1 barbi ja muutamia muita leluja. Osa sisarusten vanhoja.
En ole juurikaan vanhemmiltani 17 ikävuoden jälkeen saanut rahaa. Enkä sitäkään ennen koe saaneeni suuria summia verrattuna kavereihini joilla oli kaikki merkkivaatteet, mopoja ym.
Tosin auttoivat asunnon ostossa aikoinaan noin 20 000€. Olisin voinut ostaa asunnon lainarahallakin, mutta he halusivat etten ota lainaa... nyt tuntuu, että olisi pitänyt ostaa ettei tarvitsisi kuulla sitä kuinka asuntoni on heidän ansiotaan. Jos olisin ottanut oman lainan olisin saanut paremmat tuet. Olisin saanut sen lainan tuloillani..
Tuo oli vanhemmiltani aika iso menoerä minuun.
Lapsen elatukseen kuuluu myös ruoka ja asuminen. Sähkö ja vesi, lääkkeet jne. Päivähoitomaksut. Harrastukset. Lukion kirjat.Lapsilisä ei varmasti ole koskaan kattanut kaikkia lasten kuluja.
Vanhempani ovat kuolleet kun olin alle 10, sijoitusperheestä tuli aika muuttaa opiskelemaan kun olin 19 v. Siitä saakka opintorahoilla ja -lainoilla, kesätöillä, sitten heti kun pääsin vakitöihin, vein opinnot loppuun töiden ohessa.
Nyt olen yh, joten niin paljon kuin haluaisinkin, en varmaan pysty paljon oman lapsen elämää maksamaan, kun hän lähtee opiskelemaan, paitsi jos voisi ajatella asuvansa kotona vielä pari vuotta, siihen pystyn kyllä kun tähänkin asti olen pystynyt. Töitä joutuu hänkin löytämään aika pian.
16v kun sain oman lapsen ja muutin pois kotoa. Kyllähän se äiti välillä tietysti autteli, mutta ei se minua enää silloin elättänyt. Piti itse lapsilisät ja elatusavutkin, kyllä ne sossussa siitä meille marisivat kun yhdessä vaiheessa jouduimme siellä käymään, kun lapsen isä joutui työttömäksi.
Suoran elättämisen 19v., kun muutin kotoa. Tukivat kyllä rahallisesti opiskelujen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18-vuotiaana kun äiti määräsi muuttamaan omaan kotiin. Olin kiltti ja kunnollinen, mutta äidillä oli päähän pinttymä, että lapset muuttavat omilleen 18-vuotiaana, eikä siihen kuulu minkäänlainen rahallinen avustaminen sen jälkeen. Eli pienellä palkalla, välillä toimeentulotuella ja opintotuella ja opintolainalla.
Onpas surullista :((
Saatan yhä luottaa omien vanhempien apuun. Jos vaikka tiskikone hajoaa eikä oo just silloin rahaa, he antavat. Samaten kun kylässä käyn niin seteli sujahtaa taskuun. Se on eräänlaista perintöveronkiertoa. Viiskymppistä isosiskoa autetaan samaan tapaan. Its oon 37.
Jaaha, tämä 35-vuotiaiden yli elättäminen onkin jo alkanut: mamma ja pappa huoltaa. Ei kristus.
Meillä tosiaan toisinpäin ollut siitä asti, kun 19 vee muutin kotoa pois (äiti juoppo leski).
Oot selkeästi katkera.
Ei siinä mitään, sulla on syytäkin.
Omat vanhempani eivät Ole juoppoja, ovat tehneet täydet työvuodet, omistavat sekä omakotitalonsa, molemmat lapsuudenkotinsa sekä mökin, asuntovaunun, useamman auton. Kaikki on maksettu aikapäiviä sitten, miksi eivät auttaisi lastaan joka asuu vuokralla kalliissa helsingissä töidensä takia.
Turhaan siis kristustelet. Se eu sulta pois mitä vanhempani kykenevät ja haluavat auttaa (heidän vanhemmat auttoivat myös, antoivat käsirahan talopakettiin ja auttoivat rakentamaan sen, hpitivat lapsia). Autamishalu on jakumo. Ne jotka eu oo sitä kokenut, eu voi tajuta.
Olen joutunut lainaamaan rahaa vuokraan tänä vuonna eli 37-vuotiaana. Kelan päätös viivästyi. Jos nyt joku huomauttaa puskurirahastosta, niin sellaista ei toimeentulotukiasiakkaalla valitettavasti ainakaan tilillään voi olla.
Äiti ei oo koskaa elättäny mua. Iskä lopetti rahan antamisen amiksessa kun pakotti mut ottamaan opintolainan. Amiksen jälkeen meninkin suoraan töihin ja muutin pois kotoa.