Missä iässä vanhempasi eivät enää elättäneet sinua?

23-vuotiaana elätin itseni kokonaan. Siihen asti asuin saman katon alla vanhempieni kanssa, eivät pyytäneet vuokraa, mutta ruokani (ja omat kuluni) maksoin.

24 tai 25. Kun valmistuin yliopistosta, en enää tarvinnut rahallista apua vanhemmiltani.

En nyt osaa sanoa "elättivätkö" vanhemmat koskaan minua, aina oli pulaa ruoasta, vaatteista, kuukautissiteitä eivät suostuneet ostamaan. Käyttörahaa en saanut. Iltaruoka oli esim. kaksi pientä perunaa, ei muuta.

Sinä päivänä kun täytin 18 vee minut ystävällisesti työnnettiin ovesta ulos omilleni yhden putkikassin kera jossa oli koko omaisuuteni. Siitä lähtien olen ollut omillani ja pärjännyt jotenkuten.

Käsittämättömän köyhän lapsuuden eläneenä tuli melkoisena yllärinä kun kuulin näin aikuisena vanhempieni olevan miljonäärejä.

N30

17v. Kun lapsilisää ei enää minusta maksettu vanhemmilleni. Sai asua kotona kun kävin vielä lukiota mutta vaatteet ruoka koulukirjat oli itse ostettava. Kävin kaikki illat ja viikonloput töissä. Muutin kirjoitusten jälkeen pois omilleni enkä ole koskaan saanut vanhemmiltani sen jälkeen mitään. Ei ole tullut mieleeni edes pyytää.

54 v.

Nyt olen 54,5 v.

16-vuotiaana menin töihin. Aloin maksaa vanhemmille vuokraa ja tietenkin kaikki omat menoni. Kaksi vuotta myöhemmin muutin pois ja ostin oman asunnon. Eno takasi.

Muutin kotoa toiselle paikkakunnalle tehdas(apu)työhön vähän alle 16-vuotiaana (60-luvulla)  enkä ole sen jälkeeen tarvinnut vanhempieni tukea. Omien aikuisikäisten lasteni yliopisto-opintoja olen kyllä rahallisesti tukenut.

19 olin kun muutin pois kotoa. Autoa tosin sain aina lainata kunhan maksoin bensat ja puolet autoverosta.

16 olin kun muutin kotoa, mutta rahan saanti loppui varmaan 19-vuotiaana kun menin yliopistoon ja sain paremmin töitä kuin lukiolaisena.

19-vuotiaana. Mutta vieläkin saan silloin tällöin viisikymppisen kun käyn kylässä. Ja haluavat ostaa esim toppahaalarin lapselleni, sillä perusteella siis en vieläkään! ikää on nyt 32.

Kuinkahan paljon lapsilisä oli aikoinaan? Joku 25 vuotta sitten?

Mietin, että taisi minut elättää aika hyvin sillä? Olin aika vähään tyytyväinen lapsi. Minulla oli esim. 1 barbi ja muutamia muita leluja. Osa sisarusten vanhoja.

En ole juurikaan vanhemmiltani 17 ikävuoden jälkeen saanut rahaa. Enkä sitäkään ennen koe saaneeni suuria summia verrattuna kavereihini joilla oli kaikki merkkivaatteet, mopoja ym.

Tosin auttoivat asunnon ostossa aikoinaan noin 20 000€. Olisin voinut ostaa asunnon lainarahallakin, mutta he halusivat etten ota lainaa... nyt tuntuu, että olisi pitänyt ostaa ettei tarvitsisi kuulla sitä kuinka asuntoni on heidän ansiotaan. Jos olisin ottanut oman lainan olisin saanut paremmat tuet. Olisin saanut sen lainan tuloillani..

Tuo oli vanhemmiltani aika iso menoerä minuun.

16-vuotiaana muutin pois ( vähän annettiin ymmärtää, että olis aika lähteä ) kerran pyysin äidiltä 100 mk lainaksi-ei antanut. N 51

19,5-vuotiaana eli lukiosta valmistuttuani aloin elättää itseäni opintotuella ja omilla palkkatuloilla. 22-vuotiaana vain palkkatuloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 v kun menin töihin.

Omilleni lähdin 15 v

Kuka maksoi asumisesi ja ruokasi?

Tiedätkö mitä tarkoittaa työ.

Työstä saa palkkaa jolla maksetaan elämisen kustannuksia.

Tyhmä kysymys.

Voi, olisipa tuo vieläkin totta!

Muutin kotoa pois 19-vuotiaana opintojen perässä, mutta äitini on aina halunnut auttaa esimerkiksi 50-100€ silloin tällöin. Opiskeluaikoina välillä täytti jääkaapin, mutta pääsääntöisesti olen pärjännyt omillani. Kiitollinen olen avusta - vaikka opintojen ohella tuli käytyä myös töissä, niin kyllä se sydäntä lämmitti kun silloin tällöin joku toinen halusi ostaa kaappiin ruokaa :)

Nyt olen 24-vuotias ja aloitan kokoaikatyön kuukauden päästä. Silloin todnäk tilanne muuttuu kun saan vihdoin säännölliset kuukausitulot eivätkä palkat heilahtele tuntien mukaan.

Noin 16 v asti olen elättänyt itseni opintolisällä ja keikkatöillä. Kuivatut soijakuutiot ja kirjasto ovat tulleet harvinaisen tutuiksi. Nyt asun keskieuroopassa jossa sentään saan sosiaalietuja ja villasukat on vain bonusta.

Muutama kk ennen 19v. Muutin poikaystävän kanssa yhteen ja sehän ei äidille passannut, eli rahahanat meni kiinni.

23v olin jo eronnut tuolloisesta poikakaverista ja sain äidin hyväksymän (TM) opiskelupaikan.... äiti antoi pankkikirjan jossa säästämiään elatusmaksuja 10000mk edestä. Olisin ilmeisesti ollut tietämätön noista nimelläni olleista rahoista ikuisesti, ellen olisi päätynyt opiskelemaan oikeaa alaa :)

Isältä, vanhemmat siis eronneet, sain 100mk/kk ekaan oikeaan työpaikkaan asti eli 27v. Isän kanssa oli myös täyspäisiä keskusteluja elämästä ja sen tarkoituksesta, isäni oli kiinnostunut minusta ja elämästäni. Ja hän sitten oli se skitsofreenikko...vaikka äitini järjenjuoksua kyseenalaistin useammin.

Nyt kun äiti on jo kuollut, nämä jutut alkaa jo pikkuhiljaa naurattaa.

Vanhempani ovat olleet aina hyvin avokätisiä. Kun opiskelin ja elin opintotuella (- ja lainalla), halusi äiti aina maksaa junaliput kotipaikalle (oma etu :D). Lisäksi sain toivoa esim synttärilahjaksi "jotain isompaa" esim. imurin tai läppärin, jonka vanhemmat sitten maksoivat.

Kun valmistuin ja sain palkkaa, elin omillani.

Nyt olen äitiysvapaiden jälkeen työtön. Vanhemmat saattavat välillä maksaa jonkun laskun, tai tuoda ruokakassin. Lisäksi haluavat ostaa lapselleni esim. haalaria jne.

Ei hävetä vaikka saisin alapeukkuja. Äitini saa eläkettä enemmän kuin minä ikinä sain palkkaa. Isäni on vielä työelämässä. Asuvat velattomassa talossa, ja nauttivat elämästä mm. matkustelemalla. Jokainen käyttäköön rahat miten haluaa, kiitollinen olen aina ja tulevaisuudessa.

Olen 26-vuotias ja edelleen vanhempani haluavat välillää auttaa taloudellisesti joissain asioissa muutaman kerran vuodessa, ei kyllä puhuta isoista rahoista. Olen vaihtanut alaa, joten opiskelut on kestäneet normaalia pidempään ja olen aika köyhä, vaikka käynkin töissä. Omilleni muutin 18-vuotiaana ja alkuaikoina sain enemmän tukea esimerksi kodin tarvikkeisiin ja matkoihin kotipaikkakunnalle.

18 vuotiaana koulun loputtua menin töihin. Olen elättänyt itseni ja perheeni yhdessä mieheni kanssa.

Perintöjä on tietysti tullut molempien vanhempien kuoleman jälkeen .

Rahapulaa en ole ikinä kokenut.