Helpottavaa käydä täällä, eräänlaista vertaistukea tämäkin..

En olekaan varmaan muutamaan vuoteen käynyt täällä, mutta nyt pitkästä aikaa ajattelin käydä, ja hyvä että kävin. Helpotti nimittäin mieltäni kummasti. Pientä taustaa; olen 27 v ja tyttö pian 7 v, eli menee kouluun syksyllä, kahdestaan olemme olleet alusta asti.. Isä ei ole nähnyt tyttöä kuin reilun kymmenisen kertaa, ja nekin kaikki silloin kun tytsy oli alle kolme vee.. Minä töissäkäyvä (3-vuorotyö), opiskelin tytön syntymän jälkeen itselleni amk-tutkinnon, nyt onnellisesti vakipaikka. Mummu, siis minun äitini hoitaa tyttöä kun tarvitsen esim. töiden takia..



Niin, takaisin aiheeseeni, eli vertaistuki.. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu että aina väillä yh:t, ja varsinkin yh-äidit, ovat jotenkin huonoja ihmisiä, vaikka juurihan me olemme niitä vastuullisia vanhempia, jotka pitävät huolta lapsistaan. Ja melkein järjestäen meitä pidetään jotenkin ahneina, koska saamme/lapset saavat elatustukeaa/-apua.. Siis missä mättää?



Joka tapauksessa, minulle oli pitkästä aikaa hyvin vapauttavaa lukea että on paljon minun kaltaisiani, joiden lapset eivät tapaa isäänsä käytännössä koskaan.. Minua vielä enemmän, tämä tieto helpottaisi tyttäreni ajoittaista tuskaa, joten jos joku haluaisi uusia ystäviä uudemaalta niin vastailepa tähän viestiin :)



Ja oikein mukavaa kevättä kaikille, ihanaa kun aurinko paistaa ja on loma, vaikka tämä loma kuluukin nyt makuuhuonette remontoiden (yh pystyy yllättävän paljoon yksinkin :), toukokuussa sitten olisi tarkoitus lähteä tytön kanssa reissuun kaksistaan etelään.. Kellään muuten kokemuksia siitä, siis etelän reissusta kaksin lapsen kanssa?