Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei "jaksa" tehdä mitään, tekee aina oharit
07.04.2017 |
Aina on innokkaana suunnittelemassa kaikkea ja haluaisi kovasti tehdä sitä sun tätä, mutta loppujen lopuksi mikään ei onnistu. Tänään meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä eräälle liikuntatunnille, oli vielä aamulla ihan innoissaan ajatuksesta. Tarkoitus oli nähdä meillä 15.30 aikoihin ja minä tietenkin valmistauduin, vaihdoin vaatteet ja laitoin laukun valmiiksi. Kello läheni jo viittätoista vaille, joten lähetin viestin kaverilleni. 15.50 tuli viesti, ettei nyt jaksakaan lähteä, ja eikö sinne huomennakin voisi mennä.
No ei voi, koska huomenna tulee kuitenkin viesti, ettei jaksa tai täytyykin tehdä jotain muuta. Sitä paitsi huominen ei sovi minun aikatauluihini, mutta niitähän hän ei ikinä ajattele ohareita tehdessään. AINA sama juttu. Ja ei muka "jaksa", miten kaikki muut jaksavat lähteä iltaisin vaikka treeneihin mutta hän on aina "poikki"? Kuitenkin illalla tulee viesti: "Oon koko illan ollu kotona, voi vitsi kun ois ollu kiva tehä jotain." NO MIKSI EI TEHTY?
Olen niin lopen kyllästynyt tähän touhuun, ensi kerralla en edes yritä saada häntä lähtemään neljän seinän sisältä.
(Mistään masennuksesta ei ole kyse, tämä kaveri vain tykkää ilmeisesti mieluummin istua sohvalla ja syödä sipsejä kuin liikkua tai tehdä mitään muutakaan.)
Kommentit (14)
Voi olla joku fyysinenkin ongelma. Vaikka diabetes, jos kerran herkut maistuu. Aamuisin voi olla virtaa ja sitten ei enää olekaan. Kaverisi tekee kyllä väärin siinä kun lupaa. Mussa vähän samaa vikaa. Innostun jostain, kun on energiaa jokunen päivä aiemmin, mutta sitten kun se päivä koittaa, niin ei olekaan.
Siksi en enää lupaudu mihinkään, etten tuota pettymystä. Joillakin meillä on vaan joku energiaongelma tai sairaus, josta ei tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla joku fyysinenkin ongelma. Vaikka diabetes, jos kerran herkut maistuu. . ?
Komppaan tätä. Kokeile antaa hänelle insuliinipiikki, kun hän ei huomaa.
No minä oon samanlainen, aina väsynyt ja ei jaksaisi lähteä mihinkään, paitsi että olen alkanut muuttaa itseäni. Esim. ihan lenkille lähteminen on vaikeaa, mutta sitten kun saa aikaiseksi lähteä niin jälkeenpäin on hyvä ja piristynyt mieli. Aamuisin on helpompi lähteä johonkin kun ei tarvitse odottaa ja miettiä sitä tulevaa asiaa koko päivän.Yritä houkutella sitä kaveria, varmaan jos saisi kivoja kokemuksia niin olisi helpompi lähteä tulevaisuudessakin...
Vierailija kirjoitti:
Voi olla joku fyysinenkin ongelma. Vaikka diabetes, jos kerran herkut maistuu. Aamuisin voi olla virtaa ja sitten ei enää olekaan. Kaverisi tekee kyllä väärin siinä kun lupaa. Mussa vähän samaa vikaa. Innostun jostain, kun on energiaa jokunen päivä aiemmin, mutta sitten kun se päivä koittaa, niin ei olekaan.
Siksi en enää lupaudu mihinkään, etten tuota pettymystä. Joillakin meillä on vaan joku energiaongelma tai sairaus, josta ei tietoa?
Lorvikatarri. Siitä te molemmat kärsitte. Ja itsekkyydestä, jos toistuvasti teet muille ohareita ja olet muuttamassa suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla joku fyysinenkin ongelma. Vaikka diabetes, jos kerran herkut maistuu. Aamuisin voi olla virtaa ja sitten ei enää olekaan. Kaverisi tekee kyllä väärin siinä kun lupaa. Mussa vähän samaa vikaa. Innostun jostain, kun on energiaa jokunen päivä aiemmin, mutta sitten kun se päivä koittaa, niin ei olekaan.
Siksi en enää lupaudu mihinkään, etten tuota pettymystä. Joillakin meillä on vaan joku energiaongelma tai sairaus, josta ei tietoa?
Lorvikatarri. Siitä te molemmat kärsitte. Ja itsekkyydestä, jos toistuvasti teet muille ohareita ja olet muuttamassa suunnitelmia.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika, väsyttää aina ja en lähde mihinkään pahimman väsymyksen aikaan. Tiedän ettei siitä tule mitään, väsyn vain lisää ja en jaksa pahimmillaan edes pitää järkevää keskustelua yllä.
Minulla oli pahaa väsymystä aika pitkään ennen ms-taudin puhkeamista. En jaksanut koulun jälkeen tehdä enää juuri mitään muuta kuin läksyt. Kavereiden kanssa kävin joskus ulkona, mutta se oli todella väsyttävää vaikka kavereita halusin tavata ja heidän kanssaan oli kivaa.
Suurimman osan vapaa-ajasta nukuin.
Sitten kun menin töihin, väsymys muuttui entistä pahemmaksi. Viikonloput menivät siten, että perjantaina menin töiden jälkeen nukkumaan. Sitten heräilin välillä nälkään tai vessatarpeeseen ja jatkoin taas unia. Kunnes tuli maanantai ja piti mennä töihin. Enkä arkenakaan tehnyt muuta kuin kävin töissä ja nukuin. Olin silloin vielä alle kolmekymppinen, lapseton sinkku. Varmaan kaikki arvaavat kuinka hyvin ympäristöltä herui ymmärrystä tilanteelleni.
Yhtenä aamuna herätessä huomasin että en tunne toista jalkaani lainkaan. Oli kuin se olisi kadonnut yön aikana. Eikä se tullut päivän mittaan takaisin. Puutunut alue vaan laajeni ja seuraavana aamuna olin puutunut kainaloon asti.
Ajattelin silloin terävänä että mulla on varmaan joku hermo puristuksissa tai jotain. Kaveri vaikutti vähän huolestuneelta ja neuvoi menemään lääkäriin (hänen serkullaan on ms-tauti ja hän tiesi heti mistä on kyse). Itse lähinnä harmittelin, että miten ikinä voin enää nauttia seksistä kun tunto on toiselta puolelta kokonaan pois.
Pari viikkoa myöhemmin tunto kuitenkin palasi lähes normaaliksi ja päätin unohtaa koko jutun.
Pari vuotta myöhemmin sain ms-diagnoosin.
Uupuminen on edelleen pahin (ja käytänössä ainoa) oire ja olen sen takia työkyvyttömyseläkkeellä. Muuta ms-oireilua on tullut vain muutaman vuoden välein ja niistä olen toipunut parissa kuukaudessa. Vain tämä uupumus on jäänyt pysyväksi vaivaksi. Pakko myöntää että kaikki läheiset eivät oikein hyvin ymmärrä sitä että minua väsyttää usein ja paljon. Aina ei jaksa lähteä edes elokuviin vaikka olisi sitä ensin innolla odottanut.
Oikeasti tämä uupuminen on pahemmin invalidisoivaa kuin vaikka jalkojen halvaantuminen (olen senkin tämän taudin kanssa kokenut). Pyörätuolin kanssa pääsee hyvin kulkemaan paikkoihin ja menemään kavereiden kanssa kaupungille tai vaikka sinne elokuviin. Mutta kun väsymys kaataa sänkyyn niin silloin ei mennä mihinkään vaikka kuinka kovasti haluaisi. Läheiset kuitenkin ymmärtävät paljon paremmin sitä rajoitetta mikä tulee siitä jos jalat ei toimi.
Ihmiset vaan eivät ymmärrä että ei kukaan huvikseen ole väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei te väsyneet, jos teitä kerran väsyttää, niin miksi sitten pitää ylipäätään sopia kaikenlaista menoa muiden kanssa ja sitten aina perua (ap:n tapauksessa kyseessä on toistuvat perumiset). Eikö voi jo alunperinkin ilmoittaa, että nyt ei käy, olen väsynyt.
Ap, älä laita kaverin varaan jumppailuasi. Asennoidu siihen, että menet yksin, mutta kaveriseura saattaa joskus tulla bonuksena. Silloin et pety.
Joillakin voi myös olla vaikea saada itseään liikkeelle enää illemmalla. Kokeile, jos esim. lauantaina aamupäivällä kaverilla olisi enemmän energiaa yhteisiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan sopisi etukäteen hänen kanssaan enää mitään. Ihan vain koska en haluaisi pettyä. Pystyisitkö juttelemaan kaverisi kanssa kuinka törkeää tuo on sinua kohtaan, kun valmiataudut ja sitten hän ei lähdekään?
Älä kuitenkaan lähde heti syyttelylinjalle. Tossa voi olla taustalla jotakin mitä et tiedä. Esim. masennusta tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Hänellä voi etukäteen olla "suuret suunnitelmat" mutta lähdön hetkellä kotoa lähteminen voikin tuntua liian ylivoimaiselta.
Mulla oli eräs ystävä, joka ei ikinä oikeastaan etukäteen osannut sanoa voiko hän osallistua tiettyyn tapahtumaan tms. Tai sitten hän saattoi viime hetkellä peruuttaa tulonsa. Hän oli jo muutenkin vetääntynyt sosiaalisista tapahtumista, joten osasin ajatella että taustalla on jotakin vaikkei hän minulle asiastaa suoraan maininnutkaan. Hänellä on sitten ollut kaikennäköistä psyykistä ongelmaa.
Mistä sinä tiedät, kärsiikö toinen masennuksesta vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah! Apeen kaveri haluaa tehdä jotain KIVAA eikä mitään liikuntaa tai vaikeaa. Eli on laiska. Varmaan olisi kelvannut että menet aina hänen luo valkkaripullon kera. Ja sipsipussin.
Vierailija kirjoitti:
Hei te väsyneet, jos teitä kerran väsyttää, niin miksi sitten pitää ylipäätään sopia kaikenlaista menoa muiden kanssa ja sitten aina perua (ap:n tapauksessa kyseessä on toistuvat perumiset). Eikö voi jo alunperinkin ilmoittaa, että nyt ei käy, olen väsynyt.
Eihän sitä etukäteen voi tietää onko huomenna väsynyt, tai tunnin kuluttua.
Ei se väsymys etukäteen ilmoita tulostaan.
Minäkin voin ihan pirteänä lähteä kuntosalille, mutta siellä kesken harjoituksen voi iskeä tappoväsymys.
Tai aamulla saattaa käydä niin, että vaikka olisi herännyt pirteänä niin aamupalan jälkeen pitääkin mennä takaisin nukkumaan.
T. Se ms-tautia sairastava
Mistä sipseistä hän tykkää eniten? Maistoin itse sellaisia hunaja-pekonisipsejä, mutta en oikein tykännyt.