Olisitko halunnut elää, jos olisit syntynyt joskus 70- tai 80-luvulla?

No mitäs luulet? Miksi olisin 70-luvun lapsena kaivannut jotain, mitä ei ollut olemassa? Oletko sinä menettänyt elämänhalusi, koska sinulla ei ole kaikkea sitä kivaa ja hienoa mitä 50-luvulla tulee olemaan?

Olen syntynyt -84. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen lapsuuteen ja nuoruuteen, jonka elin. Olen tyytyväinen edelleen.

Olen onnellinen kuin sain elää nuoruuteni silloin ilman kännyköitä ja nettiä. Vietimme paljon sosiaalisempaa ja monipuolisempaa elämää kuin tämän päivän nuoret.

Ihme, kun nuoret eivät vuonna 1917 kaikki menneet koskeen, kun ei ollut edes mopoautoja ja karvanoppia.

Tosi jännää aikaa oli, videot, tietokoneet, mikrouunit, koko ajan tapahtui. Sääliksi käy nykynuorisoa, nilkat paljaana.

Mutta meillä oli unelma lomailusta Marsissa ja työpaikasta Kuussa. Ja omasta pienoislentokapselista, jolla hurauttaisimme Kaliforniaan tunnissa. Sellaista 2000-lukua meille ennustivat ihan vakavasti otettavatkin tahot.

70-luvulla oli pahvinen kirjastokortti ja yleisöpuhelin toimi markan kolikolla - se oli hienoa aikaa se. Radiossa oli kaksi kanavaa ja syrjäisemmille seuduille aikamerkki toimitettiin postissa. Parasta hupia oli sokerin sulaminen suuhun, enkä siitäkään huolimatta ole kadottanut elämänhaluani - päinvastoin!

70-luku oli aivan upea. Töitä oli opiskrlemaan pääsi ja joka asiaa ei holhottu. Voi niitä ihania aikoja

Maksaisin mitä tahansa, että saisin kaverini  takaisin mutta ei. Kaikki tuijottavat puhelimiaan.

t. 15v joka käy teidän palstallanne koska demi.fi on liian lapsellinen.

Entä sinä? Haluatko tosiaan enää elää, vaikka sulla ei tällä hetkellä ole niitä tavaroita, jotka ovat kolmen- neljänkymmenen vuoden päästä jokaisella?

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -84. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen lapsuuteen ja nuoruuteen, jonka elin. Olen tyytyväinen edelleen.

Sama juttu, lankapuhelimella soitin kaverille tulisko jäille ojaanfsurffaamaan, sitten tuli modeemit faxit yms. Olen nyt opettanut vanhemmille tietotekniikkaa.

Siitä huolimatta 60-luvulla syntyneet vanhempani eivät ole mitään kalkkiksia, niillä on älypuhelimet ja isukki on rootannut samsungin tabletin.

En voi elää koska aivojani ei ole suoraan kytketty maailmanlaajuiseen virtuaalitodellisuusverkkoon, minulla ei ole omaa tekoälyllä varustettua kyborgia kaverina, en voi muokata ruumistani joka viikko uuteen viimeisimmän muodin olemukseen kuten esim. kentauriksi tai menrenneidoksi, enkä voi matkustaa valoa nopeammin naapurigalaksiin. Yhyyy!

Kaikki muut asiat olikin paremmin 70- ja 80-luvulla, paitsi nämä tekniset vempeleet. Luopuisin kyllä niistäkin jos saisin valita menenkö aikakoneella takaisin 80-luvulle vai jäisinkö tähän päivään. 

Olen kiitollinen siitä, että elin lapsuuteni 80-luvulla ja nuoruuteni 90-luvulla.

T. N-81

P.s. Mulla ei ole vieläkään älypuhelinta!

Tiesitkös, että jo silloin oli tietokonepelejä? Tetris, Poing ja Coloris oli ihan parhaita pelejä!

Vierailija kirjoitti:

Te 70-80-luvuilla lapsuutenne/nuoruutenne eläneet, olisitteko mieluummin olleet vaikka kuolleita kun teillä ei ollut mitään hienoja juttuja? Esim. IPhone, läppärit, pleikat yms.

Yleensäkin tietotekniikka ja se, miten helppoa kaikki on nykyään. Viestit näkee sekunnissa, ennen te jouduitte kävelemään jonnekin naapuriin soittamaan jos ei kotona edes lankapuhelinta ollut. (kuuntelin juuri isän älyttömän tylsää saarnaa siitä miksi en saa uutta älypuhelinta kuin vasta ensi vuonna)

Meillä oli paljon mukavampaa, eikä isä saarnaa enää.

Et ole tainnut tajuta vielä, että elämässä ratkaisee se, mitä sulla on ja mitä muilla ei ole. Enkä nyt puhu lastentaudeista enkä alhaisesta älykkyysosamäärästä.

Älypuhelimen pehmentämät aivot ?

Olen syntynyt -90 ja ehtinyt elää aikaa jolloin oli vain 2 tai 3 tv-kanavaa, lankapuhelimet, puhelinkopit ja -luettelot. Satelliitti- ja maksukanavia ei ollut, naapurissa oli suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Teinivuosina kaikilla oli Nokian luurit, joita käytettiin vuosikausia. Viimeisen karvalakki-nokiani ostin syksyllä 2010 ja käytin sitä pari vuotta. Ei sitä mistään ipadeista ja iphoneista osannut nuoruudessa vielä haaveilla. Elämä oli paljon rikkaampaa ilman älylaitteita. 

Tuntuu että olen vanhus :D Silti jotenkin tuntuu että olisi ollut kiva elää 80-lukua. Kaikki oli hyvin ja aikakauden musa oli mahtavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen siitä, että elin lapsuuteni 80-luvulla ja nuoruuteni 90-luvulla.

T. N-81

P.s. Mulla ei ole vieläkään älypuhelinta!

Sama! Elämä oli jotenkin rauhallisempaa ja mielekkäämpää. Kun tapasi kavereita, niin tehtiin juttuja yhdessä ja keksittiin kaikenlaista, mm. piirettiin sarjakuvia, toimitettiin omaa lehteä, pidettiin nyyttäreitä, leikittiin kokkisotaa jonkun keittiössä. Se oli sellaista aitoa yhdessäoloa, ilman elektroniikkaa. Sitä kaipaan välillä vieläkin.

Olen syntynyt 85 ja meillä oli aina tietokone- ja konsolipelejä, ja netti tuli kun olin 10v.