Pitäisikö huolestua koulun uimaopetuksesta, pakottamista..
Lapsella ollut nyt uintia koulussa ja kertoi sitten kotona, että siellä oli opettaja viimeksi pakottanut sellaiseen syvään altaaseen (hyppyallas, syvyys about 4 metriä) sekä yhden uimataidottoman lapsen että yhden, joka pelkäsi niin että itki. Oma lapsi ei siis ollut kumpikaan näistä.
Kyselin vanhemmalta lapseltani sitten, oliko samaa ollut hänellä alemmilla luokilla ja kuulemma rehtorin uimatunneilla ei ollut, mutta yhden opettajan tunneilla oli pakotettu. Kyseessä siis sama koulu mutta eri opettaja.
Oma lapsi pelkää nyt uimatunteja ja mä mietin pääni puhki, että pitäisikö tähän puuttua vaikkei kohdistunut omaan lapseen. Koulun kanssa olen joutunut selvittelemään aiemmin muuta turvallisuusasiaa vanhempainyhdistyksen edustajana, joten en nyt haluaisi taas joutua napit vastakkain kun pelkään että se voi vaikuttaa omien lasten kohteluun opettajien taholta. En siis halua leimaantua hankalaksi.
Mun olisi mahdollista pitää lapsi seuraava uimakerta kotona ja sitten uintia on vasta ensi vuonna, tosin opettaja kai pysyy samana..
Onko tällainen pakottaminen ok tai yleistäkin?
Kommentit (37)
Minäkin olisin yhteydessä kyseisten lasten vanhempiin. Ehkä he ovat pyytäneet opettajaa opettamaan lapsensa uimaan noin raa'asti? Inhottavaa, mutta minkäs me toisten kasvatusmetodeille mahdamme. Ja ainakin yhteydenottosi jälkeen nuo vanhemmat tietävät, mitä uimatunneilla tapahtuu, eli jos he eivät hyväksy sitä, niin he voivat pistää opettajan nurin.
Opettaja joka pakotti on nimeomaan luokanvalvoja. Mietin kans tuota et ottaisin yhteyttä vanhempiin, mutta toisen lapsen vanhempien yhteystietoja mulla ei ole ja toisaalta, kai nuo lapset kertoo tuosta kotona kuitenkin, joten jos vanhemmat ei asiasta itse valita, onko se vähän noloa mun alkaa siitä heille olla yhteyksissä..?
Pakottaminen ei ole koskaan ok, ei missään asiassa. Minä ehkä kysyisin asiasta koululta.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja joka pakotti on nimeomaan luokanvalvoja. Mietin kans tuota et ottaisin yhteyttä vanhempiin, mutta toisen lapsen vanhempien yhteystietoja mulla ei ole ja toisaalta, kai nuo lapset kertoo tuosta kotona kuitenkin, joten jos vanhemmat ei asiasta itse valita, onko se vähän noloa mun alkaa siitä heille olla yhteyksissä..?
Eivät he välttämättä kerro. Jos tilanne on koettu oikeasti traumaattiseski, lapsi voi vaieta täysin. Ehdottomasti ottaisin yteyttä.
Omaa lastani opettaja kiusasi eikä lapsi pukahtanutkaan. Toiselta äidiltä kuulin sitten.
Ok, ehkä mä sit laitan viestiä ensin tuon toisen lapsen äidille jonka numero mulla on. Tosi harmi, kun lapsi tykkää uinnista ja nyt sitten tuosta tilanteesta jäi pelko että hänetkin pakotetaan johonkin mitä pelkää/ei yhtään osaa.
ap
Kannattaa ehkä soittaa ja jutella sama mitä nyt kirjoitit tänne.
Kyllä tuohon täytyy ehdottomasti puuttua. Todella epäammattimaista ja julmaa toimintaa. Ketään ei pitäisi pakottaa veteen, eikä lapsen pelkoa saa väheksyä!
Hirveää miten kovassa yhä edelleen on tuo asenne, että on ihan ok. kohdella lapsia tuolla tavalla! Pakottaminen ja se, että joku itkee tilanteessa kuulostaa minusta ihan hirveältä. Voitko ottaa yhteyttä rehtoriin?
Vaikea tilanne sinulla ja ymmärrän, että pelkäät joutuvasi ns. silmätikuksi. Silti kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että miten on oikein toimia? Haluaisitko, että asiaan puututtaisiin jos kyseessä olisi oma lapsi?
Sepä se, jos kyseessä olisi oma lapsi, olisin jo soittanut. Mutta nyt, kun on tavallaan sivussa, on kynnys puuttua isompi, varsinkin kun tuntuu että on jo siinä ja siinä että onko leimmantumassa hankalaksi vanhemmaksi, josta taas sitten lapsi voi kärsiä..
ap
Vierailija kirjoitti:
Sepä se, jos kyseessä olisi oma lapsi, olisin jo soittanut. Mutta nyt, kun on tavallaan sivussa, on kynnys puuttua isompi, varsinkin kun tuntuu että on jo siinä ja siinä että onko leimmantumassa hankalaksi vanhemmaksi, josta taas sitten lapsi voi kärsiä..
ap
Toi on niin väärä asenne. Et sä voi katsoa vierestä kun muita kiusataan, lapsia varsinkaan, ja vaieta! Pelkästään siksi että pelkäät oman maineesi puolesta, tai oman lapsesi. Tuo on just sitä vanhempien itsekkyyttä, josta ei paljon puhuta: kunhan ei minun lasta kiusata, niin en sekaannu vaikka muita kiusataan.
No tuollaista se oli jo 70-luvulla, että vähän myöhäistä tuosta nyt on huolestua. Osasin uida ennen kuin koulun uima"opetus" alkoi. Mulla oli ennen 7 ikävuotta puhkaistu tärykalvot korvista noin 30 kertaa, eli sukeltaminen ei tunnu korvissa kivalta, eikä hyppääminen esim altaan laidalta kun upotessa paine sattuu korviin. Eli uin, mutta en halunnut hyppiä. Opettajan mielestä en siis osannut uida, vaan mut pantiin siihen porukkaan joka istui lasten altaassa opettelemassa pään painamista veteen ekat kaksi vuotta. Eikä siinä mitään, mutta se ainoa liikuntalaji, josta oikeasti pidin, pilattiin multa moneksi vuodeksi. Viime talvena, oon nyt 46v, viimein uskaltauduin uinnin tekniikakkurssille. Oli tosi kivaa.
Uimaopettaja siellä opettaa, eikä omat opet!!
Ihme, jos oma opettaja saa opettaa uintia... Koulun opettajat eivät kyllä yleensä opeta uintia, vaan uimaopettajat. Johtuen siitä, että vakuutussyistä opettaja ei saa mennä uimatunneilla veteen lainkaan. On katsottu, ettei opettajat voi valvoa oppilaita vedestä riittävän hyvin.
Provo tämä on, koska omat opet ei opeta uintia vaan uinninvalvojat.
Ohiksena täältä puutun, että itse olin yläasteella 5 vuotta sitten, ja silloin kyllä ihan tavalliset opettajat opettivat uintia, esim biologianopettajamme.
Vierailija kirjoitti:
Provo tämä on, koska omat opet ei opeta uintia vaan uinninvalvojat.
Höpö. Kyllä ne on ihan ne omat opet, jotka opettaa uintia, niin eskarissa kuin alakoulussakin.
Melkoista jos laitetaan hyppyaltaaseen ilman taitoa.
Olin koulun uinnissa 80-luvun alussa ja meillä aloitettiin ison altaan "matalasta" päästä sellaisen kaulan yli laitetun silmukkakepin kanssa.
Se oli turvallisen oloista.
Numerolle 13: koulu kyllä osaa pakottamalla pilata monen liikuntaharrastuksen. Minulla pahin tällainen oli luistelu.
Minut oma äiti aikanaan pakotti uimaan. Olen pienestä asti pelännyt vettä, en tiedä syytä. En vain uskaltanut opetella uimaan, äitini aina sanoi että tietää että osaisin uida, mutta en vain halua. Yhden kerran sitten kun oltiin uimassa, olikohan kylpylässä vai uimahallissa, niin nappasi kainaloon, repi kellukkeet irti ja käski uimaan. Muistan vieläkin sen paniikin, se oli aivan kamalaa. Itkin ihan hysteerisenä ja joku nainen kävi jotakin sanomassa äidilleni, en kuitenkaan tiedä mitä. Pelkäsin tosissani että hukun eikä äitini tee asialle mitään. Monia muitakin juttuja on, mutta ne eivät liity aiheeseen. Pystyn kyllä uimaan nykyään, mutta pelkään silti vettä.
Olen päättänyt, että oman lapseni pelkoja en koskaan tule vähättelemään ja jos joku tekee hänelle pahaa, kyllä tietää tehneensä. En ymmärrä vanhempia, jotka vain vähättelevät lastaan kaikessa eivätkä usko mitään mitä tämä sanoo, vaikka on aina ollut rehellinen. Kai jotkut sitten vain vihaavat lapsiaan.
Ottaisin yhteyttä noiden kyseisten lasten vanhempiin. Tai omaan luokanvalvojaan, jos et tunne vanhempia.