Lue keskustelun säännöt.
Raskausutelut ym perheen asioiden kommentointi
Ketuttaa vieläkin
07.04.2017 |
Meidän vanhin lapsi on yli 20v ja nuorempien jo reilu 10v.
Silloin kun ensimmäinen syntyi, niin alkoi puhe jotta on teidän tehtävä kaveri hänelle ja sitä jatkui 10v.
Tuskaa oli kuunnella, sillä yrityksestä huolimatta vauvaa ei kuulunut. Sitten kun toinen lopulta syntyi, alkoi samoilta neuvot jotta olisi aikaisemmin pitänyt tehdä ja tehkää nyt kaveri tälle.
Nyt 10v jälkeen päin sanoi naapurin mies, että kyllä teidän olisi pitänyt tehdä kaveri teidän lapselle.
Tiedän itsekin, että näinhän se olisi ollut hyvä, mutta kun niitä ei niin vain tehdä ja tuntuu ihmeelliseltä ettei ihmiset osaa ajatella satuttavansa näillä kommenteilla.
Läheiset ei edes ole kyseessä vaan naapurit ja tutut.
En minäkään mene sanomaan jotta olisi sinunkin kannattanut pitää tukka päässä ettei kalju pala...
Kommentit (14)
Sitä se on, valitettavasti. Vaikka viime aikoina on ollut paljonkin juttua medioissa lapsettomuudesta ja siitä, että raskausutelut ei ole OK :(
Olen itse kärsinyt suunnattomasti, vaikka olen ihmisille sanonut, etten halua asiasta kyselyjä. Olin kerran jo raskaana, ja raskauteni oli riskiraskaus, enkä siksi halunnut siitä kerrottavan ihmisille kuin vasta reilusti rakenneultran jälkeen. Ja halusin siis itse kertoa mieluiten. Itse kerroin kaikkein lähimmille heti kun sain plussan, koska heille haluaisin puhua myös, jos raskaus menisi kesken.
Kuitenkin sitten kun eka ultra oli ollut ja olin viikolla 12+ alkoivat ihmiset ympärillä (mm. äitini ja anoppi) luulla, että nyt siitä voi puhua KAIKILLE, anoppini myös ihmisille, joita en ole koskaan tavannutkaan. Äitini kertoi mm. kaukaisemmalle kummitädilleni, joka sitten juorusi lopulle suvulle, serkuille ja muille sedille jne.
Raskauteni meni kesken tosi myöhään, rv 20. Raskauteeni liittyi riskejä kohtuni poikkeavuuden vuoksi. Ja riskit toteutuivat 100 % eikä mitään ollut tehtävissä. Se olikin sitten kiva juttu, kun nämä edellämainitut juoruämmät eivät sitten tästä keskenmenosta kertoneetkaan ihmisille, vaikka itse saivat tiedon pari päivää sen jälkeen. Yksi sukulainen luuli vielä KUUKAUSI keskenmenon jälkeen, että olen raskaana :( ja koska ei oltu nähty pitkään aikaan vaan oikeastaan sattumalta törmättiin, hän toki onnitteli jne. ja sepä oli helvetin mukavaa sitten alkaa selittää asiaa siinä hänen omien lasten läsnäollessa.
Vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketuttaa vieläkin kirjoitti:
Meidän vanhin lapsi on yli 20v ja nuorempien jo reilu 10v.
Silloin kun ensimmäinen syntyi, niin alkoi puhe jotta on teidän tehtävä kaveri hänelle ja sitä jatkui 10v.
Tuskaa oli kuunnella, sillä yrityksestä huolimatta vauvaa ei kuulunut. Sitten kun toinen lopulta syntyi, alkoi samoilta neuvot jotta olisi aikaisemmin pitänyt tehdä ja tehkää nyt kaveri tälle.
Nyt 10v jälkeen päin sanoi naapurin mies, että kyllä teidän olisi pitänyt tehdä kaveri teidän lapselle.
Tiedän itsekin, että näinhän se olisi ollut hyvä, mutta kun niitä ei niin vain tehdä ja tuntuu ihmeelliseltä ettei ihmiset osaa ajatella satuttavansa näillä kommenteilla.
Läheiset ei edes ole kyseessä vaan naapurit ja tutut.
En minäkään mene sanomaan jotta olisi sinunkin kannattanut pitää tukka päässä ettei kalju pala...
Ihanaa, että olet saanut kaksi lasta noinkin pitkän yrityksen jälkeen. Olet onnekas.
Naapurit ja tutut ei tajua, kuinka iso ihme ja onni on saada edes yksi lapsi. Heillä on saastunut mieli ja haluavat arvostella kaikesta. Suomessa ei osata arvostaa lapsia ja naisia, jotka joutuvat kestämään niin paljon lasten vuoksi. Tosi moni yrittää pitkään, käy enemmän tai vähemmän rankoissa hoidoissa, kokee keskenmenoja, kohtukuolemia (niitäkin tapahtuu enemmän kuin vain muutama vuodessa) ja rankkoja synnytyksiä. Joillekin vain sektio on vaihtoehto, eikä silloin usein voi saada enempää kuin kaksi lasta; kohtu ei kestä enempää.
Lapsi ei vain tehdä, raskaus ei ole kaikille helppoa. Kenellekään ei voi kevyesti vain heittää, että tehkääpä nyt se pikkusisarus nopeasti, että saa leikkikaverin. Äiti on saattanut synnytyksessään vuotaa lähes kuiviin ja vauvan henkiinjäänti ollut minuuteista kiinni. Silloin ei mietitä että pullautetaanpa pikkusisarus ihanteellisella kahden vuoden ikäerolla. Tai silloin, kun se eka lapsi on vuosien hormonipiikitysten ja kolmen epäonnistuneet IVF-hoidon jälkeen vihdoin saatu.
Ajattelemattomuutta todennäköisesti ovat, mutta pidän silti hölmönä jos ei tajua puuttuvan aisoihin mitkä ei kuulu muille.
Olisi kiva kuulla, miten olette sanoneet takaisin tökeröistä kommenteista, itsellä alkaa olla ikää ja pelkään jo vauvauteluita. Mitä niihin voisi vastata nasevasti?
Juuri tästä syystä en puhele naapureiden tai sukulaisten kanssa mistään henkilökohtaisesta. En kysele allergioitaan, ruokarajoiteitaan tms., koska sehän on sekaantumista perheen elämään. En utele raskauksista, en neuvo missään asioissa. Kun jokaisesta sanasta tulee toiselle paha mieli kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, miten olette sanoneet takaisin tökeröistä kommenteista, itsellä alkaa olla ikää ja pelkään jo vauvauteluita. Mitä niihin voisi vastata nasevasti?
Olen oppinut etten vastaa enää mitään. Ei ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en puhele naapureiden tai sukulaisten kanssa mistään henkilökohtaisesta. En kysele allergioitaan, ruokarajoiteitaan tms., koska sehän on sekaantumista perheen elämään. En utele raskauksista, en neuvo missään asioissa. Kun jokaisesta sanasta tulee toiselle paha mieli kuitenkin.
Etkö tosiaan keksi mitään muita puheenaiheita, kuin toisen henkilökohtaisista asioista utelun? Vähän haiskahtaa nyt siltä, että sinulle se tässä on tullut paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi tehdä lapset pienellä ikäerolla tai tehdä kaveri ylipäätään? Ei se verisukulaisuus takaa että niistä tulee kavereita ja viettävät aikaa keskenään.
Seuraavan kerran kysyt samaa takasin jos ihminen on vielä lapsensaanti iässä ja jos vanhempi niin kysyt että millon se alkaa hommaamaan arkkua ja hautapaikkaa.
Itse olen 37-vuotias lapseton nainen joka on ollut naimisissa 24-vuotiaasta lähtien ja muutama tökerö utelu on (miehen sukulaisten puolelta) tullut kuultua. Itse olen hienotunteinen ihminen ja sellaisen kotikasvatuksen saanut, ettei nokkaa pistetä asioihin jotka ei itselleen kuulu, joten olen ihan malttiani menettämättä, kohteliaalla äänensävyllä, rauhallisesti mutta päättäväisesti vastannut aina, että kuules nyt, on epäkohteliasta udella asioita, jotka eivät sinulle tippaakaan kuulu. Vastaus on ollut yleensä jotain marttyyrimaista "No anteeks nyt kauheesti..." -soopaa, mutta olenpahan saanut sanotuksi, että asiatonta on moinen käytös. Ei kuulu kenellekään ollaanko lapsettomia omasta tahdosta vai tahattomasti ja jos tahattomasti niin kummassa vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta on monenlaista
??? Miten tämä liittyy aiheeseen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sekään ole kivaa, että vanhemmat tavallaan "odottaa" ja painostaa siihen, että pitäisi tehdä lapsia vaikkei edes haluaisi. Vaikkeivat he sitä ehkä suoraan sanokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta on monenlaista
??? Miten tämä liittyy aiheeseen??
Sekundäärinen lapsettomuus jos olet yhden saanut eikä toista kuulu.
Ymmärrän, tuo on niin rasittavaa. Eikö ihmiset ajattele mitään? Yhtä lailla lapsen syntymän jälkeen jotkut etäisemmätkin luulevat, että on ok kysellä henkilökohtaisia asioita kuten painosta, maidontulosta jne.