Minkälaista on olla töissä lastensuojelussa?

Itselle on vaikeinta ollut se, että joka päivä tajuaa että ei ole taaskaan tehnyt sitä ja tätä ja tuokin asia jäi tekemättä. Tuntuu, että työtä ei pysty tekemään tarpeeksi hyvin annetuilla resursseilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve maalaisjärki ja omat lapset olisi hyvä asia.

Jos on pumpulissa pidetty lapseton kympin tyttö tekee paljon vahinkoa.

Tietysti myös kokemus esim. omien lasten huostaanotosta olisi eduksi lastensuojelutyössä..

Omat lapset tuo sitä käytännön kokemusta lapsista ja vanhemmuudesta. Ihan myös esim siitä mikä on ns normaalia ja mikä ei. Jos ei ole omia lapsia, ei välttämättä esim ymmärrä lapsen käytöstä... ihan esim sellainen juttu, että lapsi kiukuttelee äidille mutta ei muille voidaan tuokita väärin eli niin että äidin ja lapsen suhteessa olisi jotain pielessä, vaikka kyse on tismalleen päinvastaisesta asiasta.

Samat asiat pystyy lukemaan tutkimuksista, kehityspsykologiasta eli ei tarvita omia lapsia. Työtä ei tehdä maalaisjärjellä tai elämämkokemuksella, vaan tutkittuun tietoon perustuen.

T. Ls sostt

Jep. Niinhän kaikki ammatit pystyy oppimaan kirjoista. Niitä hommia ei vaan osaa, ellei ole yhtään kokemusta. Tai sitä maalaisjärkeä.

Tuo on oikeasti todella pelottava asenne.

Jos lastensuojelusta poistettaisi kaikki ne, keillä ei ole omia lapsia, aika vähän työntekijöitä jäisi jäljelle...

Opettajankoulutuksessa sanottiin, että ammattilaiseksi voi itseään ktsua vasta viiden vuoden työkokemuksen jälkeen. Eli siellä tiedostetaan se, että kirjanoppinut on vasta ihan raakile... Pelottavaa että lastensuojelussa hyväksytään lähtökohdaksi pelkkä kirjoista opiskelu, kun kuitenkin rankimmiillaan voidaan tuhota koko perhe osaamattomuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruslastensuojelussa setvitään niitä ilmoituksia. Ilmoituksista reilut puolet on aiheettomia. Eli lähtökohtaisesti kaikki lapset eivät ole murhamiesten kaltaisia paholaisia, vaan itse asiassa iso osa ei edes tarvitse sitä laatensuojelua.

Niin, ja usein lasten ongelmat johtuvat siitä, että vanhemmuudessa on ongelmia, ei niinkään lapsessa itsessään.

Toistan: yli puolet ilmoituksista on AIHEETTOMIA.

Eli vikaa ei ole lapsissa, eikä aikuisissa.

Voisitko laittaa jonkin linkin tai uutisen tähän liittyen? Haluan tutkia näitä tilastoja tarkemmin.Varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruslastensuojelussa setvitään niitä ilmoituksia. Ilmoituksista reilut puolet on aiheettomia. Eli lähtökohtaisesti kaikki lapset eivät ole murhamiesten kaltaisia paholaisia, vaan itse asiassa iso osa ei edes tarvitse sitä laatensuojelua.

Niin, ja usein lasten ongelmat johtuvat siitä, että vanhemmuudessa on ongelmia, ei niinkään lapsessa itsessään.

Toistan: yli puolet ilmoituksista on AIHEETTOMIA.

Eli vikaa ei ole lapsissa, eikä aikuisissa.

Voisitko laittaa jonkin linkin tai uutisen tähän liittyen? Haluan tutkia näitä tilastoja tarkemmin.Varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Netistä löytyy.

Nykyisen lastensuojelulain sanamuoto on hyvin epämääräinen ja pelkkä ns huoli riittää. Kynnys on siis hyvin matala. Siksi niitä aiheettomia ilmoituksia sitten tulvii.

Toinen ilmiö on sitten ilmoitusten käyttääminen kiusaamis/stalkkaamismuotona.

Vierailija kirjoitti:

Huonopalkka,naisvaltainen ala. "Lastensuojelulaitos"? Kaupungin sosiaalitoimi / lastensuojelu

Siis laitoksella tarkoitan esimerkiksi Helsingin lastensuojelun vastaanottoyksiköitä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajankoulutuksessa sanottiin, että ammattilaiseksi voi itseään ktsua vasta viiden vuoden työkokemuksen jälkeen. Eli siellä tiedostetaan se, että kirjanoppinut on vasta ihan raakile... Pelottavaa että lastensuojelussa hyväksytään lähtökohdaksi pelkkä kirjoista opiskelu, kun kuitenkin rankimmiillaan voidaan tuhota koko perhe osaamattomuudella.

Niin että opettajanakin voisi työskennellä vasta kun on niitä omia lapsia? Vai olisko kuitenkin niin, että työkokemus on eri asia kuin "maalaisjärki" ja kokemus omista lapsista?

Mä olen toiminut ls:ssa lapsettomana ja neljän lapsen äitinä. Ja ihan samat ratkaisut ja päötökset olisin tehnyt nyt "elämää kokeneena" kuin lapsettomanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajankoulutuksessa sanottiin, että ammattilaiseksi voi itseään ktsua vasta viiden vuoden työkokemuksen jälkeen. Eli siellä tiedostetaan se, että kirjanoppinut on vasta ihan raakile... Pelottavaa että lastensuojelussa hyväksytään lähtökohdaksi pelkkä kirjoista opiskelu, kun kuitenkin rankimmiillaan voidaan tuhota koko perhe osaamattomuudella.

Niin että opettajanakin voisi työskennellä vasta kun on niitä omia lapsia? Vai olisko kuitenkin niin, että työkokemus on eri asia kuin "maalaisjärki" ja kokemus omista lapsista?

Omat lapset auttavat opettajaakin. Minulla oli kaksi omaa lasta ja yksi adhd-veljenpoika, kun suoritin ne opinnot ja kyllä se omakohtainen kokemus auttoi valtavasti. Ihan turha nilittää vastaan. Lapseton kympin tyttö vailla kokemusta on ihan loose cannon tuossa työssä. Pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen toiminut ls:ssa lapsettomana ja neljän lapsen äitinä. Ja ihan samat ratkaisut ja päötökset olisin tehnyt nyt "elämää kokeneena" kuin lapsettomanakin.

Jaaha. Jumala laskeutui keskuuteemme.

j, kannattaa varmaan lopettaa haaveilu sossu alasta , katsos kun sun "pikku" salaisuudet on tullu ilmi =)

Huh, kylläpäs tämä nyt kirvoitti keskustelua. Lähinnä ehkä se ohjaajan työ ap:ta kiinnostaisi, ja mietin että minkälaisella koulutuksella ihmiset ohjaajana työskentelevät, ja kiinnostaisi tietää ihan käytännössä, minkälainen työpäivä saattaa olla, mitä kaikkea siihen kuuluu. Huonoja puolia myöskin lisää haluaisin kuulla, ja niiltä jotka pitkään viihtyneet alalla, hyviä puolia? En tiedä onko tämä nyt sitten oikea foorumi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajankoulutuksessa sanottiin, että ammattilaiseksi voi itseään ktsua vasta viiden vuoden työkokemuksen jälkeen. Eli siellä tiedostetaan se, että kirjanoppinut on vasta ihan raakile... Pelottavaa että lastensuojelussa hyväksytään lähtökohdaksi pelkkä kirjoista opiskelu, kun kuitenkin rankimmiillaan voidaan tuhota koko perhe osaamattomuudella.

Niin että opettajanakin voisi työskennellä vasta kun on niitä omia lapsia? Vai olisko kuitenkin niin, että työkokemus on eri asia kuin "maalaisjärki" ja kokemus omista lapsista?

Omat lapset auttavat opettajaakin. Minulla oli kaksi omaa lasta ja yksi adhd-veljenpoika, kun suoritin ne opinnot ja kyllä se omakohtainen kokemus auttoi valtavasti. Ihan turha nilittää vastaan. Lapseton kympin tyttö vailla kokemusta on ihan loose cannon tuossa työssä. Pelottava.

Tosiaankin sanotte ,että omat lapset tekevät opettajan? Miettikääs uudelleen, ennen suurin osa opettajista oli nimenomaisesti  lapsettomia ja varmasti olivat hyviä opettajia. Sitä paitsi opettaja on lukenut kasvikset, eli tieto lapsen kehityksestä jokaisella opiskelleella opettajalla on tai pitäisi olla. Omat lapset voivat olla jopa este, varsinkin jos katselee maailmaa omien lasten kautta. tulee helposti ajatelleeksi,että kaikki lapset ovat. Ja työkokemusta korostetaan aivan liikaa- uskallan näin väittää, ei se vanhempi ja kokeneempi aina ole oikeassa tai parempi.

Ohjaajana voi työskennellä lastensuojelussa tosi monessa paikassa. Sosiaalitoimistossa ls-sosiaalityöntekijän työparina, palveluntarpeen arviossa,,sosiaalitoimistossa sosiaaliohjauksen tiimissä perhetyötä tai sijaishuollon sosiaaliohjausta tehden, laitoksessa eri-ikäisten kanssa joko vastaanottolaitoksessa tai pitkäaikaisen sijaishuollon laitoksessa, kotiin vietävässä työssä koko perheen kanssa työskennellen, jälkihuollossa itsenäistyviä nuoria auttaen ja tukien. Jne. Jne.

Sosionomi amk on tyypillinen koulutusvaatimus. Myös psyk.sairaanhoitajia on melko paljon. Yhteisöpedagokeja. Toki muitakin koulutuksia löytyy. Osaamispaletti on laaja ja asiakkaina tosi monenlaisia ihmisiä. Ihmisten kohtaaminen on se juttu! Kunnioittaminen, vaikka asiakkaiden valinnat elämässä olisi olleet ihan hulluja. Välillä joutuu puhumaan ja toteuttamaan tosi vaikeita asioitakin. Vaikka niitä huostasnottojakin.

Itse olen toiminut lastensuojelussa ohjaajana parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä toimin esimiehenä. Ihanaa työtä, haastavaa ja palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs tämä nyt kirvoitti keskustelua. Lähinnä ehkä se ohjaajan työ ap:ta kiinnostaisi, ja mietin että minkälaisella koulutuksella ihmiset ohjaajana työskentelevät, ja kiinnostaisi tietää ihan käytännössä, minkälainen työpäivä saattaa olla, mitä kaikkea siihen kuuluu. Huonoja puolia myöskin lisää haluaisin kuulla, ja niiltä jotka pitkään viihtyneet alalla, hyviä puolia? En tiedä onko tämä nyt sitten oikea foorumi :D

Työpäivään kuuluu palavereja, autoilua eli lasten viemistä ja hakemista päiväkodeista, leikkimistä lasten kanssa, juttelua vanhempien kanssa, taas raportteja, ruokailut ja niiden esillelaitto. Paljon päiväkotiin verrattavaa toimintaa täällä, paitsi että vanhempien ja lasten ongelmia yritetään saada kuntoon

Kiitos vastauksista! Jään vielä miettimään vaihtoehtoja.

Laitokset on rankkoja paikkoja. Haaste on se, miten saa vietyä työnsä sille tasolle, että ei pelkästään pärjää, vaan myös edistää lasten hyvinvointia. Monet työntekijät yrittävät vain sinnitellä vuorosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve maalaisjärki ja omat lapset olisi hyvä asia.

Jos on pumpulissa pidetty lapseton kympin tyttö tekee paljon vahinkoa.

Tietysti myös kokemus esim. omien lasten huostaanotosta olisi eduksi lastensuojelutyössä..

Omat lapset tuo sitä käytännön kokemusta lapsista ja vanhemmuudesta. Ihan myös esim siitä mikä on ns normaalia ja mikä ei. Jos ei ole omia lapsia, ei välttämättä esim ymmärrä lapsen käytöstä... ihan esim sellainen juttu, että lapsi kiukuttelee äidille mutta ei muille voidaan tuokita väärin eli niin että äidin ja lapsen suhteessa olisi jotain pielessä, vaikka kyse on tismalleen päinvastaisesta asiasta.

Samat asiat pystyy lukemaan tutkimuksista, kehityspsykologiasta eli ei tarvita omia lapsia. Työtä ei tehdä maalaisjärjellä tai elämämkokemuksella, vaan tutkittuun tietoon perustuen.

T. Ls sostt

Ja Juurikin tämä tekee Ls sosttkjöistä, joilla ei ole omia lapsia, hyvin hyvin epäpäteviä. Tällainen ajatusmaailma.

Et MITENKÄÄN siis et millään tavalla opi tai tutkimuksia seuraamalla kykene KOSKAAN YMMÄRTÄMÄÄN miltä se TUNTUU kunoma lapsi, ja oma perhe, on lasun kynsissä.."suojeltavana"..= punnittavana, arvioitavana, kytättävänä ja uhkailtavana..!!:(

Miltä Tuntuu kun oma lapsi on kyseessä.

Jos sulla olisi, sä ymmärtäisit. Aivan helv...n yksinkertaista.

Sä ET VANHEMMUUTTA KIRJOISTA OPI! PISTE!

Samat asiat pystyy lukemaan tutkimuksista, kehityspsykologiasta eli ei tarvita omia lapsia. Työtä ei tehdä maalaisjärjellä tai elämämkokemuksella, vaan tutkittuun tietoon perustuen.

T. Ls sostt

No ilmankos te sostt olettekin ihan käsiä suurimmalta osin.