Kohta on taas virpomiskausi, aikuisille muutama muistutus!

Vierailija kirjoitti:

Ihan tälleen virpovan lapsen vanhempana niin ei tällaisia vaatimuslistoja. Jokainen saa osallistua tai olla osallistumatta. Ei vinkumista palkoista, ollaan tyytyväisiä siihen mitä tulee vaikka sitten appelsiini. Oksat nätisti ja lapset hyvällä mielellä liikkeelle. Äiti lunastaa loput oksat. Naapureilta ja mummoilta voi kysyä myös etukäteen saako lapsi käydä virpomassa.

Jep, meilläkin kaksi pientä virpomisikäistä ja näillä spekseillä lähdetään liikenteeseen:

- sovitaan etukäteen virpomispaikat, vanhemmilla on mutu kenelle virpominen voisi olla pikemminkin mukava yllätys kuin harmillinen riesa (ja yhdestä lapsen ehdottamasta paikasta kysyinkin etukäteen, lapsilla on siis vain 3 paikkaa joten kiva varmistaa että jossain ollaan paikalla)

- oksat on koristeltuja, mutta kykyjen mukaan - voitte arvata miltä 3-vuotiaan oksat näyttää ;) mutta kauan se ähräsi!

- ennen kuin virvotaan, kysytään saako virpoa

- meidän loruversiossa ei ole palkkavaatimusta, ja lapsille on kerrottu että virpomalla toivotetaan ihmisille onnea ja hyvää kevättä ja siitä _saattaa_ saada kiitokseksi jonkun pienen jutun, esim. pääsiäismunan, mutta sitä ei tiedä varmaksi ja se on ok

- jos jotain tarjotaan, sitä tarjottua otetaan YKSI per nenä ja kiitetään

- lopuksi toivotetaan hyvää pääsiäistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuosina on yleistynyt tapa, että usean lapsen ryhmä antaa yhden oksan mutta kaikki rohmuavat karkkia. Vaadinko jokaiselta oksan vai annanko vain yhdelle palkan?

En tiedä onko tämä aluekohtainen juttu, mutta minun lapsuudessani eli 90-luvun alkupuoliskolla tämä oli se oikea tapa eikä "rohmuamista". Eli (pienestä) porukasta yksi (kukin vuorollaan) virpoo ja ojentaa oksan, kaikki saavat palkan JOS saavat, se ei ollut automaatio.

Olen myös 90 luvun lapsi ja kyllä meillä ainakin jokainen antoi oman oksan virpomisen jälkeen. Ei koskaan ollut porukassa mitään, että vain yksi oksa annetaan. Niitä oksia aina tehtiin sen verran, kun haluttiin palkkaa. 

Ihmeen agressiivisia vastauksia täällä! Minulle lapsuudessa virpominen oli suurimpia iloja keväässä ja edelleen varaudun pienellä varastolla pääsiäismunia virpojiin. Valitettavasti vain kerran (!) olen saanut virpojan oven taakse, ehkä asun väärällä seudulla.

Etiketistä sen verran että lasten pitäisi mielellään olla naamioituneita ja oksien koristeltuja. Meidän lapsuudessa annettiin porukalla (2-3 lasta) aina yksi oksa virpomista vastaan ja saatiin palkaksi välillä jotain pientä (kaikille kettukarkit) ja joskus jotain suurempaa (kinderit jokaiselle).

Pikkulasten koristelemat oksat ovat parhaimmillaan liikuttavia, eivät mitään taidepläjäyksiä joten en niitä itse ainakaan haluisi monia nurkkiin pyörimään :D

En avaa ovea, niin en mitään ohjeistuksiakaan tarvitse.

Haista oikein pitkä vattu!! :D Sun lista poltetaan roviolla! :) VMP!!!! >:)

Aloitus oli varmaan provo :D

Minä kyllä avaan virpojille oven, saa virpoa ja annan kaikille yhdet käärepaperikarkit palkaksi.  En usuta koiraa lasten kimppuun, en hauku asuja ja oksia, enkä myöskään kysele allergioita tai palkkatoiveita.

Vähän ennen €uroaikaa virvottiin kaverin kanssa ja 5 markkaa (~1€) oli ihan luksusta, yleensä se oli kuitenkin 1Markka mitä virvottavat antoivat ja siihenkin oltiin tosi tyytyväisiä. Asut oli viimeisen päälle kuin myös virpomisoksat. Virvoimme kuorossa ja annoimme molemmat oksat. Kun oksat loppuivat loppui myös virpominen. Jos "palkka" ei miellyttänyt teimme vaihtareita kavereiden kanssa tai annoimme vanhemmille.

Tuntuu, että tänä päivänä kaikki tällaiset virpomiset ja karkki tai kepponen -jutut on ihan pilattu kauheilla vaatimuksilla ja lapset ovat tosi kiittämättömiä. Meillä kävi viime vuonna lauma keppostelijoita (varmaan 10 lasta yhdessä lössissä) enkä ollut yhtään varautunut, että Halloweenhömpötys on iskenyt Suomeenkin. No lapset oli hyvin pukeutuneet ja onneksi meillä sattui olemaan kaapissa jemmassa karkkiaskeja riittävästi joten koko lössi sai hedelmäkarkkiaskit. MUTTA sitten kuulin kun yksi lapsista sanoi pettyneenä "näin vähän.." ja vitutuskäyrä nousi. Tänä vuonna turha tulla kenenkään kolkuttelemaan Halloweenina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuosina on yleistynyt tapa, että usean lapsen ryhmä antaa yhden oksan mutta kaikki rohmuavat karkkia. Vaadinko jokaiselta oksan vai annanko vain yhdelle palkan?

En tiedä onko tämä aluekohtainen juttu, mutta minun lapsuudessani eli 90-luvun alkupuoliskolla tämä oli se oikea tapa eikä "rohmuamista". Eli (pienestä) porukasta yksi (kukin vuorollaan) virpoo ja ojentaa oksan, kaikki saavat palkan JOS saavat, se ei ollut automaatio.

Olen myös 90 luvun lapsi ja kyllä meillä ainakin jokainen antoi oman oksan virpomisen jälkeen. Ei koskaan ollut porukassa mitään, että vain yksi oksa annetaan. Niitä oksia aina tehtiin sen verran, kun haluttiin palkkaa. 

Niin mutta olisiko mitenkään mahdollista, että tässä tavassa olisi tosiaan alueellista eroa? Etteivät ne lapset ilkeyttään pihtaa oksia? En meillä yhden oksan antaminen ollut ahnetta kikkailua vaan ainoa tapa jonka olen oppinut, niin enpä halua omalle ovelle tulevasta virpojastakaan ensimmäisenä ajatella pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Levitänkö myös punaisenmaton hyvissä ajoin pihatielle?

Täällä on lunta vielä rutkasti, minä hiekotan tuon jäisen tienpätkän (150m). Mutta varaan potkukelkkoja molempiin päihin tietä, jos joku haluaakin potkutella ovelleni. Jos joku liukastuu, syytetään muuten minua.

Ompelen kankaasta tai huovasta sellaisen pussukan, jonka kirjon eli aplikoin teeman väreillä.

Jokainen saa pussukan.

Harmi kun ei enää käy virpojia. Olen pikkuhiljaa syönyt itse sitten makeisia pocheteistani ja virponut hyvää tulevaa vuotta itelle. Niiden pussukoiden sisältö? Jokaisessa on karkkipussi, purukumi, Hesen lahjakortti (3 - 5€) tai muutama euro. Suklaapatukka tai lakritsipiippu. Ehkä pieni muistivihko, värit. Joskus Trip-mehuja.

Aloin kirjoittamaan tätä ikäänkuin hirtehishuumorilla, mutta huomasin, että tämä onkin totta, näin on tapahtunut ja tapahtuu. Tosin entiset virpojat ovat osa jo naimisissa. Aika kuluu. Aina kylältä joku käy kuitenkin. Tuuli hulmuaa pitkissä värikkäissä mekoissa kun ryhmä taivaltaa vainioltapäin, pajunvitsat kuin värikkäät afrikkalaiset nuolet olalla. Ryhmän viimeisenä on pieni väritön lapsi, jolla vanha virttynyt esiliina, kuluneet kumpparit, huivi, jonka alta otsatukka noussut tuulessa pörrölleen. Suu auki, rohtuneet maitorupiposket luonnonpunaset, eikä hänellä ole mitään pannua, ei muovipussia, mihin kerää antimia. Kun kysyn tätä, joku vanhempi aina sanoo 'me kerätään tähän samaan'. Se nöyrä vaatimattomuus on liikuttavaa. Mutta juuri tällaiselle on kiva antaa oma valkoinen huovasta tehty Pupujussi-pussi - jonka sisällöstä tietää, että siellä on vähän enempikin jotain (ehkä parinkympin hese-kortti koko familylle tai nilkkasukat).

Vierailija kirjoitti:

1) Jos et halua virpojia, laita oveen lappu.

2) Muistathan kysyä allergioista, moni on allerginen esim. pähkinöille ja hedelmille

3) Varaa palkaksi muutakin kuin karkkia - esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, jogurttirusinoita

4) Tarjoa vain pakkauksessaan olevia herkkuja - iso osa vanhemmista haluaa tarkastaa mitä lapsensa syövät!

5) Myös raha on oiva palkka virpojalle. Jos et ole muistanut varautua herkuin, esimerkiksi 2€ kolikko käy hyvin.

6) Älä moiti lasten pukuja tai virpomisoksia.

7) Pidä huoli etteivät kotieläimet, kuten koirat säikyttele virpojia. Jos sinulla on ovikelloherkkä koira, huolehdi ettei se pääse haukkumaan lapsille.

8) Kaikille annetaan saman verran palkkaa - vaikka muutamalta pikkunoidalta olisi oksat jo loppuneet!

Näin kahden lapsen äitinä kommentoin: minusta sääntösi on kohtuuttomat!

1. Ihan ok. Voit laittaa myös lapun, jos virpojat ovat tervetulleita.

2 ja 3. Ainakin itse varaan jemmaan lapsilleni sopivia herkkuja ja sitten vaihdan allergisen lapsen herkut sopiviin. Omille lapsille olen sanonut, että aina kiitetään herkuista, äiti sitten kyllää vaihtaa ne "samanarvoisiin sopiviin"

4. Ihan ok sääntö.

5. 2€ on iso summa ainakin alle koulunikäisen näkökulmasta. vähempikin riittää. Ihan pienimmät virpojat on superonnellisia, jos palkaksi kilahtaa useampi kolikko, vaikka sitten 2kpl 5 senttistä ja yksi 20senttinen.

6. Ihan ok ainakin pienimpien virpojien osalta. Kuitenkin on ihan asiallista huomauttaa, jos oventakana seisoo lauma murrosikäisiä kädessään orapihlaja-aidasta katkaistu koristelematon risu. 

7. Koira tai muu lemmikki on perheenjäsen, joka on kodissaan. Joten riittää, että lemmikkiä hillitsee sen verran, että se ei yritä hyppiä tai aiheuttaa muuten vaaraa. Koiria pelkäävä virpoja osaa jättää sellaisen talon väliin, josta kuuluu haukuntaa oven läpi.

8. Mulle palkka - sulle vitsa. Eli palkka annetaan vitsaa vastaan. Toki on makuasia, että antaako useamman virpojan seurue jokainen omansa vai vain yhden yhteisen vitsan. Ja toki palkka annetaan niin, että siitä riittää kaikille mukana oleville eli esim. yhtä monta suklaamunaa, kuin virpojia on. Itselläni on jemmassa useamman laista palkkaa eli jos ovella seisoo iso seurue ja yksi ojentaa vitsan, niin palkaksi tulee pienempi herkku jokaiselle, kun taas yksi tai kaksin liikkeellä olevat saa isommat herkut.

It-työläinen kirjoitti:

Ihmeen agressiivisia vastauksia täällä! Minulle lapsuudessa virpominen oli suurimpia iloja keväässä ja edelleen varaudun pienellä varastolla pääsiäismunia virpojiin. Valitettavasti vain kerran (!) olen saanut virpojan oven taakse, ehkä asun väärällä seudulla.

Etiketistä sen verran että lasten pitäisi mielellään olla naamioituneita ja oksien koristeltuja. Meidän lapsuudessa annettiin porukalla (2-3 lasta) aina yksi oksa virpomista vastaan ja saatiin palkaksi välillä jotain pientä (kaikille kettukarkit) ja joskus jotain suurempaa (kinderit jokaiselle).

Pikkulasten koristelemat oksat ovat parhaimmillaan liikuttavia, eivät mitään taidepläjäyksiä joten en niitä itse ainakaan haluisi monia nurkkiin pyörimään :D

PEESI! Kaikella sitä voi vihaisuuttaan ruokkia.

No voi elämä sentään. Joku sitten rakastaa listojen tekemistä ja itsensä nostamista joksikin ohjeistamispäälliköksi. Ap on varmasti alueensa vanhempainneuvostojen aktiivinen promoottori, jota kaikki muut kammoaa..

Minusta on kiva kun käy virpojia. Saisi käydään enemmänkin. En kuitenkaan todellakaan ala joka pirkkopetterille varaamaan erillisiä jogurttirusinoita tai kyselemään allergiahistoriaa. Olen kohtuullisen varma, että yksikään pähkinäallergikon vastuullinen vanhempi ei päästä lastaan hakemaan tuntemattomien ihmisten suklaita.

Ite en käynyt pienenä virpomassa, mut ihan hauskaahan tuo on. Niin suloisia nuo pikkunoidat :)

Ja tää on yksi niistä harvoista asioista, joista EN ärsyynny.

Vinkki AP:lle ja muille kaltaisilleen. Menkää vaikka töihin niin on varaa ostaa lapsille karkkia eikä tarvitse lähettää kerjuulle naapurustoon.

Vierailija kirjoitti:

No voi elämä sentään. Joku sitten rakastaa listojen tekemistä ja itsensä nostamista joksikin ohjeistamispäälliköksi. Ap on varmasti alueensa vanhempainneuvostojen aktiivinen promoottori, jota kaikki muut kammoaa..

Minusta on kiva kun käy virpojia. Saisi käydään enemmänkin. En kuitenkaan todellakaan ala joka pirkkopetterille varaamaan erillisiä jogurttirusinoita tai kyselemään allergiahistoriaa. Olen kohtuullisen varma, että yksikään pähkinäallergikon vastuullinen vanhempi ei päästä lastaan hakemaan tuntemattomien ihmisten suklaita.

Niin tosiaan allergialapsen vastuullinen vanhempi voi myös vaihtaa ne väärät herkut oikeanlaisiin ilman suurempaa meteliä.

Sama

Vierailija kirjoitti:

8. Mulle palkka - sulle vitsa. Eli palkka annetaan vitsaa vastaan. Toki on makuasia, että antaako useamman virpojan seurue jokainen omansa vai vain yhden yhteisen vitsan. Ja toki palkka annetaan niin, että siitä riittää kaikille mukana oleville eli esim. yhtä monta suklaamunaa, kuin virpojia on. Itselläni on jemmassa useamman laista palkkaa eli jos ovella seisoo iso seurue ja yksi ojentaa vitsan, niin palkaksi tulee pienempi herkku jokaiselle, kun taas yksi tai kaksin liikkeellä olevat saa isommat herkut.

Oon tehnyt samaa. Jos oven takana on 6 lasta ja vain yksi antaa oksan, niin jokainen saa pari sellasta pikkumunaa. Jos oven takana 2 lasta jotka molemmat antaa koristellun oksan, saatan antaa esimerkiksi kinderin molemmille ja päälle pari lakupötköä.

Jos aikuisia ihmisiä pitää opastaa olla haukkumatta lasten virpomispukuja niin luultavasti tällaiset ihmiset eivät muutenkaan halua virpojia. Siis tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.

Muut ohjeet olivat naurettavia. Olisi hyvä tarjoilla pähkinöitä ym. kuitenkin alkuperäispakkauksessa ja varmistaa ettei kukaan ole allerginen. Eli pitäisikö jokaiselle lapselle ostaa omat pähkinäpussit vai miten varmistetaan, että ne ovat alkuperäispakkaksessa?

En tiedä myöskään mikä näiden pähkinöiden ym. tarkoitus oli. Kenties varmistaa, että lapset saavat jotakin terveellistäkin? Itse ainakin muistan lapsuudesta, että harva ylipäätään tykkäsi pähkinöistä, manteleista ym. Ja kyllä se on vanhempien tehtävä valvoa, että lapset eivät syö pelkkää suklaata. Tuskin nämä virpomisreissut kuitenkaan muutenkaan koko päivää kestävät.

Jos virpojia varten haluaa valmistautua niin oveen voi enemminkin laittaa "saa virpoa- kyltin." Sitten voi kenties ostaa ison pussin pikkumunia ja tehdä niistä pikkupussukat tai sitten näitä yllätysmunia. Se on aivan riittävästi. Jos niistä ei lapsi tykkää, niin voi jättää syömättä. :-) Ne virpomissuklaat tuskin kuitenkaan ovat lasten elämän ainoat suklaat. Tärkeintä kuitenkin pitäisi olla se yhdessätekeminen ja kivat muistot.

Ainoat oikeat muistutukset ovat:

Vanhemmat lapsilleen: käykää tutuilla ovilla

Naapurit: jos ette halua virpomista, älkää avatko JA jos avaatte niin sanokaa nätisti, ettei teille nyt sovi virpoa kiitos.

Tämä pakanallinen riitti pitää kitkeä pois Suomesta ja rauhoittaa ihmisten sunnuntaivapaa.

1) Jos et halua virpojia, laita oveen lappu.

- Ei minulla ole velvollisuutta laittaa, ne laittavat jotka haluavat virpojia

2) Muistathan kysyä allergioista, moni on allerginen esim. pähkinöille ja hedelmille

- En kysy. Joku pähkinäallerginen nyt ei muutenkaan voi syödä useimpia suklaamunia. Vanhemmat saavat hoitaa nuo asiat.

3) Varaa palkaksi muutakin kuin karkkia - esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, jogurttirusinoita

- Enkä varaa. En ole ruokakauppa, annan vain suklaamunia.

4) Tarjoa vain pakkauksessaan olevia herkkuja - iso osa vanhemmista haluaa tarkastaa mitä lapsensa syövät!

- Tuo onnistuu

5) Myös raha on oiva palkka virpojalle. Jos et ole muistanut varautua herkuin, esimerkiksi 2€ kolikko käy hyvin.

- En anna rahaa. 2 euroa on muutenkin turhan iso palkka.

6) Älä moiti lasten pukuja tai virpomisoksia.

- En moiti, mutta jos ei ole mitään puvun tapaista ja oksassa ei ole yhtään koristetta, niin ei heru palkkaa.

7) Pidä huoli etteivät kotieläimet, kuten koirat säikyttele virpojia. Jos sinulla on ovikelloherkkä koira, huolehdi ettei se pääse haukkumaan lapsille.

- Haukkuu jos haukkuu, se on lapsen ongelma jos säikkyy.

8) Kaikille annetaan saman verran palkkaa - vaikka muutamalta pikkunoidalta olisi oksat jo loppuneet!

- Ei oksaa, ei palkkaa.