Miten miesmakusi on muuttunut iän myötä, millaiset asiat miehessä ennen kiinnostivat jotka eivät enää ole tärkeitä?

Miehen vastaus naisista: ei ole muuttunut ulkonäköodotukset, mutta nuorempana pidin koulutusta tärkeämpänä. Nykyään ei akateemisuus kiinnosta yhtään. Tärkeintä nykyään että olisi kaunis, hassuttelija ja empaattinen, nuorempana ehkä kelpasi kylmempi nainen. M44

Ei mitenkään 20 vuodessa. Pitää olla kokoa ja näköä, peukalo ei saa olla keskellä kämmentä. Arvostaa käytännön asioita ja perhettä. Työ ei ole elämä.

Minulla oli nuorena aika huono itsetunto joten kriteereitä ei oikeastaan ollut. Nyt nelikymppisenä jos jäisin sinkuksi, kriteerit olisivat paljon tiukemmat. Ei ulkonäön, varallisuuden tai työpaikan tai muiden ulkoisten seikkojen suhteen, vaan seksin pitää toimia kunnolla ja miehen olla kykenevä rakastamaan ja osoittamaan hellyyttä. Ja kenenkään piiaksi en enää rupea. Tasa-arvoinen ja rakastava suhde. Eli luultavasti olisin sinkkuna loppuikäni.

Ei ole muuttuneet mitenkään, tai no, nuorempana tykkäsin nuoremmista ja nyt itsekin vanhempana vanhemmista :) Luonne on aina ollut tärkein, toki ulkonäössä jotkut asiat miellyttää enemmän kuin toiset mutta eivät ne koskaan ole olleet se määräävä tekijä. Tärkeintä on että tyyppi on fiksu, kiltti ja huumorintaju natsaa yhteen.

Ei mitenkään ole muuttunut maku. Tuossa se sama mies on vierellä edelleen.. :)

Ennen, nuorena, pidin ulkonäköä tosi tärkeänä. Oli todella tarkat kriteerit, joihin oli hyvin, hyvin, hyvin vaikea kenenkään yltää. Vanha en ole vieläkään, mutta ulkonäön merkitys on silmissäni pienentynyt lähes olemattomaksi. Nykyään tärkeintä on, että saan nauraa joka päivä. Eli siis, että mies on hauska, ja huumorintajumme kohtaavat. Samanlaiset unelmat ja arvot ovat myös muuttuneet aina vain tärkeämmiksi. Parempi näin. Ulkonäkö ei kuitenkaan ikuisesti säily, kultainen luonne sen sijaan säilyy.

Nuorena ulkonäkö.

Nykyään se että on helppo ja mukava olla toisen seurassa. Voi niinsanotusti päästellä aivopierujakin, eikä takerruta niihin. Ulkonäköä en kai enää edes niin huomaa, ystävällisyyden kylläkin ja aitouden. Rauhallisuus ja hyväntahtoisuus pop. Turvallisuus. Hellyys.

Exäni ovat olleet pitkiä, hauskoja, viihdyttäjiä luonteeltaan. Samalla myös epäluotettavia ja arvaamattomia. Ei enää näitä.

Ennen etsin miehistä tällaisia piirteitä kuten kypsyys, syvällisyys, aitous, tunneäly, taiteellisuus... Etenkin syvällisyys oli tärkeä piirre itselleni, koska ylipinnalliset miehet ahdistivat minua.

Harmikseni en koskaan löytänyt elämääni tuon kaltaista miestä, päinvastoin. Ympärilläni pyöri vain itsekkäitä, pinnallisia, tyhmän oloisia lapsellisia tapauksia. :/ Lopulta päätin luopua pilvilinnoistani ja hyväksyä todellisuuden.

Nykyään etsin miehistä vain hyvää ulkonäköä ja viihdyttävää seuraa. En usko enää pysyviin suhteisiin.

No ei mitenkään. Edelleen samat asiat joista miehessä pidän: urasuuntautuneisuus, älykkyys, koulutus, huumorintaju, parisuhdekeskeisyys, kohtuullinen liikunnallisuus, vähän laiska loikoilija, ei tarvi olla mikään kätevä käsistään, maailmaa nähnyt, siedettävä ulkonäkö ja tärkein kaikista ei saa olla tyhjän ja kokemattoman oloinen tyyppi eikä teeskentelijä tai valehtelija. Tuloja pitää olla ja ainakin jonkin verran varallisuutta koska mullakin on.

kypsyys, tasapainoisuus ja aikuisuus. Kyllä kiitos!

Ennen miehen oli pakko olla vanhempi, edes sen yhden vuoden. Nyt nuorempaa kiitos. Nykyinen mies seitsemän vuotta nuorempi, komea ja fiksu tapaus.  Pitihän sitä opettaa vähän, mutta ihan mielellään ;)

Ei kelpaa vanhat ukot enää ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Luenne, miehekkyys, ulkonäkö, pituus, hiukset, ammatti, varallisuus jne

Ennen oli paljon suurempi merkitys ulkonäöllä, treenatulla vartalolla ym. pinnallisilla asioilla, kun nykyään luonne ja yhteensopivuus menee kaiken yli. Tykkäsin ennen myös enemmän ns pahoista pojista, kun nykyään tuntuu kiinnostavan nallekarhumaiset kiltit miehet, jollainen nykyinen mieheni siis on. Pituudella ei ole muuten väliä, kunhan on minua pidempi. Kiihotun kuitenkin huomattavasti enemmän +180 cm miehistä kuin lyhyemmistä, sille nyt en voi mitään. Ennen ei ollut väliä miehen ammatilla tai tuloilla, mutta nyt pesänrakennusvaiheessa olisi mukavaa että myös toinen osapuoli tulisi paremmin toimeen palkallaan. Paremmat tulot antaisivat myös enemmän varmuutta perheen perustamiseen. Nuorempana tuli deittailtua kaikenlaisia rahansa autoihin tai viinaan hassaavia duunareita. Ei enää kiitos.

Se muuttuu jatkuvasti. Siksi ikuista rakkautta ei ole. Suhteet eivät kestä. Rakkaus lapsiin on pakollista kun ei ole muuta vaihtoehtoja. Rakastaisit vaikka kilpikonnaa jos synnyttäisit sellasen.

Ennen luonne oli tärkeintä, piti olla kiltti, empaattinen, eläin ja lapsirakas. Kunnollinen.

Nyt edelleenkin nämä tärkeät, mutta kyllä se miehekkyys on korostunut, nuorena seksuaalinen vetovoima ei ollut tärkeää, nyt jos olisin vapaa, olisi tosi tärkeää myös se seksuaalinen vetovoima, miehekkyys ja se, että mies olisi henkisesti "johtaja" parisuhteessa. Olen itse tosi kiltti ja helposti "alistuva" nainen, mutta mieheni on myös ylikiltti, välillä jopa tossukka. Se vie kyllä seksuaalista vetovoimaa pois, enkä tarkoita mitään että miehen pitää alistaa, mutta itse välillä naisena kaipaan miehisempää miestä, sama petipuuhissa. Meillä mies lahnailee, ja seksiä vain yhdessä asennossa, mitään ei koskaan haluta kokeilla tai vähän pornoilla, aina Sama kaava jne. Voi kun mun mies joskus vähän tuhmailisi tai tehtäisiin vähän pornahtavaa seksiä.

Ei se mihinkään ole miesmaku muuttunut, vanhenenut vain itseni mukana. Paitsi etten enää usko sanoja, miehistä löytyy aikamoisia valehtelijoita, katson pelkästään tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Ennen luonne oli tärkeintä, piti olla kiltti, empaattinen, eläin ja lapsirakas. Kunnollinen.

Nyt edelleenkin nämä tärkeät, mutta kyllä se miehekkyys on korostunut, nuorena seksuaalinen vetovoima ei ollut tärkeää, nyt jos olisin vapaa, olisi tosi tärkeää myös se seksuaalinen vetovoima, miehekkyys ja se, että mies olisi henkisesti "johtaja" parisuhteessa. Olen itse tosi kiltti ja helposti "alistuva" nainen, mutta mieheni on myös ylikiltti, välillä jopa tossukka. Se vie kyllä seksuaalista vetovoimaa pois, enkä tarkoita mitään että miehen pitää alistaa, mutta itse välillä naisena kaipaan miehisempää miestä, sama petipuuhissa. Meillä mies lahnailee, ja seksiä vain yhdessä asennossa, mitään ei koskaan haluta kokeilla tai vähän pornoilla, aina Sama kaava jne. Voi kun mun mies joskus vähän tuhmailisi tai tehtäisiin vähän pornahtavaa seksiä.

Onkohan tämä kovin yleisetä että

miehekkyys = seksuaalinen vetovoima

Vierailija kirjoitti:

Ennen luonne oli tärkeintä, piti olla kiltti, empaattinen, eläin ja lapsirakas. Kunnollinen.

Nyt edelleenkin nämä tärkeät, mutta kyllä se miehekkyys on korostunut, nuorena seksuaalinen vetovoima ei ollut tärkeää, nyt jos olisin vapaa, olisi tosi tärkeää myös se seksuaalinen vetovoima, miehekkyys ja se, että mies olisi henkisesti "johtaja" parisuhteessa. Olen itse tosi kiltti ja helposti "alistuva" nainen, mutta mieheni on myös ylikiltti, välillä jopa tossukka. Se vie kyllä seksuaalista vetovoimaa pois, enkä tarkoita mitään että miehen pitää alistaa, mutta itse välillä naisena kaipaan miehisempää miestä, sama petipuuhissa. Meillä mies lahnailee, ja seksiä vain yhdessä asennossa, mitään ei koskaan haluta kokeilla tai vähän pornoilla, aina Sama kaava jne. Voi kun mun mies joskus vähän tuhmailisi tai tehtäisiin vähän pornahtavaa seksiä.

Oletko pyytänyt erilaista seksiä...no et :)

Muuttunut täysin. Nuorena tykkäsin lapsipojista, jotka kiinni äidissään. Nykyään itsenäisyys ja miehisyys on etusijalla. Siksi teini love jäikin kun Olin 30v.

Nuorempana kaikki poikaystäväni olivat todella erikoisia ja radikaaleja. Oli jos jonkinmoista hevaria, hampunpolttelijaa, muusikonrenttua ja sossupummia. En ymmärrä mistä mieltymys noihin miehiin tuli, ehkä kapinoin poikaystävillä vanhempiani "vastaan". Nykyään arvostan älykkyyttä, huumorintajua ja sitä, että osaa huolehtia itsestään. Nyt kun on mies, jota ei tarvi elättää ja jonka sotkuja siivota, naurattaa tuo nuoruuden "sekoilu".