Miten saada anopille oma tahto?
Ärsyttää kun anoppi on sellainen nössö, jolla ei ole suunnilleen yhtään omaa tahtoa tai rohkeutta sanoa kenellekään mitään vastaan. Sinne kun menee kylään, niin hän kyllä tekee kaiken kaikkien puolesta ettei vieraat vaan rasitu. Huomaa ettei tekisi mielellään kaikkea, mutta sanoo että siitä ei ole mitään vaivaa. Minä ja mieheni kyllä kieltäydytään liiasta passauksesta ja annetaan hänen olla rauhassa.
Anoppi on lisäksi pienituloinen ja nyt hänen 28-VUOTIAAN poikansa auto on rikki, joten pitää ostaa uusi. Hän on tämän edellisen auton ostanut veljeksille joskus 10 vuotta sitten ja nyt kun vanha auto on tietenkin kulunut loppuun, hän kokee velvollisuudekseen ostaa uuden, vaikka hänellä ei todellakaan olisi rahaa. Mies tästä hänelle eilen oikein suuttui, anopilla oli kuitenkin sen verran tahtoa että sai lyötyä luurin korvaan.
Tämä 28-vuotias asuu omillaan, mutta käy kuitenkin päivisin syömässä anopilla ja pesettää hänellä myös kaikki pyykit. Ja ihan mielellään ottaa aina anopilta rahaa ja muuta sellaista vastaan, vaikka tienaakin paljon enemmän kuin anoppi. Tästä ollaan hänelle sanottu, mutta ei näytä kiinnostavan...
Miten anopin päähän saisi taottua, että hänelläkin on oikeus olla aina palvelematta muita ja että 28-vuotiaan pitäisi kyllä pystyä huolehtimaan itsestään jo rahallisesti ja muutenkin. Olen hyväntahtoisesti aina kylässä tarjoutunut tiskaamaan, auttamaan ruuassa jne. koska näen, että anoppi selvästi rasittuu niistä pahan reuman takia. Vastauksesti tulee aina vaan "kyllähän minä nyt pärjään...", kohta tekisi mieli jo ärähtää että lopettaa nöyristelyn!
Onko muilla ollut tällaista tilannetta ja miten siitä on selvitty?
Kommentit (27)
Molemmat saavat ravintoa tuosta, eikä tuo lopu ennen kuin anoppisi kuolee. Saati sittenkään.
Kyselee nimittäin aina, että koska tullaan seuraavaan kerran käymään (käydään viikottain), loukkaantuu joskus kun ei päästäkään kylään, pyytää joskus iltaisin kun olemme kylässä että jäisimme yöksi (vaikka itse asumme 10km päässä?!), soittaa/tekstaa aina ihan turhiakin asioita jne. Hänellä on kuitenkin vielä yksi lapsi kotona asumassa etten usko että ihan mielettömän yksinäinenkään on...
ap
että et sinä sille mitään voi. Eikähän se sulle edes kuulu.
Tämä nainen oikeasti alkaa jo hankaloittaa meidän elämää. Aina pitäisi olla menemässä kylään, vastailemassa puhelimeen ja varoa suututtamasta anoppia... Meidän menot menee sen mukaan ettei vaan tarvitse jättää menemättä anopille.
ap
Se on läheisriippuvuutta. Tapa hallita.
Puhu miehesi kanssa, sovi teidän perheen suuntaviivat ja pysykää niissä. Anoppi saa edelleen silti tehdä mitä lystää.
Aina pitäisi olla menemässä kylään, vastailemassa puhelimeen ja varoa suututtamasta anoppia... Meidän menot menee sen mukaan ettei vaan tarvitse jättää menemättä anopille.
ap
Eihän se sano teille mitään vastaan.
Ärsyttää kun anoppi on sellainen nössö, jolla ei ole suunnilleen yhtään omaa tahtoa tai rohkeutta sanoa kenellekään mitään vastaan.
Kuitenkin sen verran halutaan pitää välit, että joskus mennään vaikka ei huvittaisi. Anopilla ei siis suoraan suuttumustaan näytä silloin jos ei mennä, mutta kyllä se huomaa. Ei enää ota yhteyttä/pyydä niin usein. Ja sitten kun mennään kylään niin se nöyristely alkaa.
ap
ja sitten suututtuaan hän alkaa pyytää harvemmin niin kaikkihan on sitten ihan okei, vai? Mitä sinä oikein haluat?
En toki halua suututtaa häntä, vaikka onkin ärsyttävä. Ja haluan että hän lopettaa nöyristelyn ja toisten puolesta kaiken tekemisen, se ei ole ihan tervettä.
ap
sillä aikaa kun minä tiskaan ja rupeat tiskaamaan vastaväitteitä kuuntelematta.
Olen hyväntahtoisesti aina kylässä tarjoutunut tiskaamaan, auttamaan ruuassa jne. koska näen, että anoppi selvästi rasittuu niistä pahan reuman takia. Vastauksesti tulee aina vaan "kyllähän minä nyt pärjään...", kohta tekisi mieli jo ärähtää että lopettaa nöyristelyn!
Onko muilla ollut tällaista tilannetta ja miten siitä on selvitty?
että ei toisia voi muuttaa. Anoppisi lienee kuitenkin keski-ikäinen ja vuosikymmenten saatossa tuon toimintatavan itselleen kehittänyt.
Joko annat sen häiritä tai et anna. Häntä et muuttaa voi, vain omaa käytöstäsi voit säädellä - ja miehesi jossain määrin.
Esim. terapiassa lähesiriippuvuudesta voi päästä eroon tai ainakin sitä voi oppia hillitsemään. Ap, sinun kannattaisi ehkä puhua miehellesi epäilyksistäsi ja pyytää miestäsi puhumaan anopille. Eri asia on sitten suostuuko anoppi menemään hoitoon ;)
Ja monella - useimmilla - se riippuvuus on elämän ehto. Ei siitä niin vain luovuta.
...joku periaatteesta vastarannan kiiski jyllää tällä palstalla näköjään! Onko kiva tehdä kaikkensa tukahduttaakseen keskustelu ja hyökätä jokaisen vinkkejä antavan kimppuun?
Itseasiassa voin kuvitella HYVIN ongelmasi laadun ap, nimittäin minulla on "maailman kiltein" anoppi. Tarrautuu, soittelee jatkuvasti, kutsuu kylään ja loukkaantuu, kun emme yksinkertaisesti ehdi käydä kuin ehkä noin. kerran 1,5 kuukaudessa ja lisäksi hän on kuin kanaemo poikiansa kohtaan. Hän on jotenkin äärettömän alamainen kaikkia perheenjäseniä kohtaan, palvelee ja passaa, eikä koskaan anna auttaa.
Koska mieheni on kuitenkin aikalailla maalaisjärjen kanssa liikkeellä äitinsä suhteen, asumme melko kaukana anoppilasta, eikä meillä ole vielä lapsia, ei anopin nöyristely ole vielä ollut häiriöksi. Vahvana ja omanarvontuntoisena ihmisenä on vaikea katsella ihmistä joka heittäytyy maanmatoseksi jostain heittäytymisen ilosta vain. Varsinkin miesten edessä.
...joku periaatteesta vastarannan kiiski jyllää tällä palstalla näköjään! Onko kiva tehdä kaikkensa tukahduttaakseen keskustelu ja hyökätä jokaisen vinkkejä antavan kimppuun?
Itseasiassa voin kuvitella HYVIN ongelmasi laadun ap, nimittäin minulla on "maailman kiltein" anoppi. Tarrautuu, soittelee jatkuvasti, kutsuu kylään ja loukkaantuu, kun emme yksinkertaisesti ehdi käydä kuin ehkä noin. kerran 1,5 kuukaudessa ja lisäksi hän on kuin kanaemo poikiansa kohtaan. Hän on jotenkin äärettömän alamainen kaikkia perheenjäseniä kohtaan, palvelee ja passaa, eikä koskaan anna auttaa.
Koska mieheni on kuitenkin aikalailla maalaisjärjen kanssa liikkeellä äitinsä suhteen, asumme melko kaukana anoppilasta, eikä meillä ole vielä lapsia, ei anopin nöyristely ole vielä ollut häiriöksi. Vahvana ja omanarvontuntoisena ihmisenä on vaikea katsella ihmistä joka heittäytyy maanmatoseksi jostain heittäytymisen ilosta vain. Varsinkin miesten edessä.
Onko tyttöjä vai poikia? Minun anopillani on 4 lasta, kaikki poikia. Mietin voisiko tämä olla ominaisempaa poikien äideille, hehän tunnetusti huolehtivat aikuisista lapsistaan enemmän kuin tyttöjen äidit. Ei ole tavallaan tunnustettu itselle sitä, että poikakin voi pärjätä yksinään...
ap
Jos hän joskus antaa puolella sanallakaan rivien välissä ymmärtää olevansa väsynyt muiden passaamiseen tai taloudellisiin vaikeuksiin tms. niin niihin kannattaa reagoida positiivisesti kannustaen näitä ajatuksia että eihän sun tosiaankaan tarvitse ja kyllä se iso mies pärjää jo omillaan.
Mutta jos sä ärähdät että nyt anoppi lopetat sen nöyristelyn niin ei siitä luultavasti seuraa muuta kuin että anoppi menee entistä enemmän kaksinkerroin ja vetää ittensä vaikka solmuun että osaisi jotenkin olla suututtamatta miniääkin. miniääkin