Lue keskustelun säännöt.
Miten saada anopille oma tahto?
07.07.2008 |
Ärsyttää kun anoppi on sellainen nössö, jolla ei ole suunnilleen yhtään omaa tahtoa tai rohkeutta sanoa kenellekään mitään vastaan. Sinne kun menee kylään, niin hän kyllä tekee kaiken kaikkien puolesta ettei vieraat vaan rasitu. Huomaa ettei tekisi mielellään kaikkea, mutta sanoo että siitä ei ole mitään vaivaa. Minä ja mieheni kyllä kieltäydytään liiasta passauksesta ja annetaan hänen olla rauhassa.
Anoppi on lisäksi pienituloinen ja nyt hänen 28-VUOTIAAN poikansa auto on rikki, joten pitää ostaa uusi. Hän on tämän edellisen auton ostanut veljeksille joskus 10 vuotta sitten ja nyt kun vanha auto on tietenkin kulunut loppuun, hän kokee velvollisuudekseen ostaa uuden, vaikka hänellä ei todellakaan olisi rahaa. Mies tästä hänelle eilen oikein suuttui, anopilla oli kuitenkin sen verran tahtoa että sai lyötyä luurin korvaan.
Tämä 28-vuotias asuu omillaan, mutta käy kuitenkin päivisin syömässä anopilla ja pesettää hänellä myös kaikki pyykit. Ja ihan mielellään ottaa aina anopilta rahaa ja muuta sellaista vastaan, vaikka tienaakin paljon enemmän kuin anoppi. Tästä ollaan hänelle sanottu, mutta ei näytä kiinnostavan...
Miten anopin päähän saisi taottua, että hänelläkin on oikeus olla aina palvelematta muita ja että 28-vuotiaan pitäisi kyllä pystyä huolehtimaan itsestään jo rahallisesti ja muutenkin. Olen hyväntahtoisesti aina kylässä tarjoutunut tiskaamaan, auttamaan ruuassa jne. koska näen, että anoppi selvästi rasittuu niistä pahan reuman takia. Vastauksesti tulee aina vaan "kyllähän minä nyt pärjään...", kohta tekisi mieli jo ärähtää että lopettaa nöyristelyn!
Onko muilla ollut tällaista tilannetta ja miten siitä on selvitty?
Kommentit (27)
Minun anoppini hyysäsi vielä nelikymppisiä tyttäriäänkin niin, etteivät nämä osanneet kammata edes hiuksiaan ilman äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuitenkin toimisin niin, etten lähtisi mukaan tuohon nöyriostelyjuttuun, ts. en alkaisi passattavaksi. Tiskaisin ruuan jälkeen kyselemättä jne.
Poikien tahto vaan vaihtuisi miniän tahtoon, mutta jälleen kerran anoppi toimisi niin kuin joku muu haluaa.
3 poikaa ja 2 tyttöä, yhden pojan miniän kanssa keskustelimmekin tästä "luonteenpiirteestä", eli tuosta poikien paapomisesta ja hyysäämisestä. Myös tytöt kyllä ovat saaneet osansa, en esim. voi käsittää sitä, että anoppi ja appi (anopin toimesta) maksavat aikuisten ihmisten elämän, ostavat huonekalut jne.
Mutta jotenkin tuntuu, että taustalla on tavallaan asenne, että nainen on miesten palvelija ja hoitaja ja hoivaaja. Kesti aikansa saada miehestä kitkettyä työ ajattelutapa pois, eikä ihmekkään jos oli tottunut naisten paapomiseen kun äiti on tuollainen uhrautuja! Itseni ´minun on vaikea katsella sellaista elämänasennetta. Anopillani ei ole lainkaan omaa elämää eikä harrastuksia, ei edes kunnon vakinaista täyspäivätyötä, vaan hän omistaa elämänsä lastensa ja lastenlasten palvelemiseen ja hyysäämiseen, kodin siivoamiseen ja leipomiseen.
Todella vaikea on ymmärtää välillä, mutta ehkä se on opittu edellisiltä sukupolvilta? Tai ehkä appeni on saanut tuon omalla hieman erikoisella suhtautumisella naisiin aikaiseksi? Ehkä yhdistelmä tuota kaikkea.
En usko, että asiaan vo kauheasti vaikuttaa, varsinkin teidän tilanne vaikuttaa suoraan sanoen raivostuttavalta, mutta itse tiedän, että välimatka, harvemmat vieraskäynnit ja mahd. ymmärtävä suhtautuminen auttaa. Pelottaa sitten se aika kun meillekin tulee lapsi!
Heidän mielestään nainen ei saa käydä töissä, lapsia pitää palvoa, komentaminen on kielletty ja he tekevät katoamisilmoituksen, jos perheestämme ei ole tietoa kolmeen päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan haluaa laspen yökylään heti laitokselta kotiin päästyämme... Mutta onneksi on kohtalotovereita!
ap
ja voin kertoa että lasten kanssa se vasta hankalaksi meneekin! Läheisriippuvainen on erittäin tietämätön omasta tilastaan ja käy valtaisan aggressiiviseksi puolustaessaan sitä riippuvuuttaan.
Ei hän todellakaan minnekään terapiaan itse ole menossa - vaan vika on aina muissa!