Lue keskustelun säännöt.
En suosittele kotisiivoustyötä mummojen asunnoissa
05.04.2017 |
Siis kyllä tämä käsitys "vahva ja periksi antamaton" nainen saa ihan uuden ulottuvuuden kun kyseessä on kotisiivous. Enkä yhtään ihmettele jos näihin kohteisiin ei saa työntekijöitä.
Ongelmana on, että saat kontata pienessä asunnossa joka on täynnä koriste-esineitä. Siivousvälineet on mitä sattuu. Ohjeistusta tulee kahden minuutin välein. Välineitä ollaan viemässä siivouskomeroon kesken työn. Painavia mattoja raahataan ulos ja sisälle. Pahkahuonekaluja siirrellään jotta minimaalinen pölyhiukkanen saadaan pois. Koriste-esineet pitää pyyhkiä vaikka niitä olisi miljoona. Sitten sanotaan vielä kuinka kalliita ne ovat. Sitten en enää uskalla siirtää...vessa pitää kuurata. Yms yms ja minimaalinen aika käytössä. Sitten vielä pitäisi seurustella...asiakas ei kuule mitään tai kuulee väärin. Imuroidakin pitäisi...
Kommentit (22)
Eikös noissa siivouksissa ole joku aika määritelty, minkä verran siellä kohteessa ollaan. Voihan siihen hommaan yrittää suhtautua niin, että tehdään nyt, niin kuin rouva määrää, vaikka itse osaisi tehdä järkevämmin. Minulla oli kerran umpihullu työnantaja, joka kyllä pitkään stressasi henkisesti, kunnes opettelin oikein nauttimaan, että miten hullu joku voi olla, ja myöntelin vain keskusteluissa, että joo joo noin se varmaan on. Sain vielä lähtiessäni oikein ylenpalttisesti kiittelevän työtodistuksen, mistä oli hyötyä sitten myöhemmin.
Joillekin asioille ei vain voi mitään, helpottaa elämää jos ei yritäkään muuttaa varsinkaan toisen ihmisen päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Itse siivosin aikoinaan omalle mummulleni. Paljon helpommalla olisin päässyt ilman mummun "apua".
Tiskit piti tiskata tietyssä järjestyksessä, matot rullata ja tampata ja asetella oikeaan järjestykseen oikein päin. (Olivat samanlaisia räsymattoja kaikki. Jostain mummu vaan tiesi miten päin matot tulee. Jouluna käännettiin sitten puhdas puoli matosta esiin.) Mattojen pesu oli oma ohjelmanumeronsa esim. Mäntysuovan määrä riippui raidan väristä. Ja mummo oli vieressä "apuna" pitelemässä mäntysuopapulloa ja neuvomassa oikassa mäntysuovan määrässä.
Koriste esineet piti pyyhkiä huolella ja laittaa prikulleen samaan paikkaan.
Lattiat piti pestä juurikin tuolla kahden rätin taktiikalla mummun ojennellessa aina puhtaita rättejä.
Useamman vuoden kävin joka toinen viikko, koska mummu oli minulle hyvin rakas. Varhaislapsuuteni olen lähinnä ollut mummun hoidossa vanhempieni alkoholismin vuoksi.
Eikä mummu tehnyt asioita kiusallaan vaan oli apuna niin kauan kuin pystyi. Välillä kyllä otti päähän tuo mummun apu ja neuvominen. Vaan kuinka sitä tulikaan ikävä sitten kun mummu kuoli. Vieraalle en tuota hommaa olisi jaksanut tehdä.
Nyt kun autan omia vanhempiani siivouksessa huomaan tuon saman auttamisen vaikka ilman heidän apuaan työ sujuisi paljon nopeammin. Arvelen sen kuitenkin johtuvan siitä, että vanhemman sukupolven joka on tottunut kovaan työhön on vaikea hyväksyä omaa avuntarvettaan ja toisten armoille joutumista.
Onneksi olen keksinyt aina joka siivouskerraksi jotain tehtäviä joissa muka tarvitsen heidän apuaan. He ratkovat näitä pulmia sillä välin kun siivoan. ( valokuvien järjestäminen, jonkun ruokareseptin kirjoittaminen, sukupuun täydentäminen...) He kokevat olevansa tarpeellisia ja minä saan homman hoidettua paljon nopeammin ilman heidän apuaan.
Joten voimia teille...