Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut introvertit jaksatte työelämää?
05.04.2017 |
Itse olen asiakaspalvelussa töissä ja en meinaa millään jaksaa olla pirteä ja sosiaalinen. Ruoka tauot myös yhtä kidutusta. Viihdyn hyvin itsekseni.
Kommentit (29)
Illat menee toipuessa. En jaksa nähdä ystäviä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen. Muut saavat sitten olla hyväksyä tai olla hyväksymättä.
Hankkimalla työn, joka on pääasiassa itsenäistä. Tänäänkin olen työpaikallani nähnyt yhden ihmisen. Vaihdettiin ehkä kymmenen lausetta kolmen tunnin aikana. Jokunen viikko sitten olin 8 päivää ihan yksin töissä, sen viikon aikana paikalla kävi kolme ihmistä. Yksi kysyi jotain, toinen kävi kertomassa terveisiä kolmannelta ihmiseltä ja kolmas ihminen kävi auttamassa yhdessä visaisessa pulmassa (vartin homma).
Kestän hammasta purren työpäivän ajan,mutta sittenkin onkin pakko saada olla vastapainoksi yksin kotona hiljaisuudessa,en voisi esimerkiksi lähteä töistä suoraan tapaamaan kavereita.
Olen työkseni konsultti, kestän ihan hyvin ja työssäni musta saa sosiaalisen kuvan. Vastapainoksi vapaa-ajan vietän aika paljon kotona lataamassa akkuja. Kun oppii saamaan hyvän tasapainon, sujuu työ ihan kivasti ainakin mulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestänytkään, ainakaan negatiivisia ja ilkeitä työkavereita. Nyt teen töitä kotona ja nautin. Onnistunut päivä jos ei tarvitse nähdä ketään ihmistä (asiakkaani asuvat ulkomailla) :D
Nautin työstäni. Olen valinnut alan, missä saa olla muiden ihmisten kanssa, mutta ei ole liian kiireistä, ja asiakkaat ovat rauhallisia ja hiljaisia ja asiallisia (ainakin enimmäkseen). Asiakaspalvelua ei ole kovin paljon, etupäässä teen töitä yksinäni. Ei introverttiys välttämättä tarkoita sitä, etteikö haluaisi ihmisiä nähdä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähennä pirteyden määrää, ystävällisyys ja hyvä palvelu minusta riittävät asiakaspalvelutyössä. Ja jos olet rauhallinen, niin se on monesti eduksi tuossakin työssä, rauhallinen olemus usein herättää luottamusta.
Itsekin teen osa-aikaisena aspahommia, onneksi työ on sellainen jossa saa aika paljon olla myös omissa ajatuksissaan, senkun toistelee asiakkaille samoja lausekomboja :D Olen erottanut siviiliminän ja työminän, työminä on tavallaan naamari jonka vedän päälle työvuoron alussa ja otan pois työvuoron loputtua. Olen siis tavallaan onnistunut "automatisoimaan" nuo työtehtävät sillä tavalla, etteivät ne edes tunnu varsinaiselta sosiaaliselta kanssakäymiseltä, koska asiakkaat ovat tekemisissä vain sen yritystäni edustavan työminän kanssa.
En mä kyllä silti tuota työtä tekisi koko loppuikääni. Olen todennäköisesti lopettamassa tämänhetkiset opiskeluni, koska olen alkanut tajuta, etten välttämättä kestäisi toimia siinä ammatissa johon valmistuisin (koko ajan ihmisten kanssa olemista, sopeutumista, joustavuutta). Harkitsen uudelleenkouluttautumista it-alalle :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kestän niin, että olen pitänyt kotini rauhoitettuna alueena.
Olen aina asunut (ja tulen aina asumaan) yksin. Kotona on aina viihtyisää, hiljaista ja rauhallista, joten siellä voin rentoutua ihan täydellisesti ja ladata akut seuraavaa päivää varten. Näillä järjestelyillä työssäkin suorastaan viihtyy.
Teen itsenäistä työtä, porukan keskellä tosin, mutta työtehtäväni hoidan yksin. Eikä ole asiakaspalvelua. Sopii mulle kuin nenä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsenäinen työ, aika vapaat työajat ja latailen iltaisin ja viikonloppuisin akkuja kotosalla.
Mitä nämä teidän itsenäiset työt ovat? Minäkin haluan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja ja tykkään työstäni tosi paljon. Itse asiassa vuorovaikutus nuorten kanssa on sen parhaita puolia, ja sitä tasapainottaa suuri määrä vapautta ja itseäisyyttä tuntien suunnittelussa. Omia lapsia en tosin jaksaisi enää tähän päälle, mutta ystäviä tapaan useamman kerran viikossa. Ei introverttius tarkoita sitä, ettei pitäisi ihmisten seurasta.
Teen hektistä tiimityötä, jossa on onneksi nekin hetkensä, jolloin voi olla yksin töissä (viikonloput, yöt, illat). Asiakasta ei tarvitse nähdä, vain kuulla. Pärjään ihan hyvin, mutta vapaa-ajalla en ole kovin innostunut tapaamaan ihmisiä, oma perhe ja oma seura riittää useimmiten. En ole kovin hyvä ystävä, liian etäisenä pysyttelevä, mutta luotettava kyllä.
En joudu sosialisoimaan siinä määrin, että se olisi minulle hankalaa. Jos tarvitset yksin olemista enemmän, niin sitten sinun tulee vaihtaa sellaiseen työhön, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä.
Kun työskentelin asiakaspalvelussa, olin illat aivan puhki, enkä jaksanut nähdä edes ketään ( perheenjäseniä lukuunottamatta) . Viikonloput meni toipuessa ja su- ma yö murehtiessa seuraavaa viikkoa. Tätä jatkui n. 20 vuotta, joten ei siihen vaan totu.
Nyt olen saanut työskennellä kotona (vaihdoin työpaikkaa) ja kas, illalla jaksaa lähteä kavereiden kansa kahville, teatteriin tms😃
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä teidän itsenäiset työt ovat? Minäkin haluan!
Postimies
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelin asiakaspalvelussa, olin illat aivan puhki, enkä jaksanut nähdä edes ketään ( perheenjäseniä lukuunottamatta) . Viikonloput meni toipuessa ja su- ma yö murehtiessa seuraavaa viikkoa. Tätä jatkui n. 20 vuotta, joten ei siihen vaan totu.
Nyt olen saanut työskennellä kotona (vaihdoin työpaikkaa) ja kas, illalla jaksaa lähteä kavereiden kansa kahville, teatteriin tms😃
Mitä työtä teet kotona? Itsekin haluaisin työskennellä kotona.
Teeskentelen.