Lue keskustelun säännöt.
Lapsiluku täynnä ja nyt ehkäisy pettänyt - mitä teen?
05.04.2017 |
Näin on päässyt käymään. Ilmeisesti hormonikierukka on pettänyt, on kyllä paikallaan vielä ja ollut vasta kaksi vuotta käytössä. Menen neuvolaan ensi viikolla. Raskaus on vielä ihan alussa, tein testin heti kun "kuukautisia" ei tullutkaan (tai sitä vähäistä vuotoa, mitä mulla on kierukalla ollessa ollut, säännöllisesti ne on tulleet kuitenkin).
Minulla on kaksi lasta ennestään, molemmat sen verran isoja että en jaksa enää aloittaa vauvarumbaa alusta. Työelämä juuri lähtenyt käyntiin perhevapaiden jäljiltä. Asunto, auto ja muut puitteet riittävät juuri meille neljälle. Pärjätään juuri ja juuri näillä tuloilla ja tällä perhekoolla.
Silti ajatus abortista surettaa. Jos joku muu olisi tässä tilanteessa, neuvoisin keskeyttämään raskauden - olen aina olen ollut sitä mieltä, että lapsilla on oikeus syntyä toivottuina ja haluttuina. Olisi väärin nykyisiä lapsia kohtaan pistää pakka sekaisin uudella vauvalla varsinkin, kun olemme jaksamisemme rajoilla jo näiden kahden kanssa.
Mutta toisaalta kun on jo lapsia ennestään, niin surettaa myös ajatus raskauden keskeyttämisestä ja lapsen menettämisestä. Puoliso tietää asiasta mutta on vielä aika järkyttynyt, joten ei ole ilmaissut kantaansa raskauden jatkamiseen. Potee samaa ristiriitaa kuin minäkin.
Mitä ihmettä oikein teen?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pari kaveria (mies- ja naispuolisia tässä porukassa) joiden lapsia on abortoitu. Kukaan heistä ei tahdokaan oikein kestää jälkeenpäin päätöksiää. Miespuoliselta toki ei edes kysytty - mikä on kamalaa.
Itselleni on tehty kaksi aborttia ja yhden olen antanut adoptioon, enkä tahdo niitä edes muistaa. Enkä ole päivääkään näitä päätöksiä katunut.
Oletko perheellinen? Jos et, tilanteesi on täysin eri kuin ap:n.
Miltä tuntuu elää olemassaolevien lasten kanssa abortin jälkeen?
Minusta ainakin tuntuu ihan normaalilta. En juuri koskaan mieti tehtyä aborttia.
Jos sinulla oikeasti on lapsia joiden kanssa elät perheenä abortin jälkeen, olet kyllä erikoinen ihminen. Itsellä ollut todella vaikeaa mutta en ikimaailmassa pystyisi enää aborttia tekemään kun on jo lapsi ennestään (jonka meinasi abortoida aikoinaan, siniset pillerit olivat jo kädessäni Kättärillä).Ennen omaa lasta olin todella aborttimyönteinen enk'ä voinut ymmärtää miten ei sitä pystynyt tekemään.
Jotenkin se elämän ihme ja heivöiröisyys konkretisoitui oman lapsen myötä, vaikuttiko hormonit tms en tiedä. En vaan voisi abortoida olemassaolevan lapsen sisarusta saati antaa johonkin adoptioon. Täysin itsekkäistä syistä, en voisi enää katsoa itseäni peilistä enkä kestäisi sitä tuskaa loppuelämääni.
Tämä on vain minun kokemukseni/tuntemukseni, mutta ap.n olisi hyvä muistaa että aborttia kannat mukanasi aina, lapsi sen sijaan syntyy, kasvaa ja aikuistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuossa kk sitten tulisilla hiilillä, kun piti arvuutella pettikö ehkäisy vai ei. Hotelliin mentiin naapurikaupunkiin kylpylöimään yöksi ja unohtui pakata pillerit mukaan. Ei onneksi alkanut raskaus.
Abortti olisi ollut minulle selvä, joskin hieman surullinen valinta. Pari kk sitten kävin lääkärissä ja kyselin mahdollisuutta saada sterilisaatio. Lääkäri ei ymmärtänyt minun kantaani (kohta 34v, lapset kohta 7v ja kohta 3v). Tuon läheltäpiti-tilanteen jälkeen olen varmempi kuin koskaan, että kaksi lasta meillekin riittää. Lisäksi selkäni ei ole kestänyt aiempia raskauksia hyvin. Raskauksien jälkeen alkoivat selkäkivut, jotka kärjistyivät massiiviseen pullistumaan, pohjehermon halvaukseen ja leikkauspöydälle, vaikka siis olen terve ja hoikka+hyväkuntoinen nainen.
Nyt on hyvin työasiat, asunto ja muutenkin. Perhe on kokonainen, eikä missään vaiheessa ole tullut vakavasti oloa, että josko kolmas lapsi vielä..
Olisihan se toisaalta ollut kamala tehdä abortti; 15-vuotta miehen kanssa yhdessä, työ- ja elämä kunnossa. Eli yksi lapsi lisää ei olisi varmaan muiden mielestä ollut huono juttu ollenkaan.
Pointti onkin siinä, että minä en halua enää lapsia.
Ensi kuussa lasten neuvolat ja mainitsen tästä sterilisaatiotoiveesta uudestaan. Siellä on onneksi tuttu neuvolatäti vuosien varrelta, joka varmasti ymmärtää, että olen asiaa harkinnut.
Olemassa olevan perheen hyvinvointi tulee ennen solupalloa.
Siis ihan uskomatonta, että tahallaan otetaan riski tulla raskaaksi tietäen, että abortti tehdään, jos raskaaksi tulee. Ja vielä aikuinen ihminen, jolla on lapsia ennestään. Aivan uskomatonta. Sääliksi käy sinunkin lapsiasi.
Jos homma on ihan alussa, abortti menee pillerillä. Ei kaavintaa. Pari päivää kotona ja särkylääkettä ja lopputarkastus.
Vaihtoehto 1 abortti:
Olen kokenut neljä keskenmenoa viikoilla 6-10, ja melkein sanoisin, että vaikka olen raskaudesta ilahtunut, niin keskenmenon kokeminen on niin raakaa, että en enää osaa ajatella positiivisen testitikun jälkeen asiaa vielä lapsena tai sikiönäkään. Se mitä siteeseen keskenmenossa tulee, on enimmäkseen verta ja möykkyjä, ei siellä mitään erottuvaa sikiötä näy. Jos lapsi ei sovi teidän tilanteeseen ja ehkäisy on pettänyt, abortti on tässä vaiheessa ihan ok. Syyllisyyttä siitä nyt ei ainakaan pidä tuntea. Nielet ne tabletit ohjeiden mukaan ja paluu päiväjärjestyksen koittaa. Raha-ongelmia ei ainakaan kolmannen lapsen takia tule, ja yötkin saat nukkua melko rauhassa, kunnes vanhemmat lapsesi tulevat teini-ikään.
Vaihtoehto 2 pidä lapsi:
toisaalta, jos ne vanhemmat on kouluikäisiä, niin vauvan kulut ei vielä kovin suuret ole. Kirpparit on täynnä lastenvaatetta ja tarviketta, ja tarhamaksu menee vain yhdestä. Olet töissä, saat äitiyspäivärahan. Laitat lapsen aikaisin tarhaan ja palaat töihin. Koululaisten pitkä kesäloma on helppo hoitaa -> sä olet vauvan kanssa kotona. Saat keskittyä vauvan hoitoon melko rauhassa, koska vanhemmat lapset osaavat varmaan jo voidella leipänsäkin itse ja pyyhkiä peffansa. Jos ei, opeta. Päiväunetkin vauvan nukkuessa onnistuu, kun vanhemmat on koulussa.
Nyt pitää vain tietää se, jaksaako itse. Pahin vauva-aika on yksi vuosi elämästä. Toisaalta saisit kokea uudelleen ne pienten lasten parhaimmat hetket. Toisaalta voi tulla karmea koliikkivauva ja raivoisa uhmaikäinen.
Jos nyt jo kuitenkin surettaa, et ehkä olekaan valmis ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Mummoni, 7 lapsen leskiäiti, sanoi että harva lapsiaan katuu (mutta exmiehiään useampikin.)
Minä suren, kun meidän vanhin on 17 ja keskimmäinen 14 ja 12, ja ylläri, pienin on 4, ja olen jo liian vanha, vaihdevuodet tulossa. En saa enää tämän nuorimman jälkeen kokea sitä pienen unisen lapsen kainaloonryömimistä enkä iltasatua. Oivallushetkiä ja riemunkikatusta. Kaipaan sitä aikaa, kun meidän vanhemmatkin kersat oli pieniä, ihania ja hankalia. Jos olisin joutunut tilanteeseesi silloin, nyt ehkä katuisin tietäen kaiken sen, mitä nyt tiedän elämästäni. Kyllä rahallisesti oli ajoittain tiukkaa, kun oli lainaa ja monta tarhamaksua, mutta aina oli ruokaa ja katto pään päällä. Rahat kyllä työssäkäyvällä venyy, kun niitä ei laita turhuuksiin. Selvittiin ja tämä 4 v ihme on ollut onni ja ilo.
Mieti mistä sinä nautit, silloin kun lapsesi olivat pienempiä?
Ei päätöksen teko ole toivotonta, tärkeämpää kuin raha tai työ on ennenkaikkea oma jaksaminen. Mieti siltä kannalta. Elämä on valintoja, vittumaisiakin. Jaksatko sinä? Ei se abortti ole maailmanloppu, mutta pään pitää sitten kestää se päätös jälkikäteenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pari kaveria (mies- ja naispuolisia tässä porukassa) joiden lapsia on abortoitu. Kukaan heistä ei tahdokaan oikein kestää jälkeenpäin päätöksiää. Miespuoliselta toki ei edes kysytty - mikä on kamalaa.
Itselleni on tehty kaksi aborttia ja yhden olen antanut adoptioon, enkä tahdo niitä edes muistaa. Enkä ole päivääkään näitä päätöksiä katunut.
Oletko perheellinen? Jos et, tilanteesi on täysin eri kuin ap:n.
Miltä tuntuu elää olemassaolevien lasten kanssa abortin jälkeen?
Minusta ainakin tuntuu ihan normaalilta. En juuri koskaan mieti tehtyä aborttia.
Jos sinulla oikeasti on lapsia joiden kanssa elät perheenä abortin jälkeen, olet kyllä erikoinen ihminen. Itsellä ollut todella vaikeaa mutta en ikimaailmassa pystyisi enää aborttia tekemään kun on jo lapsi ennestään (jonka meinasi abortoida aikoinaan, siniset pillerit olivat jo kädessäni Kättärillä).Ennen omaa lasta olin todella aborttimyönteinen enk'ä voinut ymmärtää miten ei sitä pystynyt tekemään.
Jotenkin se elämän ihme ja heivöiröisyys konkretisoitui oman lapsen myötä, vaikuttiko hormonit tms en tiedä. En vaan voisi abortoida olemassaolevan lapsen sisarusta saati antaa johonkin adoptioon. Täysin itsekkäistä syistä, en voisi enää katsoa itseäni peilistä enkä kestäisi sitä tuskaa loppuelämääni.
Tämä on vain minun kokemukseni/tuntemukseni, mutta ap.n olisi hyvä muistaa että aborttia kannat mukanasi aina, lapsi sen sijaan syntyy, kasvaa ja aikuistuu.
Millä tavalla kannat mukanasi? Mitä tarkoitat? Katumusta? Se, että sinä et voisi keskeyttää ei-toivottua raskautta ilman katumusta ja syyllisyyttä, ei tarkoita että joku toinen kokisi samoin. Ei siinä ole mitään "erikoista". Itselleni keskeytys oli lähinnä helpotus. Ja kyllä, minulla on kaksi lasta ennestään.
Anna adoptioon. Suomessa on paljon adoptiolasta odottavia pariskuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt samankaltaisessa tilanteessa abortin. Minulle se oli itsestäänselvä valinta, sekä jaksamisen että ennen kaikkea taloudellisen ja työtilanteiden takia. Mies antoi vapaat kädet valita, sanoi että minun päätös mutta oli helpottunut kun kerroin haluavani keskeytyksen. En ole päätöstä koskaan katunut, murehtinut tai miettinyt kaihoisasti "mitä jos", keskeytys oli vain ja ainoastaan helpotus. Aikaa tapauksesta on nyt 5 vuotta.
Tämä ei sitten tarkoita että olisin painostamssa ap:ta aborttiin. Se päätös on jokaisen itse tehtävä, toki puolison mielipide kannattaa ottaa huomioon. Kerron tämän vain jotta tulisi selväksi se että myös nainen jolla on lapsi/a voi keskeyttää raskauden ilman että se kaduttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pari kaveria (mies- ja naispuolisia tässä porukassa) joiden lapsia on abortoitu. Kukaan heistä ei tahdokaan oikein kestää jälkeenpäin päätöksiää. Miespuoliselta toki ei edes kysytty - mikä on kamalaa.
Itselleni on tehty kaksi aborttia ja yhden olen antanut adoptioon, enkä tahdo niitä edes muistaa. Enkä ole päivääkään näitä päätöksiä katunut.
Oletko perheellinen? Jos et, tilanteesi on täysin eri kuin ap:n.
Miltä tuntuu elää olemassaolevien lasten kanssa abortin jälkeen?
Minusta ainakin tuntuu ihan normaalilta. En juuri koskaan mieti tehtyä aborttia.
Jos sinulla oikeasti on lapsia joiden kanssa elät perheenä abortin jälkeen, olet kyllä erikoinen ihminen. Itsellä ollut todella vaikeaa mutta en ikimaailmassa pystyisi enää aborttia tekemään kun on jo lapsi ennestään (jonka meinasi abortoida aikoinaan, siniset pillerit olivat jo kädessäni Kättärillä).Ennen omaa lasta olin todella aborttimyönteinen enk'ä voinut ymmärtää miten ei sitä pystynyt tekemään.
Jotenkin se elämän ihme ja heivöiröisyys konkretisoitui oman lapsen myötä, vaikuttiko hormonit tms en tiedä. En vaan voisi abortoida olemassaolevan lapsen sisarusta saati antaa johonkin adoptioon. Täysin itsekkäistä syistä, en voisi enää katsoa itseäni peilistä enkä kestäisi sitä tuskaa loppuelämääni.
Tämä on vain minun kokemukseni/tuntemukseni, mutta ap.n olisi hyvä muistaa että aborttia kannat mukanasi aina, lapsi sen sijaan syntyy, kasvaa ja aikuistuu.
Koen että tekemäni abortti oli ennen kaikkea olemassa olevan lapsen parhaaksi. Olin vakavasti sairas ja kyvytön vauvaa hoitamaan. Jos en olisi tehnyt aborttia,olisin todennäköisesti joutunut luopumaan jo olemassa olevasta lapsesta vauvan lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuossa kk sitten tulisilla hiilillä, kun piti arvuutella pettikö ehkäisy vai ei. Hotelliin mentiin naapurikaupunkiin kylpylöimään yöksi ja unohtui pakata pillerit mukaan. Ei onneksi alkanut raskaus.
Abortti olisi ollut minulle selvä, joskin hieman surullinen valinta. Pari kk sitten kävin lääkärissä ja kyselin mahdollisuutta saada sterilisaatio. Lääkäri ei ymmärtänyt minun kantaani (kohta 34v, lapset kohta 7v ja kohta 3v). Tuon läheltäpiti-tilanteen jälkeen olen varmempi kuin koskaan, että kaksi lasta meillekin riittää. Lisäksi selkäni ei ole kestänyt aiempia raskauksia hyvin. Raskauksien jälkeen alkoivat selkäkivut, jotka kärjistyivät massiiviseen pullistumaan, pohjehermon halvaukseen ja leikkauspöydälle, vaikka siis olen terve ja hoikka+hyväkuntoinen nainen.
Nyt on hyvin työasiat, asunto ja muutenkin. Perhe on kokonainen, eikä missään vaiheessa ole tullut vakavasti oloa, että josko kolmas lapsi vielä..
Olisihan se toisaalta ollut kamala tehdä abortti; 15-vuotta miehen kanssa yhdessä, työ- ja elämä kunnossa. Eli yksi lapsi lisää ei olisi varmaan muiden mielestä ollut huono juttu ollenkaan.
Pointti onkin siinä, että minä en halua enää lapsia.
Ensi kuussa lasten neuvolat ja mainitsen tästä sterilisaatiotoiveesta uudestaan. Siellä on onneksi tuttu neuvolatäti vuosien varrelta, joka varmasti ymmärtää, että olen asiaa harkinnut.
Olemassa olevan perheen hyvinvointi tulee ennen solupalloa.
Ja ette sitten osanneet kondomeja ostaa vaan riskillä piti seksiä harrastaa...huokaus.
No ei harrastettu kuule loppukierrolla mitään ollenkaan ihan vaan teidoksi. Ei harrastettu ihan vaan siksi kun en lapsia halua ja unohduksen kamalat seuraukset halusin minimoida. Oltiin harrastettu päivää ennen tätä unohtunutta pilleriä, kun ei voitu tietää että tällainen unohdus tulisi. Keskellä pillerilevyä ja siittiöthän elävät päiviäkin hedelmöityskykyisinä naisen elimistössä. Ja molemmat toivotut lapset saaneet alkunsa kerrasta. Sukuni naiset ovat valitettavan hedelmällisiä.
Olen tehnyt yhden abortin. Oli kaksi lasta jo ennestään.
Abortista on aikaa 9 vuotta enkä ole pätkääkään katunut. Olin ihan 100% varma abortista. Oli oikea päätös.
Elämäntilanteeni oli silloin sellainen että olin eronnut lasten isästä ja minulla oli puolivuotias vauva. En halunnut kolmen lapsen yh-äidiksi.
Sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja meillä on yksi yhteinen lapsi (7v) ja nyt odotamme toista eli neljättä lasta. Aivan ihanaa aikaa vaikka kaikki meneekin uusiksi, asuntoa myöten.
Toki eri tilanne kun tämä vauva oli toivottu.
Pointti oli varmaan se että kun abortin tein niin olin niin varma siitä että päätös oli oikea. En tuntenut surua, ainoastaan helpotusta. Tein sen hyvin aikaisilla viikoilla. Viikkoja taisi olla 4+5 eli abortti oli myös fyysisesti helppo ja kivuton keskeytys lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuossa kk sitten tulisilla hiilillä, kun piti arvuutella pettikö ehkäisy vai ei. Hotelliin mentiin naapurikaupunkiin kylpylöimään yöksi ja unohtui pakata pillerit mukaan. Ei onneksi alkanut raskaus.
Abortti olisi ollut minulle selvä, joskin hieman surullinen valinta. Pari kk sitten kävin lääkärissä ja kyselin mahdollisuutta saada sterilisaatio. Lääkäri ei ymmärtänyt minun kantaani (kohta 34v, lapset kohta 7v ja kohta 3v). Tuon läheltäpiti-tilanteen jälkeen olen varmempi kuin koskaan, että kaksi lasta meillekin riittää. Lisäksi selkäni ei ole kestänyt aiempia raskauksia hyvin. Raskauksien jälkeen alkoivat selkäkivut, jotka kärjistyivät massiiviseen pullistumaan, pohjehermon halvaukseen ja leikkauspöydälle, vaikka siis olen terve ja hoikka+hyväkuntoinen nainen.
Nyt on hyvin työasiat, asunto ja muutenkin. Perhe on kokonainen, eikä missään vaiheessa ole tullut vakavasti oloa, että josko kolmas lapsi vielä..
Olisihan se toisaalta ollut kamala tehdä abortti; 15-vuotta miehen kanssa yhdessä, työ- ja elämä kunnossa. Eli yksi lapsi lisää ei olisi varmaan muiden mielestä ollut huono juttu ollenkaan.
Pointti onkin siinä, että minä en halua enää lapsia.
Ensi kuussa lasten neuvolat ja mainitsen tästä sterilisaatiotoiveesta uudestaan. Siellä on onneksi tuttu neuvolatäti vuosien varrelta, joka varmasti ymmärtää, että olen asiaa harkinnut.
Olemassa olevan perheen hyvinvointi tulee ennen solupalloa.
Siis ihan uskomatonta, että tahallaan otetaan riski tulla raskaaksi tietäen, että abortti tehdään, jos raskaaksi tulee. Ja vielä aikuinen ihminen, jolla on lapsia ennestään. Aivan uskomatonta. Sääliksi käy sinunkin lapsiasi.
Sinullekin vastauksena yllä oleva; ei harrastettu mitään koko loppukiertoon. Ei edes kumilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pari kaveria (mies- ja naispuolisia tässä porukassa) joiden lapsia on abortoitu. Kukaan heistä ei tahdokaan oikein kestää jälkeenpäin päätöksiää. Miespuoliselta toki ei edes kysytty - mikä on kamalaa.
Itselleni on tehty kaksi aborttia ja yhden olen antanut adoptioon, enkä tahdo niitä edes muistaa. Enkä ole päivääkään näitä päätöksiä katunut.
No tuo ettet osaa tuon vertaa huolehtia ehkäisystä kertoo kyllä sinusta kaiken oleellisen..
Sanoinko, että ehkäisystä ei ollut huolehdittu? Ja ap on ainoa jolla kierrukka voi pettää?
No Vaihda nyt herranjumala sitä ehkäisyä jos se kolme kertaa on pettänyt! :D
Luulet, että erivaihtoehtoja ei kokeiltu?
No ei kiinnosta vittuakaan kokeilusi, mutta kyllä se ihmisestä kertoo paljon jos on 3 vahinkoraskautta! Älä harrasta seksiä enää!
Mitä se kertoo?
Edes pillerit ei ole 100 % varmat ja osa meistä on hedelmällisempiä kuin toiset. Toiset taas ei saa lapsia vaikka miten yrittäisi ja haluaisi, ei edes hoidoilla.
Kertoo että elämänhallinnassa on vikaa. Viimeistään 2 vahingon jälkeen käytetään tuplaehkäisyä, yleensä jo yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kolme lasta mikään suurperhe ole. Jos merkkejä vakavasta vammaisuudesta ei ole, antaa tulla. Tuskin te tähän maailmaan paljon muuta jätätte kuin jälkeläisenne. Ja kolme lasta ei tosiaankaan ole suurperhe.
Itse En ole aborttia vastaan, mutta sitä vastaan kyllä että sitä käytetään ehkäisynä niinkuin tämä yksi jolla 3 vahinkoraskautta! Se pitäisi olla viimeinen keino!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän vielä abortin jos lapsiluku täynnä, mutta voiko joku ihan oikeasti antaa lapsensa adoptioon jos lapsia on jo ennestään?? Taivas varjele, miten asian edes selittäisi isosisaruksille?
Vierailija kirjoitti:
"Lapsiluku täynnä" Asutteko Kiinassa?
Aika moni tietää, kun oma lapsiluku on täynnä. Itselläni se täyttyi kolmannen lapsen jälkeen ja kyllä, asuin Kiinassa (ihan oikeasti) silloin, kun kuopusta aloin odottamaan. Silloinen asuinmaa tähän päätökseen ei tosin vaikuttanut.
Tsemppiä aapeelle, mihin ratkaisuun ikinä päätyykään.
Abortti tuossa tilanteessa. ( tai pidät lapsen)
Adoptio olisi omasta mielestä varmasti outoa jo kahdelle lapsellesi "miksi sisarus annetaan pois?"
Mä olisin edelleen enemmän huolissaan siitä kierukasta siellä kohdussa. Kierukkaraskaus on riski.
Tämä.
Jos lapsiluku on täynnä niin se on täynnä.
Mutta jos saan kertoa oman kokemukseni, niin sain kaksi lasta aika nuorena. Mietin aina, että teen iltatähden 34-35-vuotiaana ja ajattelin että mulla on aina aikaa. No, kun lasta sitten yritin kun oli iltatähden aika, niin minulla onkin kohdussa muu yllätys jonka takia en koskaan tule saamaan kolmatta lasta tai hyvä jos hengissä säilyn.
Mieti asiaa, jos olet ihan satavarma ettet halua saada lisää lapsia, niin se on oikea päätös. Jos haluat saada vielä yhden lapsen, sekin on oikea päätös. Tässä ei ole oikeampaa tai väärempää päätöstä. Ja sä osaat tehdä sen oikean päätöksen, mikä kuuluu sun elämäntilanteeseen.
Abortti on silloin oikea ratkaisu, kun se tuntuu oikealta siinä elämäntilanteessa kun sinä olet sillä hetkellä.
Voimia!