Muita, joita kaduttaa miesvalinta, mutta ei pysty eroamaankaan?

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kaduttaa ihan hirveästi. Tuntuu ihan kauhealta, kun ajattelen, että tässä nyt olen kenties loppu elämäni väärän miehen kanssa.

En rakasta miestäni enää ollenkaan, en tiedä olenko koskaan kunnolla rakastanutkaan. Meillä ei ole läheisyyttä ei seksiä ei mitään. Hyvät kaverilliset välit kuitenkin. Mutta en vain kykene ottamaan eroa, kun on lapset ja kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä, että suvutkin on tulleet niin läheiseksi, että olisi vaikea heistäkin erota.

Elämä on ihan kauheaa tässä onnettomassa liitossa, mutta olen liian luuseri lähtemäänkään. :( Olisiko edes kohtalotovereita? Miten jaksatte?

Jep jep, olen kirjoittamasi perusteella lähes varma, että et ole koskaan rakastanut miestäsi. Olen myös varma siitä, että sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rakkaus yleensä on, mitä rakkaus tarkoittaa! Uskon että luulet ihastumisen tunnetta rakkaudeksi, eikä mikään voisi olla sen kauempana totuudesta! Rakkaus on järkähtämätön tahdon päästös, se ei ole vaihtokauppaa, eikä hetken huumaa, ei pitkänkään hetken huumaa. Rakkaus hyväksyy toisen ihmisen ja rakastaa toista ihmistä sellaisena kuin hän on, ei vaadi muuttumaan, eikä etsi omaa parastaan. Luuseri olet, se on varmaa, mutta eri syystä kuin itse ajattelit. Jokainen oikeasti rakastamaan kykenemätön ihminen on luuseri.

Semmoisen ihmisen puhetta, jota kumppani ei ole toistuvasti yhä uudelleen ja uudelleen loukannut, vähätellyt ja pettänyt. Jos sellaisessa suhteessa rakkaus kuolee, se ei ole kykenemättömyyttä rakastaa, vaan tervettä itsesuojeluvaistoa. Esimerkiksi voi rakastaa alkoholistia, mutta ei pidä jäädä lasten kanssa elämään sellaisen kanssa.

Rakkaus ja perhe-elämä on kaksi eri asiaa. Voi rakastaa kovastikin, ja todeta että yhteiselämästä ei tulisi mitään. Silti hyväksyy toisen sellaisena kuin on.

Sen sijaan yhteuselämässä on asioita, joita ei voi hyväksyä itselleen tehtävän. Esim kosketuksen kieltäminen. Jos pakottautuu elämään ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua jollain lailla huonosti, kärsimys saa vihaamaan ja kantamaan kaunaa. Voi olla, että kun eroaa ja pääsee eroon kärsimyksestä ja kaunasta, voi toiselle antaa jälkeenpäin anteeksi, ja muistaa, mitä jälkeenpäin rakasti hänessä. Edelleenkään se ei tarkoita, että pitäisi palata yhteen, jos yhteiselämä vaan ei erilaisuuden takia suju.

Ei kaikki rakkaus ole tarkoitettukaan yhteiselämäksi eikä avioliitoksi. Rakkaus on paljon laajempi ja moninaisempi asia kuin vihkisormus ja asuntolaina. Ei silti tarkoita, että muka olisi kykenemätön rakastamaan.

Nyt kannattaa olla rehellinen itselleen. Aloitko olla hänen kanssa, koska halusit lapsia, hän osui kohdalle, ja ajattelit että hän on hyvä mies, hyvää isäainesta, enkä saa parempaakaan, enkä tästä enää nuorru?

Koska ilmeisesti et ajatellut, että hän on upein mies jonka olet koskaan tavannut, etkä halua elää ilman häntä.