Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1177)
Lapsena istuttiin kaverin kansssa sen keittiössä josta oli suora näkymä eteiseen. Yhtäkkiä sen eteisen ikäänkuin peitti sellanen vaalea sumuverho, meitä luonnollisesti pelotti niin ettei liikuttu siitä ainakaan puoleen tuntiin ennenkuin tän vanhemmat tuli töistä kotiin (samaan aikaan). Nähtiin jotain tummia hahmoja myös sen ns verhon takaa mut tosi epäselvästi ja koko tilanne oli outo. Tosiaan sitkun nää vanhemmat tuli kotiin niin tän äiti totee ilosesti et "ai kiva kun ootte järjestäny kengät eteisessä"...juu ei oltu. Eikä tällä oo sisaruksiakaan tai esim koiraa/kissaa mikä olis voinu tehdä ton.
Kerran taas oltiin tän kaverin kanssa taas kaksin kotona ja oltiin vessassa koska ne piti hamsteriansa siellä, leikittiin tän hamsterin kans ja ovi oli kiinni ettei se karkaa kunes yhtäkkiä oveen koputetaan tosi kovaa ja kuuluu ja kuuluu sellanen tosi möreä ja outo ääni. Tohon ääneen liittyen kaveri sai tietyn ajan (noin viikon/pari) ajan puheluja, sillon oli vielä lankapuhelimet käytössä ja se soitti aina noin kolmen aikaan päivällä. Alkuun ei kuulunu mitää ja ajateltiin pilapuheluiks mut sit viimesen kerran ku kaveri vastas nii kuului jotain outoa ölinää ihan tolla samalla äänellä kuiin mikä tuli oven takaa. Ehkä sattumaa en tiiä, mutta tosiaan hengattiin melkein 24/7 yhdessä ja jotenkin aina kun ollaan yhdessä nii tuntuu että jotain tapahtuu. Niiden talossa varsinkin oli outo tunnelma. Kertoisin lisää mutta niitä on liikaa, oudointa on että vaika yksinkin koen joskus jotain jännää niin tän kaverin kanssa lähes aina kun ollaan yhessä nii jotain tapahtuu ja molemmat näkee sen. Viimeksikin kun nähtiin monta vuotta edellisen kerran jälkeen niin tapahtu eräs outo asia, kirjottaisin mut tää kone hidastelee enkä jaaksa korjailla koko ajan virheitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin oikeasti ilkeä ja melko pahakin poika äidilleni (vaikka toisin luulin), jonka koko elämä oli ollut ylivoimaista raadantaa. Sitten äitini kuoli Raahen sairaalassa hirvittäviin tuskiin eikä hänelle annettu morfiiniakaan, "ettei sitten tule riippuvaiseksi".
Hautajaisissa kannoin yhtenä kuudesta äitini arkkua. Koko ajan sen paino kasvoi ja kasvoi, hirveästi ponnistellen jaksoin loppuun asti. Mieleeni tuli, että itse Piru istui sillä nurkalla arkkua, jota kannoin.
Neljä vuotta tuon jälkeen silloinen vaimoni tuli tiineeksi ja itse huomasin, mistä paukusta ja missä. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella yöllä, kun jo toisen kerran sydänäänet olivat loppumassa. Näin lapsen ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä happikaapissa ja järkytyin: Hän oliaivan saman näköinen kuin äitini vanhana.
Vuosien kuluttua tuli avioero ja lapsi määrättiin tuomari Kaija Luhangon tekemän oikeudenkäyntipöytäkirjan väärentämisestä narsistiselle, luonnevikaiselle äidilleen eikä Itä-Suomen hovioikeus nähnyt siinä mitään väärää vaan sakotti minua.
Viehättävästä ja tosi fiksusta lapsesta kasvoi narsistiäitinsä äärimmäisen psyykkisen ja fyysisen kidutuksen kasvattamana anorektikko, joka ei enää tuntenut nälkää vaan alkoi verensokerin laskiessa riehumaan, jolloin äiti kaatoi hänet maahan ja istui selän päällä. Samaan tapaan, millä poliisi murhaa mm putkassa ja mihin vartijat murhasivat Ison Omenan harmittoman naisihmisen muutama vuosi sitten. Litistyksissä olevan henkilön sydän ei pysty enää sykkimään, vaan heniklö kuolee hapenpuutteeseen. Yhteistä näille kaikille on, ettei murhaajat koskaan saa mitään sanktioita teoistaan. Lapsi kuitenkin selvisi hengissä, mutta joutui mielisairaalaan.
Olen joutunut kokemaan itse kaiken sen pahan, mitä tein vanhemmilleni lapsuudessani. En ole siitä katkera; toivottavasti saan näin maksaa karmani, ettei se jää kuormittamaan tulevaisuuttani.
Lapseni näin viimeksi parikymmentä vuotta sitten mielisairaalassa. On päässyt sieltä pois, vaan en tiedä sen enempää.
Tämä Mapallohan on tämän maailmankaikkeuden vakilaplaneetta, jonne ihmiset on pakotettu syntymään yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta vanhasta yleensä yhtään mitään. Eli samaa kuin Idän uskonnoissa kerrotaan. Eikä tästä kierrosta ole ulospääsyä!
Nyt olen vanha ja tiimalasini hiekka on melkein lopussa. En halua syntyä tänne enää uudestaan, mutta ei siinä minun haluani kysellä. En halunnut edelliselläkään kertaa, mutta pakko oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeasti ilkeä ja melko pahakin poika äidilleni (vaikka toisin luulin), jonka koko elämä oli ollut ylivoimaista raadantaa. Sitten äitini kuoli Raahen sairaalassa hirvittäviin tuskiin eikä hänelle annettu morfiiniakaan, "ettei sitten tule riippuvaiseksi".
Hautajaisissa kannoin yhtenä kuudesta äitini arkkua. Koko ajan sen paino kasvoi ja kasvoi, hirveästi ponnistellen jaksoin loppuun asti. Mieleeni tuli, että itse Piru istui sillä nurkalla arkkua, jota kannoin.
Neljä vuotta tuon jälkeen silloinen vaimoni tuli tiineeksi ja itse huomasin, mistä paukusta ja missä. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella yöllä, kun jo toisen kerran sydänäänet olivat loppumassa. Näin lapsen ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä happikaapissa ja järkytyin: Hän oliaivan saman näköinen kuin äitini vanhana.
Vuosien kuluttua tuli avioero ja lapsi määrättiin tuomari Kaija Luhangon tekemän oikeudenkäyntipöytäkirjan väärentämisestä narsistiselle, luonnevikaiselle äidilleen eikä Itä-Suomen hovioikeus nähnyt siinä mitään väärää vaan sakotti minua.
Viehättävästä ja tosi fiksusta lapsesta kasvoi narsistiäitinsä äärimmäisen psyykkisen ja fyysisen kidutuksen kasvattamana anorektikko, joka ei enää tuntenut nälkää vaan alkoi verensokerin laskiessa riehumaan, jolloin äiti kaatoi hänet maahan ja istui selän päällä. Samaan tapaan, millä poliisi murhaa mm putkassa ja mihin vartijat murhasivat Ison Omenan harmittoman naisihmisen muutama vuosi sitten. Litistyksissä olevan henkilön sydän ei pysty enää sykkimään, vaan heniklö kuolee hapenpuutteeseen. Yhteistä näille kaikille on, ettei murhaajat koskaan saa mitään sanktioita teoistaan. Lapsi kuitenkin selvisi hengissä, mutta joutui mielisairaalaan.
Olen joutunut kokemaan itse kaiken sen pahan, mitä tein vanhemmilleni lapsuudessani. En ole siitä katkera; toivottavasti saan näin maksaa karmani, ettei se jää kuormittamaan tulevaisuuttani.
Lapseni näin viimeksi parikymmentä vuotta sitten mielisairaalassa. On päässyt sieltä pois, vaan en tiedä sen enempää.
Tämä Mapallohan on tämän maailmankaikkeuden vakilaplaneetta, jonne ihmiset on pakotettu syntymään yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta vanhasta yleensä yhtään mitään. Eli samaa kuin Idän uskonnoissa kerrotaan. Eikä tästä kierrosta ole ulospääsyä!
Nyt olen vanha ja tiimalasini hiekka on melkein lopussa. En halua syntyä tänne enää uudestaan, mutta ei siinä minun haluani kysellä. En halunnut edelliselläkään kertaa, mutta pakko oli pakko.
Jos sinulla mahdollisuus ottaa yhteys lapseesi niin ota ja pyydä anteeksi. Ilman mitään itsesääliä. Oikeasti parempi myöhään kun ei milloinkaan. Boi vielä tehdä hyviä asioita jolla voi olla suuri merkitys. Tsemppiä ehtoovuosiin🙏💜💫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeasti ilkeä ja melko pahakin poika äidilleni (vaikka toisin luulin), jonka koko elämä oli ollut ylivoimaista raadantaa. Sitten äitini kuoli Raahen sairaalassa hirvittäviin tuskiin eikä hänelle annettu morfiiniakaan, "ettei sitten tule riippuvaiseksi".
Hautajaisissa kannoin yhtenä kuudesta äitini arkkua. Koko ajan sen paino kasvoi ja kasvoi, hirveästi ponnistellen jaksoin loppuun asti. Mieleeni tuli, että itse Piru istui sillä nurkalla arkkua, jota kannoin.
Neljä vuotta tuon jälkeen silloinen vaimoni tuli tiineeksi ja itse huomasin, mistä paukusta ja missä. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella yöllä, kun jo toisen kerran sydänäänet olivat loppumassa. Näin lapsen ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä happikaapissa ja järkytyin: Hän oliaivan saman näköinen kuin äitini vanhana.
Vuosien kuluttua tuli avioero ja lapsi määrättiin tuomari Kaija Luhangon tekemän oikeudenkäyntipöytäkirjan väärentämisestä narsistiselle, luonnevikaiselle äidilleen eikä Itä-Suomen hovioikeus nähnyt siinä mitään väärää vaan sakotti minua.
Viehättävästä ja tosi fiksusta lapsesta kasvoi narsistiäitinsä äärimmäisen psyykkisen ja fyysisen kidutuksen kasvattamana anorektikko, joka ei enää tuntenut nälkää vaan alkoi verensokerin laskiessa riehumaan, jolloin äiti kaatoi hänet maahan ja istui selän päällä. Samaan tapaan, millä poliisi murhaa mm putkassa ja mihin vartijat murhasivat Ison Omenan harmittoman naisihmisen muutama vuosi sitten. Litistyksissä olevan henkilön sydän ei pysty enää sykkimään, vaan heniklö kuolee hapenpuutteeseen. Yhteistä näille kaikille on, ettei murhaajat koskaan saa mitään sanktioita teoistaan. Lapsi kuitenkin selvisi hengissä, mutta joutui mielisairaalaan.
Olen joutunut kokemaan itse kaiken sen pahan, mitä tein vanhemmilleni lapsuudessani. En ole siitä katkera; toivottavasti saan näin maksaa karmani, ettei se jää kuormittamaan tulevaisuuttani.
Lapseni näin viimeksi parikymmentä vuotta sitten mielisairaalassa. On päässyt sieltä pois, vaan en tiedä sen enempää.
Tämä Mapallohan on tämän maailmankaikkeuden vakilaplaneetta, jonne ihmiset on pakotettu syntymään yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta vanhasta yleensä yhtään mitään. Eli samaa kuin Idän uskonnoissa kerrotaan. Eikä tästä kierrosta ole ulospääsyä!
Nyt olen vanha ja tiimalasini hiekka on melkein lopussa. En halua syntyä tänne enää uudestaan, mutta ei siinä minun haluani kysellä. En halunnut edelliselläkään kertaa, mutta pakko oli pakko.
Jos sinulla mahdollisuus ottaa yhteys lapseesi niin ota ja pyydä anteeksi. Ilman mitään itsesääliä. Oikeasti parempi myöhään kun ei milloinkaan. Boi vielä tehdä hyviä asioita jolla voi olla suuri merkitys. Tsemppiä ehtoovuosiin🙏💜💫
Siis minun pitäisi pyytää lapseltani anteeksi, etten pystynyt suojelemaan häntä hirviöäidiltään ja Tuusniemen lasten"suojelu"viranomaisilta?
Aika outo vaatimus.
Liisa ja toinen rouva kokeilivat spiritismiä. Miehet aluksi naureskelivat, mutta illan mittaan hymyt hyytyivät. Sitten Liisa kysyi, tuleeko hän saamaan koskaan lasta, kun se ei vielä ollut onnistunut. Vastaus oli, että yhden saat, mutta vaikeaa on.
Myöhemmin ilmeni, että Liisalla oli kaksiosainen kohtu ja siksi se vaikeus.
Vielä paljon myöhemmin Liisa kokeili, liikkuisiko se lasi yksin hänellä. Teorian mukaan ei pitäisi. Nyt kuitenkin liikkui ja Liisa kysyi, miksi. Vastaus oli: "Kun sinä olet antanut minun tulla itseesi". Siihen loppui Liisan spiritismi. Vieläkin, vuosikymmenien kuluttua Liisa saa aivan järjettömiä pelkokohtauksia, jo spiritismistä puhuttaessa. Ja kun Liisa tämän minulle kertoi, niin hänen ainut poikansa oli jo kauan ollut Helsingissä suuren laitoksen johtotehtävissä.
Niinpä, että saattaa olla terveellisempää jättää ne kokeilut tekemättä. Saattaa vaikka säästyä mielisairaalalta tai itsemurhalta. Tässä maailmassa kun on monta ihmeellistä, kummallista asiaa, jotka kummastuttaa pientä kulkijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun on vielä jotain ketjuja, joissa puhutaan asiaa!
Itselläni on paljonkin erikoisia, pelottaviakin kokemuksia. Pahin oli varmaan, kun noin 15 vuotiaana pyysin kaveriani yökylään kun vanhemmat olivat jossakin reissussa. Nukuimme vanhempien makuuhuoneessa, parisängyssä. Oli valoisa, kesäinen yö. Heräsimme noin klo 03 hirveään, kovaan jysähdykseen, joka kuulosti aivan siltä kuin alakerrassa olisi kaatunut kirjahylly. Paniikissa tuijotimme hetken toisiamme sängyssä, kun jysähdystä seurasi toinen, kolmas, ja sitten kokonainen sarja. Ne olivat niin kovia, että lattia ja seinät tärisivät.
Otin sitten johdon käsiini, nousin vuoteesta ja lähdin kaveri perässäni tutkimaan äänten lähdettä. Kuljimme läpi koko talon, mutta mitään ei näkynyt, kaikki huonekalut olivat paikoillaan ja äänet olivat lakanneet.
Palasimme sitten aika peloissamme makuuhuoneeseen. Päästyämme takaisin sänkyyn, äänet alkoivat uudestaan entistä rajumpina. Koko talo jytisi ja paukkui, lattia tärisi. Kaverini oli aivan kauhuissaan, mutta minut valtasi suunnaton raivo.
Säntäsin uudestaan ylös sängystä ja kuljin koko talon läpi, huutaen joka huoneessa ja kerroksessa kuin palosireeni että NYT LOPPUU TÄÄ METELÖINTI!!! TOISET YRITTÄÄ NUKKUA TÄÄLLÄ!!!
Ilmeisesti kiukkuni teki henkimaailmaan vaikutuksen, sillä äänet loppuivat (siltä yöltä). Kaverini ei koskaan enää suostunut tulemaan meille yöksi, ei vaikka kuinka anelin… Ja itse en enää ikinä nukkunut vanhempien makkarissa. Siinä huoneessa oli jotain todella creepyä muutenkin, aina tuntui kuin joku olisi seissyt juuri näkökentän ulkopuolella tuijottamassa.
Kaikenlaista outoa siinä talossa sattui muutenkin. Tavarat liikkuivat itsestään, öisin kuului kuinka kellarin ovea avattiin ja suljettiin, outoja ääniä kuului tyhjistä huoneista ja rappusista askeleita.
Ei ole ollut ikävä lapsuudenkotiin, pakko myöntää.
Kertokaapa lisää kummitusjuttuja!
Niitä olisi kiva lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin unta, jossa teini-ikäinen poikani hyppäsi alas kerrostalon katolta tappaen itsensä. Uni oli aivan kammottava, todella elävän ja aidon tuntuinen. Heräsin itkien.
Ei mennyt kauaa, kun mieheni ystävä soitti ja kertoi että hänen poikansa oli tehnyt itsemurhan juurikin tuolla samalla tavalla.
Jäi aivan hirveä olo. Miksi näin tämän ennalta?
Koputukset. Muutaman kerran olen herännyt kun oveen koputetaan. Asuin silloin yksin pienessä puutalossa eikä naapureita ollut ihan lähistöllä. Kävin pari kertaa kattomassa oven ikkunasta mutta ei siellä ketään ollut.
Pian muutin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nyt kuulostaa ihan arkipäivän jutuilta (tai nää) mut esim eilen kun tulin kaupasta niin wc pöntön kansi oli nostettu sillei kuin mies olis käynyt pissalla (eli kansi ylhäällä kuitenkin). Ite kävin ennen kauppaa vessassa ja en koskaan nosta sitä noin koska asun yksin ja oon siis nainen. Mut täs lähiaikoina on tapahtunut muutakin outoa, esim yks iso lasijuttu kaatu keskellä yötä yllättäen eikä edes särkyny, ihan kun se olis aseteltu siihen. Sit täs pari päivää sitten muistan kun olin siivoillu just ja laittanu kaapit kiinni yms..hetken päästä huomaan että yks kaappi mitä en ollut avannut varmasti kun siellä ei ollu mitää siivottavaa/siivoustarvikeita nii oli ihan auki. Harvoin käytän sitä. Nii ja yks koriste oli siirtyny ihan eri paikkaan missä se on yleensä. Sekä matohappobakteeripurkki on kadonnu johonkin mustaan aukkoon kun siinä oli vielä yli puolet jäljellä :D kämppää siivottu eikä löydy. Myös oon huomannu että mun astiasto on harventunu yllättävän paljon enkä kaikkia niitä oo rikkonu, välil mietinkin voisko joku jotenkin käydä täällä? En usko mut ei mahdoton ajatuskaan välttämättä
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt kuulostaa ihan arkipäivän jutuilta (tai nää) mut esim eilen kun tulin kaupasta niin wc pöntön kansi oli nostettu sillei kuin mies olis käynyt pissalla (eli kansi ylhäällä kuitenkin). Ite kävin ennen kauppaa vessassa ja en koskaan nosta sitä noin koska asun yksin ja oon siis nainen. Mut täs lähiaikoina on tapahtunut muutakin outoa, esim yks iso lasijuttu kaatu keskellä yötä yllättäen eikä edes särkyny, ihan kun se olis aseteltu siihen. Sit täs pari päivää sitten muistan kun olin siivoillu just ja laittanu kaapit kiinni yms..hetken päästä huomaan että yks kaappi mitä en ollut avannut varmasti kun siellä ei ollu mitää siivottavaa/siivoustarvikeita nii oli ihan auki. Harvoin käytän sitä. Nii ja yks koriste oli siirtyny ihan eri paikkaan missä se on yleensä. Sekä matohappobakteeripurkki on kadonnu johonkin mustaan aukkoon kun siinä oli vielä yli puolet jäljellä :D kämppää siivottu eikä löydy. Myös oon huomannu että mun astiasto on harventunu yllättävän paljon enkä kaikkia niitä oo rikkonu, välil mietinkin voisko joku jotenkin käydä täällä? En usko mut ei mahdoton ajatuskaan välttämättä
Siis se reuna oli ylhäällä myös tarkotin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kahvilassa ystäväni kanssa ja viereisessä pöydässä kaksi nuorta miestä pohti onko muilla planeetoille elämää, ja voisivatko muiden planeettojen oliot asua maapallolla joukossamme niin, etteivät ihmiset tajua että he ovat muukalaisia. Ja paljastaisiko muukalainen kenellekään olevansa muukalainen toiselta planeetalta. He olisivat mielellään niitä, joihin muukalaiset voisivat olla yhteydessä. Kuuntelimme heitä puolisen tuntia, välissämme oli joku iso tekokasvi eivätkä he nähneet meitä. Miehet lähtivät. Minä ja kaverimme vaihdoimme paikkaa ja menimme pubiin. Istuimme pöytään ja yllättäen samat nuoret miehet tulivat samaan pöytään istumaan. Kerroin heille että osaan lukea ajatuksia ja tein heille vanhan tempun jota mentalistit käyttävät. Miehet olivat ihmeissään ja johdattelin sitten keskustelun siihen, että onko muilla planeetoille elämää. Sain heidät uskomaan että olemme muukalaisia toiselta planeetalta ja paljastamme tämän heille, koska meillä on "yhteys" ja heidät on valittu kommunikoimaan ulkoavaruuden asukkien kanssa, koska he ovat vastaanottavaisia. Kerroin heille kuulemiani juttuja ja he vakuuttuivat, että olemme muukalaisia koska tiesimme heistä ja heidän ajatuksistaan niin paljon. Miehet olivat jo hiukan humalassa ja he ihmettelivät miten voin tietää asioita, joita he eivät ole kertoneet kenellekään. Lähtiessämme pois toinen miehistä ihmetteli että olen tosi pitkä, koska hänen mielestään olin lyhyempi kun kävin välillä vessassa. Vastasin että minun on ihmisen hahmossa vaikea pitää kokoani koko ajan samana, se tuppaa välillä kasvamaan ja joudun sitten kutistamaan itseäni etten kasva liian pitkäksi. Jos jotkut kaverinne kertovat tavanneensa muukalaisia niin ne olimme me, minä ja kaverini.
Nukahdin sohvalle ja herätessä asunto oli jääkylmä. Ja ennenkuin joku irvailee että nukahdin ilmalämpöhärvelin kaken päälle niin ei ollut moisia tuohon aikaan eikä etenkään kaupungin vuokratalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin toissakesänä puhdistanut ruohonleikkurin, ja vein sen autotalliin. Pari sekuntia tallin sisällä niin kuului kova pamaus ja sähkörätinää. Pihamaalle oli iskenyt salama.
sattui kun olin lukioikäinen. Olin herännyt enkä saanut yöllä unta. Olin pyörinyt hereillä jo jonkin aikaa. Kuulin kuinka äitini alkoi ommella ompelukoneella toisessa huoneessa. Äiti teki kolmivuorotyötä ja harrasti ompelua, joten hän saattoi ommella projektejaan yölläkin. Ilahduin, että äitikin oli hereillä ja nousin ylös. Ajattelin mennä juttelemaan äidin kanssa ja juomaan vaikka kupin teetä ennen uutta yritystä nukahtaa. Menin innoissani toiseen huoneeseen, työnsin oven auki ja ehdin sanoa jo puoleksi tervehdyksen, kun tajusin että huone oli aivan pimeä. Ompelukoneen ääni lakkasi samalla sekuninlla. Ei siellä ollut ketään. Äiti oli nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeasti ilkeä ja melko pahakin poika äidilleni (vaikka toisin luulin), jonka koko elämä oli ollut ylivoimaista raadantaa. Sitten äitini kuoli Raahen sairaalassa hirvittäviin tuskiin eikä hänelle annettu morfiiniakaan, "ettei sitten tule riippuvaiseksi".
Hautajaisissa kannoin yhtenä kuudesta äitini arkkua. Koko ajan sen paino kasvoi ja kasvoi, hirveästi ponnistellen jaksoin loppuun asti. Mieleeni tuli, että itse Piru istui sillä nurkalla arkkua, jota kannoin.
Neljä vuotta tuon jälkeen silloinen vaimoni tuli tiineeksi ja itse huomasin, mistä paukusta ja missä. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella yöllä, kun jo toisen kerran sydänäänet olivat loppumassa. Näin lapsen ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä happikaapissa ja järkytyin: Hän oliaivan saman näköinen kuin äitini vanhana.
Vuosien kuluttua tuli avioero ja lapsi määrättiin tuomari Kaija Luhangon tekemän oikeudenkäyntipöytäkirjan väärentämisestä narsistiselle, luonnevikaiselle äidilleen eikä Itä-Suomen hovioikeus nähnyt siinä mitään väärää vaan sakotti minua.
Viehättävästä ja tosi fiksusta lapsesta kasvoi narsistiäitinsä äärimmäisen psyykkisen ja fyysisen kidutuksen kasvattamana anorektikko, joka ei enää tuntenut nälkää vaan alkoi verensokerin laskiessa riehumaan, jolloin äiti kaatoi hänet maahan ja istui selän päällä. Samaan tapaan, millä poliisi murhaa mm putkassa ja mihin vartijat murhasivat Ison Omenan harmittoman naisihmisen muutama vuosi sitten. Litistyksissä olevan henkilön sydän ei pysty enää sykkimään, vaan heniklö kuolee hapenpuutteeseen. Yhteistä näille kaikille on, ettei murhaajat koskaan saa mitään sanktioita teoistaan. Lapsi kuitenkin selvisi hengissä, mutta joutui mielisairaalaan.
Olen joutunut kokemaan itse kaiken sen pahan, mitä tein vanhemmilleni lapsuudessani. En ole siitä katkera; toivottavasti saan näin maksaa karmani, ettei se jää kuormittamaan tulevaisuuttani.
Lapseni näin viimeksi parikymmentä vuotta sitten mielisairaalassa. On päässyt sieltä pois, vaan en tiedä sen enempää.
Tämä Mapallohan on tämän maailmankaikkeuden vakilaplaneetta, jonne ihmiset on pakotettu syntymään yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta vanhasta yleensä yhtään mitään. Eli samaa kuin Idän uskonnoissa kerrotaan. Eikä tästä kierrosta ole ulospääsyä!
Nyt olen vanha ja tiimalasini hiekka on melkein lopussa. En halua syntyä tänne enää uudestaan, mutta ei siinä minun haluani kysellä. En halunnut edelliselläkään kertaa, mutta pakko oli pakko.
Jos sinulla mahdollisuus ottaa yhteys lapseesi niin ota ja pyydä anteeksi. Ilman mitään itsesääliä. Oikeasti parempi myöhään kun ei milloinkaan. Boi vielä tehdä hyviä asioita jolla voi olla suuri merkitys. Tsemppiä ehtoovuosiin🙏💜💫
Siis minun pitäisi pyytää lapseltani anteeksi, etten pystynyt suojelemaan häntä hirviöäidiltään ja Tuusniemen lasten"suojelu"viranomaisilta?
Aika outo vaatimus.
Ei ole outo vaatimus
Mulla vähän samaa, entinen paras kaveri kuoli hetki vapun jälkeen ja mulle tuli heti tunne että pitää laittaa viestiä, meillä on useinkin ollu tapana et vastataan vasta viikon tai parin jölkeen mutta jotenkin en saanut siihen yhteyttä ja tuntu että pitää saada. Luin sitten facebookista "kevyet mullat"...
Toinen kun sen aikaisen jätkäkaverin kans seurusteltiin ja valvottiin koko yö, se oli muutenkin omituinen yö (voi liittyä mun psykoositaipumuksiin) kun näin jonkun mustan koiran virnistelevän yhen ison auton takaa sellasella oudolla ilmeellä, sekä myöhemmin näin nuuskamuikkusen näköisen hahmon ns kävelevän, tai no se liikkui sillai oudosti et ikäänkuin metrin verran meni sumumaiseks ja hyppäs siihen :D tää jätkä ei nähny noita vaikka katottiin yhessä koko yö ikkunasta ulos. Mut se että samana lauantaiaamuna mun isä sai puhelun (normaalia varsinkin sen päivystysaikoina), ja ennen ku isä ees vastas siihen niin sanoin että mun mummi on kuollut. Ei ollu mitää selkeetä merkkiä siis asiasta että en tiedä mistä se tuli mieleen mutta juu sen jälkeen isä kutsu mut jutteleen ja kerto et noin kävi. Mun jätkän ilme oli sillon aika kauhistunu