Suomalainen adoptiolapsi (vauva) alle vuodessa?
Tämä nyt on ihan tällainen " olisi-kiva-tietää-juttu" . Nimittäin juttelin leikkipuistossa yhden äidin kanssa ja hän kertoi tuttavansa saaneen vähän aikaa sitten suomalaisen adoptiolapsen, joka oli ollut kai joku 2-3 kk vanha adoptiovanhemmilleen tullessa.
Outoa jutussa oli se, että tämä tuttava oli miehensä kanssa aloittanut koko adoptioprosessin vasta viime kesänä!
Tämä adoptioäidin tuttu (jonka kanssa siis juttelin) oli yhtä ihmeissään kuin minäkin siitä, että miten on mahdollista, että näin nopeasti adoptioprosessi etenee ja että " on saatu" vielä tuo ilmeisesti kaikkein halutuin eli suomalainen pikkuvauva.
Mitä sanotte asioista tietävät, mitkä syyt voi vaikuttaa siihen, että jotkut saa lapsen alle vuoden odotuksella ja toiset joutuu odottamaan pidempään?
Eikö Suomessa vuodessa syntyvien, adoptoitaviksi annettavien, lasten lukumäärä ole aika pieni (alle 20 yli 10??)
Kommentit (4)
En tiedä onko kyseessä sama tapaus jonka minä tiedän, mutta yhden pariskunnan tiedän, joka sai adoptiolapsein kunnan sosiaaliviraston kautta, heidän prosessinsa sattui vaan olemaan sopivassa vaiheessa, adoptiolupa saatu mutta papereita ei vielä lähetetty minnekään, ja adoptioon vapautui yllättäen vauva, jolle he ilmeisesti olivat sopivat vanhemmat (äidin toiveet tms.). Erittäin onnekas ja harvinainen sattuma! Tämä ei siis ollut Pelan kautta.
Kai se tuommoinenkin on mahdollista, mutta todella harvinaista. Ainakin pääkaupunkiseudulla kotimaanadoptiota suunnittelevien neuvonta kestää PeLa:ssa n. 2 vuotta. Tämän jälkeen on ' valmis perhe' ja jos nyt ei aivan joku ihmeellinen yhteensattuma bioäidin toiveiden kanssa ole, niin odotusaika neuvonnan loppumisesta on tällähetkellä 2-3 vuotta. Lapset sijoitetaan periaatteessa jonossaolon perusteella. Tai kyllä etsitään ' sitä sopivinta perhettä' , mutta koska useimmat perheet ovat sopivia, eikä bioäideillä ole toiveita, niin aikalailla edetään jonon mukaan.
Jotkut kunnat hoitavat neuvonnan+sijoittamisen itse, tällöin voi tulla nopeammallakin aikataululla. Toisaalta taas voi joutua odottamaan hyvinkin kauan jos alueella ei tule lapsia adoptioon.
Kaikki ihmiset eivät tosiaan kerro olevansa adoptioprosessissa mukana, asia tulee ilmi vasta kun lapsi tulee perheeseen. Näistä olen kuullut juttuja ' ei ne kauaa odottaneet' . joopa, tietäisivätpä vaan totuuden.
On myös mahdolista että lapsi tulee perheeseen ensin sijoitukseen ja sitten muuttuukin adoptioksi, tällöin voi myös prosessi olla nopea.
Ja lisäksi erityistarpeisen lapsen sijoittamisessa ei kai aina noudateta jonottamisperiaatetta, vaan etusija varmaankin on vanhemmilla, joilla on kyky/mahdollisuus ottaa erityistarve huomioon.
Joten kai tämmöistäkin voi tapahtua, mutta kuvittelisin että todella harvoin. Eikä sitä voi omalle kohdalleen satuttaa :)
Ainakin meillä neuvonnan alussa korostettiin sitä etteivät lapset tule silloin kun on oma vuoro eli jonotuksen perusteella vaan joku lyhyenkin aikaa lasta odottanut voi mennä sopivampana 4 vuotta odottaneen parin edelle. Mikä lienee totuus sitten käytännössä.
Mitään en aiheesta tiedä, mutta arvailen...
Suomessahan eivät nämä kotimaiset adoptiot mene minkään keskitetyn järjestelmän mukaan valtakunnallisesti eikä mitään jonotuslistaa ole. Pela hoitaa jonkun verran adoptioita, mutta sitten niitä hoitavat lisäksi kuntien sosiaaliviranomaiset.
Eli tuossa tapauksessa voi olla kyse " sattumien summasta" . Kyseisessä kunnassa ei ehkä ole ollut juuri silloin paljoa kotimaisen adoption hakijoita tai sitten vauvan adoptioon antanut äiti on esittänyt toiveita, jotka eivät ole muihin adoptionhakijoihin sopineet ja joihin juuri tuo pariskunta on hyvin sopinut.
Tai sitten joku on ymmärtänyt jotain väärin... ehkäpä adoptioprosessi olikin kestänyt kauemmin, mutta siitä ei vain oltu kerrottu... Tai ehkä lapsi olikin sijoitettu lapsi eikä adoptiolapsi... Tai sitten lapsi oli esim. sukulainen tms. " painavia syitä" - tai vaikka " vuokrakohtu" .