Käykö teillä perhetyöntekijä?

Perhetyötä tehdään kahdesta eri syystä. .ettei tarvi tehdä huostaanottoa, jotta vanhemmat jaksaisivat arkea jos on oikein vaikeaa aikaa. Sitten muita syitä on sairaus, kriisi perheessä, väsymisen yms. Ihan tavallisissa perheissä siis molemmat.

Hyvä,perhetyöntekijä kyllä auttaa ihan arjen pyörittämisessä, opettaa sitä jos opetusta tarvitaan, neuvoo palveluissa, kuuntelee koko perhettä jne. Siis on ajamassa perheen etua!

Jos avun kokee kyttäyksenä kannattaa siitä puhua perhetyöntekijän esimiehelle, huolestuttaa jos joku vain tarkkaille, juttelee eikä puutu perheen konkreettiseen auttamiseen.

Aikoinani sovin vanhemman kanssa kumpi menee lasten kanssa ulos ja kumpi hoitaa kotia. Tai sitten sovittiin mitä teen päivän mittaan, ihan kohtuuden rajoissa.

Entinen perhetyöntekijää kirjoitti:

Perhetyötä tehdään kahdesta eri syystä. .ettei tarvi tehdä huostaanottoa, jotta vanhemmat jaksaisivat arkea jos on oikein vaikeaa aikaa. Sitten muita syitä on sairaus, kriisi perheessä, väsymisen yms. Ihan tavallisissa perheissä siis molemmat.

Hyvä,perhetyöntekijä kyllä auttaa ihan arjen pyörittämisessä, opettaa sitä jos opetusta tarvitaan, neuvoo palveluissa, kuuntelee koko perhettä jne. Siis on ajamassa perheen etua!

Jos avun kokee kyttäyksenä kannattaa siitä puhua perhetyöntekijän esimiehelle, huolestuttaa jos joku vain tarkkaille, juttelee eikä puutu perheen konkreettiseen auttamiseen.

Aikoinani sovin vanhemman kanssa kumpi menee lasten kanssa ulos ja kumpi hoitaa kotia. Tai sitten sovittiin mitä teen päivän mittaan, ihan kohtuuden rajoissa.

Mutta eikai yksinhuoltajuus voi olla mikään syy pakottaa ihmisiä ottamaan perhetyötä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena yksinhuoltajana (23 v.) minulle määrättiin perhetyöntekijä. Avun saanti oli vähän niin ja näin. Hän/he kävivät kerran viikossa 1-4 tuntia istumassa sohvalla ja kysyivät 10 minuutin välein jonkun kysymyksen. Jos olin menossa jonnekkin varatulla ajalla, he kököttivät samassa paikassa niin lähtiessä kuin takaisin saapuessakin. Kai he sitten itse kokivat olleensa avuksi tai sitten vaan tyytyväisiä kun pääsivät kyttäämään (yllätin kerran tonkimasta kaappeja, etsi kuulema lapselle tuttia työpöytäni laatikoista. :D).

Eroon niistä ei meinannut päästä millään. Kävivät seitsemän kuukautta istuskelemassa sohvalla ja sitten yht'äkkiä löivät palautepaperit käteen. En kyllä itsekään heille mitään vastaan sanonut, koska mitä se olisi auttanut. Annoin heidän tonkia kotiani ja tarkistaa mitä ostan ruokakaupasta, koska arvelin, että vain siten niistä pääsee eroon. Seitsemän kuukauden yksityiselämän menetys oli kyllä tämän arvoista kun enää ei tarvitse kenellekkään selitellä miksi ostin itselleni suklaata tai miksi teen niin "erikoisia ruokia" eli tässä tapauksessa munakoisolasagnea. :D

(OT: perhetyöntekijät olivat kaikki hieman reilummin ylipainoisia. Olin eräs päivä ihan täynnä sitä kotini tutkimista ja maidonjuomattomuuteni arvostelua. Perhetyöntekijä kysyi minulta, tiedänkö mitä on terveellinen ruoka? Hävettää näin jälkeenpäin, mutta oli pakko heittää takaisin "tiedätkö sinä?". Ei vastausta.)

Siis miten se työntekijä määrättiin? Eikai aikuisen ihmisen ole pakko ottaa mitään työntekijää vastaan vain sen takia, että on tuleva yksinhuoltaja.

En osannut vastustaa asiaa, koska minulle implikoitiin, että hän nyt vaan tulee ja sillä siisti. En alkanut vääntämään asiasta, koska naiivisti oletin, että käyvät varmaan kahdesti juttelemassa ja se on siinä. Kuten edellä kerroin, asia ei ollut näin. Tätini veikkasi, että he varmaan tykkäävät käydä luonani, koska koti on siisti ja ei ole vaaraa "löytää minua kännissä makaamassa sohvalla". Itse en usko tähän. Kuulostaisi resurssien tuhlaamiselta. Ainut millä on enää väliä, on se, että he eivät enää käy. Auttavatpahan ennemmin jotakuta todella hädänalaista.

Ja neuvolasta tosiaan määrättiin. Syyksi sanottiin, että yksinhuoltajana on raskasta, joten he tulevat ja auttavat. No, ainakin joku luki vanhat lehdet ja totesi joutsenien pesivän naapurin rannassa. Sohvalta oli järvinäköala. :)

Meillä käy, täytyy kyllä sanoa ,että aika onnellinen olen. Ennen pelkäsin että ne tulee vaan ottaa lapsen pois mutta ei tarvii pelätä. Ne mitä netis lukee niistä, on täyttä puppua. Ja huostaanottoihin on vakavat syyt. Kyllä nautin, mulla on ihana tuki ja aina joku jolta voi kysyä neuvoa. Mikä nyt mieltä painaa.

Ei mulla oo ainakaa mitää huonoa sanottavaa! Ihania ihmisiä ovat, ap, älä suotta pelkää !:)

Muutos suunnitelmiin. Tämä perhetyöntekijä on liian suosittu ja kiireinen joten ei voi tulla meille. Ap

Meillä käynyt aikoinaan: Keskusteluapua, retkeilyä, yhteispelejä ym. Suuri apu oli heistä ja sain pitää lapsen kotona, vaikka oli ollut kaksk kertaa lastenkodissa. Minulla bipo ja olen alkoholisti. Nyt raittiina jo kuusi ja puoli vuotta. Kiitos lasun ja perhetyöntekijöiden, selvisimme hirveistä kriiseistä. Emme ole tarvinneet palveluitaan vuoteen.

Josana kirjoitti:

Meillä käynyt aikoinaan: Keskusteluapua, retkeilyä, yhteispelejä ym. Suuri apu oli heistä ja sain pitää lapsen kotona, vaikka oli ollut kaksk kertaa lastenkodissa. Minulla bipo ja olen alkoholisti. Nyt raittiina jo kuusi ja puoli vuotta. Kiitos lasun ja perhetyöntekijöiden, selvisimme hirveistä kriiseistä. Emme ole tarvinneet palveluitaan vuoteen.

Perhetyöntekijästä oli siis sinun tilanteessa paljon apua, kiva kuulla. Meilläkin on ongelmaa alkoholin kanssa (miehellä), molemmilla masennusta ja muita mielenterveydellisiä ongelmia joista yritetään selvitä. Kerkesin jo odottaa että olisimme saaneet apuja ja kyllähän se harmitti kun meille todettiin että nyt ei onnistu. Ap

Meillä käy. Saamme apua ihan normaalin arjen pyörittämiseen, niihin asioihin jotka ovat tämänhetkisten voimavarojen (tai lähinnä niiden puutteen) takia haastavia. Yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa laitamme kotia järjestykseen ja siivoamme, hoidamme paperi- ja hakemusasioita ja tarvittaessa he ovat mukana esimerkiksi virastoasioita hoitamassa, lasten palavereissa yms. Olemme todella onnellisia ja kiitollisia saamastamme avusta, emmekä ollenkaan koe, että meitä kytättäisiin (saati että tässä olisi taustalla joku huostaanottosalaliitto). Tällä hetkellä perheemme tilanne nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että yksin emme enää selvinneet. Sitä vartenhan se perhetyö on olemassa, että saadaan perheelle ja ennen kaikkea lapsille apua haastavassa tilanteessa ja arki rullaamaan, ja sitten jossain vaiheessa perhe toivottavasti pystyy taas selviytymään ihan itsenäisestikin. :)

Aikoinaan kävi perhetyöntekijä (tai työpari vuoroviikoin) kun itse kyselin/kaipasin apua ja minulle tarjottiin mahdollisuutta. Alkuun kyllä petyin kun oli sellaista sohvalla/pöydässä istuskelua. En tajunnut etteivät he ole sama kuin kotiapu, joka tulee tekemään kotitöitä pyytämättä.

Itse hyöty lähtikin siitä käyntiin kun tajusin että he osallistuvat jos olet itse tekemässä jotain arjen askareita tullessa tai kerrot oispa kiva lähteä lasten kanssa paikkaan x uimaan.

Nähtävästi kaupunkikohtaisia eroja. Pyysin perhetyöntekijää eräällä käynnillä lähtemään ulos lapsen kanssa. Olisin itsekkin voinut tulla mukaan, mutta pt totesi vain "ei se kuulu mun tehtäviin" ja käänsi lehden sivua.

- Ex-nuori yh

Perhetyöntekijä pelasti meidät.. tosi ihana ihminen, tuntuu lähinnä mun parhaalta ystävältä. Käy juttelemassa viikottain, on niin paljon puhuttavaa että puhutaan välillä toisten päälle. Kasvatusasioita lähinnä mutta kaikkea muutakin. Hengailee pari tuntia kerrallaan, en muuta odotakkaan kuin kehittäviä keskusteluita ja ammatillisia näkökulmia. Kodinhoitajat sitten erikseen jos siivoojaa haluaa.