Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voinko puuttua poikaystävän syömisiin? Olen huolissani :(

Vierailija
03.04.2017 |

Asun yhdessä poikaystäväni kanssa. Alan olla todella huolestunut hänen syömisistään. Teen tai teemme yhdessä lähes päivittäin kunnon kotiruokaa, esimerkiksi kasviskeittoa, lihakastiketta ja perunoita ja muuta perusruokaa. Teen usein myös saalaatin tai muita kasvis/marja/hedelmälisäkkeitä ruoalle, mutta harvoin poikaystävä niitä syö. Nälkä ei kuitenkaan pitäisi olla, kun joka päivää ns. oikeaa ruokaa laitetaan. Isoin ongelma on se, että poikaystäväni syö PÄIVITTÄIN karkkia, pullaa, keksejä ja juo joka ilta vähintään yhden kaljan. En ole pitänyt itseäni mitenkään nipottajana herkkujen suhteen, mutta mielestäni on ihan älytöntä syödä autossa kotimatkalla karkkipussi, kotona kahvin kanssa puoli pakettia keksejä, iltaherkkuna mutakakkua ja vähän jätskiä, sitten saunaan ja iso olut kaveriksi. Ja tämä toistuu melkein joka päivä. Jos herkkuja vaan on saatavilla, niitä syödään. Kaupassa ei poikaystävän mielestä vaan voi käydä ilman että ostaa edes jotain pientä naposteltavaa autoon.

Tämä ei todellakaan tee hyvää terveydelle eikä ulkonäölle. Terveys minua eniten huolettaa. Poikaystävä ei (vielä) ole kovin ylipainoinen, mutta kyllä mahaa vähän löytyy. Itse olen kahden vuoden suhteemme aikana lihonut yli 10 kiloa, vaikka monta kertaa olen yrittänyt tehdä ryhtiliikkeen! Jos toinen mussuttaa vieressä karkkia niin vaikea siinä on kokonaan kieltäytyä. Ennen suhdettamme olin hoikka ja todella energinen, nyt on itsellänikin tosi ällö olo. Herkkujen syönti ei oo enää mikään kiva hetki nauttia arjen lomassa, vaan ne on sitä jokapäiväistä arkea.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? En voi vaatia toista muuttamaan tapojaan, mutta mitä voisin tehdä että saisin poikaystävän ajattelemaan asiaa tosissaan? Haaveilen että sitten aikanaan saisimme perheenlisäystä, mutta en todellakaan halua että lasten isä on joku karkinmussuttaja. Joskus mainitsen asiasta että eiköhän nyt jätetä karkit kauppaan, ei niitä ole hyvä syödä koko ajan. Poikaystävä suhtautuu asiaan vain huumorilla että "okei me ollaan nyt laihiksella, juon siis vain yhden kaljan kahden sijasta ;)" tai muuta tyhmää :/

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et voi puuttua

Vierailija
2/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä voit muuttaa vain sitä, mitä itse syöt ja miten itse liikut. Tee stoppi omalle herkuttelulle ja ala liikkua enemmän. Pyydä poikaystävä mukaan lenkille, jos ei lähde, lähde sinä. Kun sä olet energisempi ja hoikempi, ehkä hänkin herää katsomaan pelikuvaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et tietenkään voi puuttua.

Tämä ei liity ap:hen, mutta en yhtään ihmettele, ettei parisuhteet kestä, jos joku puuttuu eikä anna aikuisen ihmisen tehdä omia valintojaan.

Vierailija
4/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toista voi kannustaa ja tsempata, mutta ei pakottaa, jos oma tahto puuttuu kokonaan.

Vierailija
5/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä todellakin puutuin. Mies lopetti puoliammattimaisen urheilun ja kilot alkoi kertyä, lisäksi söi aika epäterveellisesti kun vihdoin sai. Sanoin suoraa, että se maha ei kiihota mua, enkä oileasri syty jos lihoo ja elää ihan pellossa. Oon itse tarkka ulkonäöstä ja syömisistäni ja vaadin samaa kyllä toiseltakin.

Vierailija
6/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myönnän: vaikea tilanne. Lähtökohtaisesti aikuisella on valta valita, mitä syö, ja puolison ruokailutottumuksiin puuttumisen voi toinen kokea henkilökohtaisena hyökkäyksenä valinnanvapauttaan, ja myös omaa viehättävyyttään, kohtaan. Mutta onhan se inhimillistä, että yhden elämäntapatottumukset vaikuttavat myös toiseen, ja ehkä koko perheeseen, kun kerran samasta jääkaapista syödään. 

... Pystyisikö aihetta lähestymään "yhteisen hyvän" kannalta? Mainitsit, että olet itsekin lihonut, ja että sinun on vaikea hallita painoasi, jos kumppanisi ns. mässyttää herkkuja vieressä. Voit mielestäni vallan hyvin esittää toivomuksen, että kotiinne ei tuotaisi tämän tästä herkkuja kiusaksi, ja ehdottaa, jos ryhtyisitte vaikka yhdessä harrastamaan liikuntaa (eikä sen tarvitse olla edes tyyliä sauvakävely ja pyöräily: miten olisi vaikkapa tanssikurssit, kamppailulajin peruskurssi tai jokin muu laji, jota voisi olla hauska kokeilla yhdessä?). Jos suurin ongelma on nimenomaan herkuttelu, voittehan opetella herkuttelemaan terveellisemmilläkin vaihtoehdoilla karkkipussien ja mutakakkujen sijaan.

Valitettavaa kuitenkin on, että toista ei voi väkisin muuttaa. Keskustelulla voi herätellä toista huomaamaan oma tilanteensa, mutta on täysin hänestä itsestään kiinni, haluaako hän ryhtyä muutokseen, tai pystyykö hän siihen muutokseen pelkästään omin voimin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä todellakin puutuin. Mies lopetti puoliammattimaisen urheilun ja kilot alkoi kertyä, lisäksi söi aika epäterveellisesti kun vihdoin sai. Sanoin suoraa, että se maha ei kiihota mua, enkä oileasri syty jos lihoo ja elää ihan pellossa. Oon itse tarkka ulkonäöstä ja syömisistäni ja vaadin samaa kyllä toiseltakin.

Vaaditko syömään sitä, mitä sinä haluat toisen syövän?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kaksi