Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aina vaan suurin osa 40-50 vuotiaista olettaa, että heidän lapsensa nai sen naapurinpojan, ja jää nurkalle asumaan.
03.04.2017 |
Oma 74vuotias äitini ajattelee vieläkin niin. Siis, että normaali ihminen tekee niin, mutta minä olen ollut sydämetön paska. Koska en huolinut vielä 40 vuotiaanakaan oman kylän poikaa, ja muuttanut vanhempieni kylkeen asumaan. Mutta, että oman ikäisenikin ajattelevat vielä näin, on käsittämätöntä.
Kommentit (17)
Ai, enpä ole tuollaiseen törmännyt.
Itse olen 46-vuotias ja sisarusparveni nuorin, ja kaikki meistä läksi aikanaan maailmalle opiskelujen ja myöhemmin töiden perässä. Yksi meistä muutti opiskelujen jälkeen takaisin kotikaupunkiin ja meni naimisiin sieltä kotoisin olevan naisen kanssa.
Omat lapseni ovat nyt lukiossa ja on selvää, että hekin lähtevät opiskelemaan muualle, täällä (Joensuussa) kun ei ole sellaisia opiskelumahdollisuuksia, mihin he haluavat. Ja jos olisikin, niin en laittaisi takeita sille, että silti jäisivät. Tietysti olisi mukavaa (minusta), että jäisivät edes Suomeen, mutta sinnehän sitä on mentävä, minne on mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos joku haluaa tehdä niin ihan omasta tahdosta? Onko sekin väärin kun sinä et tahdo niin muutkaan ei saa/voi. On vain yksi tapa elää...vai kuinka se nyt olikaan...
Sielläkään ei osata lukea mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oma 74vuotias äitini ajattelee vieläkin niin. Siis, että normaali ihminen tekee niin, mutta minä olen ollut sydämetön paska. Koska en huolinut vielä 40 vuotiaanakaan oman kylän poikaa, ja muuttanut vanhempieni kylkeen asumaan. Mutta, että oman ikäisenikin ajattelevat vielä näin, on käsittämätöntä.
En ole moisesta kuullut enkä asiaa miettinyt. Enkä todellakaan haluaisi että lapseni asuisivat ihan naapurissa. Itse muutin miehen vuoksi pk-seudulle.
Kotikylään jämähtäminen ei ole tätä päivää ja toivon ettei lapsilleni käy niin koska itsekin muutan maasta viimeistään eläkeiässä.
Enpä ole tähän törmännyt, vaikka itse olen jo yli 50 v. Oma puoliso on parin tuhannen kilometrin päästä, mutta kyllä mun setäni ja enonkin puolisot on kauempaa, onneksi evakot toi lisää tarjontaa paikkakunnalla.
En ole kyllä koskaan törmännyt moiseen. Jos asuu jossain maalaiskylässä, niin on ihan luonnollista lähteä opiskelemaan muualle, eihän siellä maalla ole edes työpaikkojakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tuo 40-50v tuli? Itse olen 39, mulla on 8- ja3-vuotiaat lapset enkä kyllä oleta mitään tuollaista. Itse olen työskennellyt ulkomailla ja tarkoitus on lähteä uudelleenkin.
Höpö löpö! Tosi hepponen yleistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään tuollaista. Asutko maalla?
Missä näin on tapana? Olen 40 v, lapseni on 1 v. Olisin hyvin hämmentynyt jos poikani naisi naapurinpojan. Vaikka onhan se mahdollista 17 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap asuu kehäkolmosen ulkopuolella, eli maalla juu.
Siis 40-50v vai 74v olettaa??
Itse olen 56v enkä todellakaan oleta. Sattumalta poika löysi vaimon täältä pk seudulta mutta tyttäret elää puoliksi maailmalla joten eiköhän se mieskin sieltä jostain löydy aikanaan.
Kukaan mun ystävättäristä ei ainakaan oleta mitään automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, vaikka asunkin maaseudulla.
Puhut otsikossa 40-50-vuotiaista ja kerrot kuitenkin 74-vuotiaasta äidistäsi. Tuossahan on yhden sukupolven välinen ero. Itse olen iältäni 50+ ja lapset ovat nuoria aikuisia. Nykyopiskelijoille maapallo on todella pieni, vaihdoissa ja harjoitteluissa käydään ihan missä sattuu ja hyvä niin. Olen omille lapsillenikin sanonut, että nyt kannattaa reissata niin paljon kuin pystyy, niin näkee, missä on hyvä olla ja elää. En ala lapsiani syyllistämään, että vanhan äidin tänne jätätte vaan tajuan, että lapset eivät ole minulle mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppi(kokelas) on tosissaan surullinen ja harmistunut, kun yksikään hänen kolmesta lapsestaan ei jäänyt kotikylään, eikä meinaa näillä näkymin edes muuttaa takaisin kun opiskelut on ohi. Harmittelee sitäkin, ettei kukaan ole tehnyt lapsenlapsia parikymppisinä, vaan kaikki mokomat vaan opiskelee, vaikka "kivat tyttö-/poikaystävät löytyy viereltä" :D
Että kyllä on olemassa ihmisiä, jotka odottaa lapsiensa toimivan tietyllä tavalla, ja sitten järkyttyvät, kun eivät toimikaan. Omat vanhempani olisivat varmaan tosissaan pöyristyneet, jos en olisi lukion jälkeen lähtenyt opiskelemaan vaan ruvennut esimerkiksi kotiäidiksi.
Enpä ole koskaan moiseen törmännyt. Olen 46-vuotias, ja muuttanut aikanaan kotoani toiselle puolelle maata opiskelemaan ja jäänyt opiskelukaupunkiini. Samoin ovat tehneet sisarukseni. Koskaan ei vanhempani tuota ole ihmetelleet, enkä tiedä ystävienikään vanhempien ihmetelleen. Hyvin harvinaista on se. Omat lapseni aikanaa myös lähtevät ehkä maailmalle, se on ihan normaalia.
Olen aina asunut maalla, eikä täällä ole tuollaisia yleistyksiä kuin Ap:lla. Sen sijaan helsinkiläisserkuille on tärkeää, että puoliso ei ole maalta vaan vanhempien tuttavapiirissä
Alue: Aihe vapaa
Entäs jos joku haluaa tehdä niin ihan omasta tahdosta? Onko sekin väärin kun sinä et tahdo niin muutkaan ei saa/voi. On vain yksi tapa elää...vai kuinka se nyt olikaan...