Töihin seurakuntaan, mitä vaihtoehtoja?
Olen parin viime vuoden aikana osallistunut paljon lähiseurakuntien tilaisuuksiin ja minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että haluaisin olla seurakunnassa töissä uskovien yhteisössä palvelemassa muita ihmisiä.
Koulutukseltani olen aineenopettaja, vakivirkaa ei ole. Jokin aika sitten hain teologiseen opiskelemaan ja pääsin sisälle, mutta en ottanut opiskelupaikkaa vastaan, koska tulin raskaaksi. Ajattelin, että 6 vuoden opinnot lapsen kanssa ei olisi toimiva yhdistelmä.
Nyt olen miettinyt lastenohjaajan työtä, johon voisi opiskella oppisopimuskoulutuksena. Mitä muita vaihtoehtoja olisi? Diakoni?
Millaista on olla työssä seurakunnassa?
Kommentit (7)
Diakoni, nuorisotyönohjaaja, lähetyssihteeri, perhetyönohjaaja, suntio/seurakuntamestari, puutarhuri, virastotyöntekijä, emäntä, pappi, kanttori ...
Seurakunnat ovat työyhteisöinä riitapesiä. Uskovat eivät ole samaa mieltä asioista ja tietysti se jokaisen oma mielipide on se oikea. Kun Herra niin kertoi.
Työ työnä voi parhaimmillaan olla just sitä ihmisten auttamista ja vierelläkulkemista. Tai muksujen kanssa tosiaan aivan ihanaa. Mutta joo. Helpompiakin työpaikkoja on.
Olen osallistunut kerran lapsi- ja perhetyön seminaariin joka toteutettiin ruotsinlaivalla. Koskaan en ole nähnyt yhtä typerää ja överiä menoa kuin siellä, meidän rakkaat Herran palvelijamme. Oliko siinä jotain, että piti näyttää, että kyllä me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja otetaan viinaa ja tanssitaan ja ja ja... Mutta kun sitä ei sitten vaan osattu tehdä tavalliseen tapaan, vaan ihan yliampuen.
Monimuotona kirkon yhteisöpedagogiksi. Sinun opinnoilla ei jäisi paljon suoritettavaa.
Niin, olen tuosta kiusaamisesta lukenut. Mutta kyllä niissä seurakunnissa, joiden toimintaan olen osallistunut, on pääasiassa työntekijöiden välit olleet hyvät. Yhdessä lähiseurakunnassa näin ei ole ja se on yleisesti tiedossa ja työntekijöistäkin sen huomaa.
Eli ei tuo huono työilmapiiri joka paikkaan päde.
Oletko ollut opettajana? Isossa osassa perusopetuksen luokkia sitä vasta kiusaamista ja ikävää työilmapiiriä onkin, jos oppilaat eivät tule keskenään toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Monimuotona kirkon yhteisöpedagogiksi. Sinun opinnoilla ei jäisi paljon suoritettavaa.
Tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta! Olen kuitenkin kutsumukseltani pedagogi. Otanpa selvää tuosta koulutuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Diakoni, nuorisotyönohjaaja, lähetyssihteeri, perhetyönohjaaja, suntio/seurakuntamestari, puutarhuri, virastotyöntekijä, emäntä, pappi, kanttori ...
Seurakunnat ovat työyhteisöinä riitapesiä. Uskovat eivät ole samaa mieltä asioista ja tietysti se jokaisen oma mielipide on se oikea. Kun Herra niin kertoi.
Työ työnä voi parhaimmillaan olla just sitä ihmisten auttamista ja vierelläkulkemista. Tai muksujen kanssa tosiaan aivan ihanaa. Mutta joo. Helpompiakin työpaikkoja on.
Olen osallistunut kerran lapsi- ja perhetyön seminaariin joka toteutettiin ruotsinlaivalla. Koskaan en ole nähnyt yhtä typerää ja överiä menoa kuin siellä, meidän rakkaat Herran palvelijamme. Oliko siinä jotain, että piti näyttää, että kyllä me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja otetaan viinaa ja tanssitaan ja ja ja... Mutta kun sitä ei sitten vaan osattu tehdä tavalliseen tapaan, vaan ihan yliampuen.
No, työ opettajana on kyllä koulinut selviämään vaikeidenkin ihmisten kanssa. Eikä minulla ole mitään kovin voimakkaita teologisia näkemyksiä, joita minun pitäisi ajaa hampaat irvessä läpi, joten tuskin joutuisin sellaisiin konflikteihin.
Enkä minä hae työpaikkaa sen perusteella, että pääsisin vapaa-ajalla työkavereiden kanssa rellestämään.
Haudankaivajaksi kun menet, ei asiakkaat ainakaan valita. Yleensä.
Henkistä väkivaltaa ja kiusaamista on yllättävän paljon seurakunnissa - kts. netistä löytyy tietoa! Ehkä parhaimman puolen toimimisesta seurakunnassa saat toimiessasi aktiivi-seurakuntalaisena! Tee päivätyösi muualla!