Voiko sitä korvata enää mitenkään jos on jäänyt nuoruus elämättä?

Nautin päihteistä ja reissaamisesta näin kolmikymppisenä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hauskanpito ei ole myöhäistä niin kauan kuin fyysisesti siihen pystyy.

Voihan sitä tehdä mitä haluaa missä iässä vaan! Ehkä aikuisuuden etuna on että tajuaa olla ihan niitä pahimpia typeryyksiä tekemättä. Elämätöntä nuoruutta ei ainakaan kannata jäädä murehtimaan tai muuten käy vielä niin että jää loppuelämäkin elämättä kun keskittyy vaan siihen mitä ei saanut kokea.

Itse join ekan kerran alkoholia 18-vuotiaana. Ekan kerran menin baariin ehkä 25-vuotiaana. Ekan kerran nain 28-vuotiaana, ja tämä oli eka vakava suhteeni. Kokeilin sitten 33-vuotiaana ottaa sellaisen viikon, jolloin nain 3 eri naista ilman kortsua 5 päivän aikana. Ekalla näistä oli poikaystävän kuvia puhelimen taustakuvana. Toisen näistä naisista kanssa hommat hoidettiin kahtena iltana peräkkäin. Tämän kanssa vielä käytiin yhdessä hakemassa jälkiehkäisypilleri ekan yön jälkeen, kun hän ei yksin kehdannut... ja ikävä kyllä tämä kaikki ollessani avioliitossa. Oli tyhmää... en kyllä sano, että olisin jäänyt nuoruudessani jostain paitsi, vaikka en nyt hirveästi pippelin kanssa sohinutkaan joka suuntaan. Ekan kerran kun tosissani yritin pelkkiä irtosuhteita, niin löysin 5 päivän aikana 3 naista niihin hommiin. Ehkä sitä nuoruudessa siis olisi jonkin sortin ennätykset voineet paukkua, mutta enpä tiedä... ehkä pidän siitä, että sorruin vain yhtenä viikkona moiseen himoon. Oli se kyllä äärimmäistä himoa, mutta ei siihen välttämättä tarvitse montaa naista. Yksikin pihtaamaton riittää.

Huumeita en halua kokeilla ikinä.

Itse panostin nuoruudessani tulevaisuuteen. Mutta kyllä minulla oli silti nuoruudessa paljon vapaa-aikaa tehdä monia asioita. Tein monia asioista mistä nämä jatkuvasti juhlijat jäävät ikuisesti paitsioon.