Miksi kokoajan pitäisi suorittaa niin paljon?

Olin tuossa 6 viikkoa sairaslomalla ja makasin suurimman osan ajan kotona tekemättä mitään. Jotenkin heräsin sinä aika, että miks ihmeessä muuten päivät pitää täyttää kaikella tekemisellä kun vois vaan ollakin. Tuntuu että mun akut latautu ihan uudella tavalla kun osasin pysähtyä. Kävin lenkillä, mutta kävelin välillä tosi hitaasti, ehdin pysähtyä ja katsoa ympärilleni, kun aikaisemmin olen vaan suorittanut sen lenkinkin, koska pitäähän sitä lenkkeillä pysyäkseen kunnossa.
Mietin myös opiskelua työni ohella tuossa ensi syksynä, mutta nyt ajattelen, etten todellakaan halua sellaista. Tahdon ja tarvitsen aikaa vain olla. Onko tämä nyt sitten laiskuutta vai viisautta?