Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole läheisiä ystäviä, enkä uskalla enää tutustuakaan uusiin ihmisiin
02.04.2017 |
Lukioon asti minulla oli paljon ystäviä, mm. naapurintyttö, monta hyvää ystävää harrastuksissa, yksi oikein läheinen ystävä koulussa. Lukioon mennessä tämä oikein hyvä ystävä lähti toiseen, erikoislukioon, ja siihen loppui yhteys. Hän sentään sanoi suoraan, ettei ehdi pitää yhteyttä, kun on saanut niin paljon muita ystäviä. Itkin sitä monta viikkoa. Naapurintyttö (jonka kanssa oli tunnettu vauvasta asti), lähti lukion 2. luokalla ulkomaille opiskelijavaihtoon, ja takaisin tultuaan ei halunnut tunteakaan. Nyt hän on menestynyt ihminen, asuu ulkomailla komeasti. Lukion jälkeen kuitenkin sain opiskellessa pari uutta, oikein hyvää ystävää. Ihmeellistä on, että minä olen vuosia soitellut heille, käynyt kesäisin tapaamassa heitä jopa 500 km päässä, osallistunut polttareihin ja häihin, järjestänyt jopa 10 vuoden päästä valmistumisesta yhteisristeilyn, ja kukaan ei oma-aloitteisesti ole soitellut minulle useampaan vuoteen, kukaan ei ole kutsuista huolimatta tullut kylään ja muutenkin vastaus on aina, että olin juuri aikeissa ottaa yhteyttä. Niin, miksei sitten ole ottaneet? Joulukortti kerran vuodessa ei ole ystävyyttä. Kun sain esikoisen, menin vauvakerhoon, josta löysin lenkki/kahvikaverin. Oltiin pari vuotta tekemisissä viikoittain. Nyt kun molempien esikoiset on 10-vuotiaita, yhteydenpito on sellaista pinnallista, että käydään leffassa joskus, hän on kutsunut vaate- ja kynttiläkutsuille joskus, mutta hirveän harvoin ehtii tavata. Kerran soitin, hän oli huonossa paikassa ja sanoi soittavansa illalla, ei soittanut ja odotin koko illan, laitoin illalla vielä tekstarin, ei vastannut. Ymmärrän, että kaikilla on kiireinen elämä, mutta olen menettänyt uskoni ystävyyteen, ainakaan sellaiseen tiiviiseen ja syvälliseen. Odotankohan minä liikaa ystävyydeltä, onko ystävyys muillakin noin lyhytkestoista ja vaihtelevaa, olenko itse ystävänä liian takertuva vai olenko vain sattumalta törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene vuosikymmeniä kestäviin ystävyyssuhteisiin?!
Kommentit (26)
Tuohon yhden hyvän ystävän odotukseen liittyen: lapsilla tuo omininen on aika tavallista. Kun tyttärelläni esikoulussa oli hyvä ystävä, hän alkoi olettaa, ettei tyttäreni ole ystävä muiden kanssa ja loukkaantui, jos meille pyydettiin välillä joku toinen ystävä leikkimään. Pojallani oli joskus sama tilanne, että oli menossa elokuviin yhden ystävän kanssa ja kun toinen ystävä halusi mukaan, sanoin pojalle, että menkää kaikki kolme yhdessä. Alkuperäinen elokuvakaveri ei lähtenyt ollenkaan ja laittoi vain viestin, että mene sitten keskenäs sen paremman kaverin kanssa. Liian sitovaa minusta, jos ei saa olla muita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nuorena ystävyys on tiivistä ja nähdään joka päivä. Aikuisena ei ehdi. Vaadit liikaa. Ota vähän rennommin, hommaa useampia ystäviä. Älä pommita!
Vierailija kirjoitti:
Ap, nuorena ystävyys on tiivistä ja nähdään joka päivä. Aikuisena ei ehdi. Vaadit liikaa. Ota vähän rennommin, hommaa useampia ystäviä. Älä pommita!
Helppoa huudella, että hommaa useita ystäviä. Ei aikuisena hommata tuosta noin vaan ystäviä. Pitää synkata sen ystävän kanssa. Monet ovat niin kiireisiä, että pari kertaa kyläillään puolin ja toisin ja sitten ei muka ole aikaa vuosiin nähdä! Ei se minusta ole ystävyyttä, vaan ollaan pelkkiä tuttavia. Itse en edes nauti puolivieraiden tuttujen seurasta, koska haluaisin puhua muustakin kuin lasten koulusta tai harrastuksista tai lomamatkoista. T: kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Ap, nuorena ystävyys on tiivistä ja nähdään joka päivä. Aikuisena ei ehdi. Vaadit liikaa. Ota vähän rennommin, hommaa useampia ystäviä. Älä pommita!
Onks toi nyt sun mielestä pommittamista, jos oottaa toiselta puhelua kerran, pari vuodessa? Tai että tapais muutenkin kuin jossain pakkomyynti-illassa (koska sitähän nuo pomp de lux, Tupperware, partylite ja vastaavat kutsut on!)
Läheinen ystävyys taitaa merkitä eri ihmisille eri asioita. Olen itse näitä tyyppejä, joiden mielestä läheisen ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ystävän kanssa pitää voida myös nauraa. Joidenkin kanssa ei tule sellaista suhdetta ikinä. Minusta tuntuu, että suurin osa aikuisena solmimistani suhteista on aika pinnallista höttöä. Monet ns, ystävät eivät tunne minua persoonana, eikä ole aikaa tutustuakaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihmisellä tarvitse olla vain yhtä ystävää. Ystäviä voi olla eri elämänpiireistä, työn kautta, suvusta, harrastuksista, naapurustosta. Minusta on melko kypsymätön ajatus, että sitten kaikki on hyvin, kun löydän ystävän. Eihän se niin mene. Ystävällä on muitakin ystäviä, ehkä perhe, kiireinen työ tai mitä vaan.