poikaystävä ei halua lasta-abortti?

Ylpeätytär kirjoitti:

Saanko kysyä miten hän kaikkien elämän tuolla pilaa? Uskon että voi tulla vaikeita hetkiä vastaan yms mutta tuo sinun kommenttisi on kyllä jo vain tyhmä. Itse täytän ensi kesänä 17 ja äitini on pian täyttämässä 36 elikkä hän oli 18 kun tuli raskaaksi ja sai minut kun oli ehtinyt täyttää 19. Isäni on ollut kuvioissa mutta heikosti Ja olen asunut suurimman osan elämästäni äitini kanssa yksin elikkä hän on ollut yh. Äitini on vahvin ja viisain ihminen jonka tunnen ja surettaa kuulla kuinka kehtaat sanoa että lapsi pilaisi apn elämän ja hän lapsensa elämän kun suhteesta voisikin tulla vielä voimakkaampi lapsen ollen tietoinen siitä mitä kaikkea oma äiti on hänen eteensä tehnyt. Äitini ei ole pilannut elämääni vaikka olikin 18 tultuaan raskaaksi eikä hän kadu minua pätkän vertaa vaikka matka tähän oli ehkä vaikeampi. Tukea tuli aivan järjettömästi isovanhemmiltani ja kaikesta on kuitenkin selvitty. Nyt olen viisas ja rohkea lukiolaistyttö ja ylpeä siitä että juuri minun äitini on minut nuoresta iästä huolimatta tähän kasvattanut. Hän on siis täyttämässä 36 vuotta ja odottaa kolmatta lasta kesälle. Minulla on 3 vuotias pikkuveli ja rakastava isäpuoli jonka kanssa äitini on 5 vuotta ollut naimisissa. Sain viettää äitini sekä isovanhempienk kanssa hyvin paljon aikaa ja kunnioitan heitä hyvin paljon! Veljeni saa jo pian toisen sisaruksen ja isovanhemmat jo kolmannen lapsenlapsen joten olen saanut ison etuoikeuden tutustua äitiini ja isovanhempiini saaden heiltä paljon rakkautta. Kenenkään elämä ei mennyt pilalle ainoastaan uusi rakastettu elämä syntyi!

Minä ainakin masennuin ja lapseni jouduttiin ottamaan huostaan. Ja kyllä elämäni on pilalla. Olen sairas, ei töitä, ei lasta. On vain ikävä.

vaihtoehdot

-abortti

-ei aborttia ja pidät lapsen, mutta et tiedä kuka on isä

-ei aborttia ja ilmoitat pojan isäksi.

Lapsen kannalta viimeinen on paras ratkaisu, mutta olet sitten yhteydessä poikaan lopun ikääsi ja pilaat pojan elämän. Tai jos pidät lapsen, mutta et "muista" kuka on lapsen isä, niin saat lapsen, mutta lapsi on isätön. Pojan kannalta olisi parasta abortti tai se ettei lapsella ole isää.

Tee abortti. Lapsi on niin iso juttu, että sitä ei pidä tehdä kenenkään tahdon vastaisesti, eikä yksin.

Olen 40 ja mulla on toivottu 1-vuotias lapsi. Minulla on myös lapsen hoitoon aktiivisesti osallistuva mies, joka myös toivoi lasta. Meillä ei myöskään ole rahaongelmia, ja meillä käy välillä lastenhoitaja.  SILTI lapsen kanssa on hirveän raskasta.

Tätä on ehkä vaikea kuulla, mutta pilaat teidän molempien elämän ja nuoruuden, jos nyt teet lapsen poikaystäväsi tahdon vastaisesti. Jäät mahdollisesti ihan yksin lapsen kanssa, ja joudut taloudellisiin vaikeuksiin. Opiskelut jäävät teemättä ja tutkinnot hankkimatta, ja siitä syystä tulette tekemään pienipalkkaisia paskahommia todella pitkään. Pääset koulun penkille uudestaan ehkä vasta vuosien kuluttua. Elämäsi tulee olemaan hirveän raskasta ja rahallisesti köyhää. Sinun ja poikaystäväsi välit mahdollisesti katkeavat, ja joudutte silti olemaan tekemisissä toistenne kanssa seuraavat 18 vuotta. Siinä ajassa saa tehtyä toiselle aika paljon kiusaa. Kuka kärsii? Te kaikki, ja ennen kaikkea lapsi.

Tee abortti, eläkää nuoruutta, opiskelkaa kunnon ammatti. Menkää muutamaksi vuodeksi töihin, ja sitten kun asiat on kunnossa, tehkää se lapsi.

Miksi ihmeessä tässä ei jankata katumuksesta mitä ap tuntisi ja typerästi onnitella, kuten yleensä palstalla vahinkoraskauksista? Ette voi olla näin ikärasisteja ihmisen tunteita ja potentiaalista katumusta kohtaan. Iästäkö se muka on kiinni, ei varmana ole.

Jos mä oisin ap niin tekisin aboritin ihan ITSENI vuoksi, mutta mä en ole ap.

Saihan Anni Sinnemäkikin nuorena lapsen, mikä ongelma tässä nyt tämä ikä on???

Vierailija kirjoitti:

Saihan Anni Sinnemäkikin nuorena lapsen, mikä ongelma tässä nyt tämä ikä on???

Olisiko ajat vähän erit?

Vierailija kirjoitti:

Ylpeätytär kirjoitti:

Saanko kysyä miten hän kaikkien elämän tuolla pilaa? Uskon että voi tulla vaikeita hetkiä vastaan yms mutta tuo sinun kommenttisi on kyllä jo vain tyhmä. Itse täytän ensi kesänä 17 ja äitini on pian täyttämässä 36 elikkä hän oli 18 kun tuli raskaaksi ja sai minut kun oli ehtinyt täyttää 19. Isäni on ollut kuvioissa mutta heikosti Ja olen asunut suurimman osan elämästäni äitini kanssa yksin elikkä hän on ollut yh. Äitini on vahvin ja viisain ihminen jonka tunnen ja surettaa kuulla kuinka kehtaat sanoa että lapsi pilaisi apn elämän ja hän lapsensa elämän kun suhteesta voisikin tulla vielä voimakkaampi lapsen ollen tietoinen siitä mitä kaikkea oma äiti on hänen eteensä tehnyt. Äitini ei ole pilannut elämääni vaikka olikin 18 tultuaan raskaaksi eikä hän kadu minua pätkän vertaa vaikka matka tähän oli ehkä vaikeampi. Tukea tuli aivan järjettömästi isovanhemmiltani ja kaikesta on kuitenkin selvitty. Nyt olen viisas ja rohkea lukiolaistyttö ja ylpeä siitä että juuri minun äitini on minut nuoresta iästä huolimatta tähän kasvattanut. Hän on siis täyttämässä 36 vuotta ja odottaa kolmatta lasta kesälle. Minulla on 3 vuotias pikkuveli ja rakastava isäpuoli jonka kanssa äitini on 5 vuotta ollut naimisissa. Sain viettää äitini sekä isovanhempienk kanssa hyvin paljon aikaa ja kunnioitan heitä hyvin paljon! Veljeni saa jo pian toisen sisaruksen ja isovanhemmat jo kolmannen lapsenlapsen joten olen saanut ison etuoikeuden tutustua äitiini ja isovanhempiini saaden heiltä paljon rakkautta. Kenenkään elämä ei mennyt pilalle ainoastaan uusi rakastettu elämä syntyi!

Minä ainakin masennuin ja lapseni jouduttiin ottamaan huostaan. Ja kyllä elämäni on pilalla. Olen sairas, ei töitä, ei lasta. On vain ikävä.

Elikkä sanotko että tämä kaikki meni pilalle nuoren raskauden takia ja että sen olisi ilman lasta voinut välttää? Entä se masennus sitten siitä kun tajuat tehneesi jotain mitä et saa takaisin ja joka on alkanut kaduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Seksi on syy raskauksiin ja ehkäistessäkin sattuu vahinkoja. Jokaisen miehen - jopa nuoren miehen - pitäisi ymmärtää tilanne. Mikäli he eivät ymmärrä, niin suosittelen kyseisille miehille selibaattia loppuiäksi. 

Ymmärrän sinun kantasi vauvaan. Voit huolehtia yksin lapsesta ja palata opiskelemaan myöhemmin.

Olin aiemmin sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia aikuisena (suomennos: melko vanhana), niin oma taloudellinen tilanne on kunnossa ja lapsesta huolehtimiseen on säästetty rahaa. Useampi ystäväni sai ensimmäisen lapsensa 36 - 41-vuotiaana ja useampi heistä oli uupunut hoitaessaan vauvaa, koska nukkuminen ei onnistunut.

Nuorilla naisilla tilanne on helpompi, koska kroppa on "synnytysiässä" ja energiaa riittää. Nuorena äitinä jaksat hyvin vauvan kanssa ja pärjäät varmasti jo oman fiksun asenteesi perusteella. 

Toivotan sinulle onnea raskaudestasi, vaikka tilanteesi tuntuu tällä hetkellä hankalalta. 

Olen samaa mieltä! Tuli puheeksi äitini kanssa tämä keskustelu ja sen aihe ja hän kommetoi että jaksoi kanssani oikeastaan aika hyvin vaikka olikin todella nuori sillä jän oli tehnyt päätöksen kasvattaa lapsen siitä iästä huolimatta ja sen myötä myös jatkoi opiskeluaan eikä antanut tilaa esim masennukselle vaan hoiti hommat ja lapsen kasvattamisen sitten myöhemmin töitä yms kyllä siitä pärjää jos vain itse niin uskoo ja tietenkin vanhempien tuki on tärkeä elikkä lapsen isovanhemmat.

Jos miettisin oman tyttären kohdalle ja hän haluaisi pitää lapsen, ehdottomasti tukisin häntä kaikin mahdollisin tavoin. Ja tuollaisessa tilanteessa kun lukio on vielä kesken, tuntuisi luontevalta että tyttö ja lapsi jäisivät vielä kotiin asumaan. Miksi täällä heti murehditaan miten saa vuokrat maksettua? Ei kai nyt ketkään tolkulliset vanhemmat aja omaa lastaan ja lapsenlastaan ulos hankeen? Vaikka nuori enimmäkseen hoitaisikin lapsen, niin vanhemmat voivat olla henkisenä tukena ja jeesiä vaikka sen verran, että nuori äiti pääsee rauhassa käymään suihkussa ja vessassa. Ja muutenkin antaa välillä hengähdystaukoja. 

Ei tuo mikään ihannetilanne ole, että tulee raskaaksi kesken lukion. Ja jos oman tyttären kohdalle sattuisi, itkisin varmasti katkerana silmät päästäni. Tuosta tilanteesta vain ei ole helppoa ulospääsyä ja minkä hyvänsä vaihtoehdon valitsee, oma elämä muuttuu peruuttamattomalla tavalla.

Onko adoptio ihan poissuljettu vaihtoehto? Vaikka omasta lapsesta luopuminen olisi varmasti vaikeaa, niin lapsi pääsisi hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa on jo puitteet kunnossa. Eikä tarvitsisi ottaa niskoilleen sitä syyllisyyttä, mikä abortista tulee. Kaikki eivät selviä siitä olankohautuksella. Ja jotkut eivät abortin jälkeen pysty saamaan omia lapsia. En oikein ymmärrä miksei näissä keskusteluissa koskaan edes mietitä adoptiota vaihtoehtona.

Suomessa on sen verran hyvä sosiaaliturva että pystyt kyllä kasvattamaan lapsen vaikka taloudellinen tilanteesi olisi heikko. Saat ilmaiset neuvolakäynnit, äitiyspakkauksen, lapsilisän (yh-lisällä?), asumistuen jne. Kyllä kaikki järjestyy joten älä hätäile.

Onnea ap! Toivon sulle ja lapsellesi kaikkea hyvää :)

t. N20

Sain ekan lapsen 19-vuotiaana.En ole katunu.Tytär pian 16 ja lähtee syksyllä opiskelemaan.Opiskelemaan lähdin ku tyttö oli vuoden ja valmistuin ennätysajassa.Kyllä sä pärjäät pienen kans ja kaikki ovet on sulle auki pikkusesta huolimatta.

Pidä lapsi ja ala yksihuoltajaksi. Turha ihmetellä miksi uutta ukkoa ei enää löydy. Se on oma valintasi ja seurauksista kärsit sinä ja ilman isää jäävä lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Aapee, minä olin sinun tilanteessasi 16-vuotiaana. Olin jo yhden abortin tehnyt aiemmin, joten toista en kyennyt tekemään. Poikaystävä ei oikein sanonut juuta eikä jaata asiaan, myötäili vain minua. Erosimme ennenkuin lapsi täytti 2v. Nyt hän ei ole nähnyt koko lasta 14 vuoteen. Siltikään en aborttia olisi tehnyt, vaikka olisin nähnyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mieti näitä:

Onko sulla oikeasti halua siihen lapsiperhe elämään? Se ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista

Pystytkö kasvattamaan lapsen mahdollisesti kokonaan yksin?

Pystytkö elämään myöhemmin mahdollisesti uusioperheessä?

Hyviä vinkkejä mietittäväksi.

Sinä et kuitenkaan miettinyt  ehkäisyn käyttöä kun hankkiuduit raskaaksi.

Kannattaisiko aloittajan käyttää ehkäisyä jatkossa tai pitää jalat ristissä? Veikkaan että aloittaja on itsekin yksinhuoltajan lapsi ja nyt jatketaan suvun traditiota eli tehdään isättömiä lapsia yhteiskunnan laskuun. Se onkin varmin tie syrjäytymiseen eli onnea vain valitsemallasi tiellä. Muista edes seuraavalla kerralla ehkäisy tai hanki sterilisaatio.

Luitko aloitusviestiä ollenkaan? Ap juuri mainitsi että ehkäisystä huolimatta. Mikä teitä ihmisiä riivaa kun pitää olla niin kapeakatseisia. Kuulostaa hieman siltä että olet itse yh lapsi ja oma elämäsi on mennyt niin pieleen että pitää purkaa muihin sitä

On todella törkeätä ehdottaa adoptiota sen palkaksi että nuori ei ole halunnut tehdä / pystynyt tekemään aborttia. Kun nuori on osoittanut lapsirakkautensa pitämällä lapsen niin kyllä hänellä on myös oikeus pitää lapsi. Ja todellakin järkevät tuoreet isovanhemmat auttavat siinä. Nuori ei saa tuntea pelkoa siitä milloin joku järjestön edustaja tulee ehdottamaan adoptiota

Olin saman ikäinen kuin sinä tullessani raskaaksi. Pidin lapsen. Nyt lapsi on jo alakoulussa ja itse opiskelen toista tutkintoa korkeakoulussa. En ole katunut päivääkään, vaikka monen mielestä pilasinkin elämäni,olen varmasti onneton ja kaikki on kaikinpuolin kamalaa. Mieti mitä SINÄ haluat, sinä sen päätöksen kanssa joudut loppuelämäsi elämään. Kaikki kyllä järjestyy.

Jos et tee aborttia, niin varaudu yh-elämään. Pärjäätkö ihan yksin vauvan kanssa? Ketään ei voi pakottaa vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pidä lapsi ja ala yksihuoltajaksi. Turha ihmetellä miksi uutta ukkoa ei enää löydy. Se on oma valintasi ja seurauksista kärsit sinä ja ilman isää jäävä lapsesi.

Millä vuosituhannella oikein elät? Uusperheet ovat tätä päivää vanhemmillakin ihmisillä. Taatusti AP löytäisi uuden rakkauden niin halutessaan.