poikaystävä ei halua lasta-abortti?
Hei!
Olemme poikaystäväni kanssa olleet yhdessä melkein puoli vuotta ja opiskelemme molemmat tällä hetkellä lukion toisella ja täytämme tänä vuonna 18. Ehkäisystä huolimatta plussasin pari päivää sitten... poikaystävä on vahvalla abortti kannalla, mutta itse en todellakaan haluaisi tehdä aborttia, koska minusta sille ei ole tarpeeksi hyvää syytä. En mitenkään tuomitse abortin tehneitä, mutta itse en siihe kykene. Ymmärrän, että se on rankkaa varsinkin näin nuorena, mutta minusta on vastuutonta tehdä abortti tässä vaiheessa, kun on kuitenkin molemmat tiedetty että pieni mahdollisuus on koko ajan ollut.
Ongelmana tässä on se, että en tiedä, kuinka tomia tässä tilanteessa tai mitä sanoa poikaystävälle. Pitäisikö kuunnella ja kunnioittaa hänen tahtoaan ja elämäänsä vai kunnioittaa mahdollista tulevaa elämää ja omaa kehoa ja tahtoa...
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko abortin tekeminen kaduttanut vai 'pelastanut' nuoruuden? Miten voisin ehkä käännyttää poikaystävän mielen? mitä minun kannattaisi tehdä?
Kommentit (60)
Itse päätin samanikäisenä pitää lapsen, sillä aborttiin en uskonut pystyväni. Aina ei ole ollut helppoa ja jouduin selviämään yksinkin. Päätöstäni en ole silti ikinä katunut ja olen ylpeä pian täysi-ikäisestä kohteliaasta ja reippaasta lapsestani.
Päätös abortista on yksin sinun. Mieti miten itse pärjäät nyt ja tulevaisuudessa päätöksesi kanssa. Jaksatko lapsiarkea muiden ikäistesi bilettäessä? Elämä nuorena äitinä, etenkään yksin, ei ole helppoa. Valkolakki ja opiskelut kyllä kuitenkin onnistuvat jos tahtoa löytyy! Kuuntele siis oman sydämesi ääntä, Vain sinä itse tiedät mihin pystyt ja mitä kaikkea kestät.
Jos ehkäisyä on käytetty niin lasta ei ole alun perinkään haluttu.
"Minusta hän ei kuitenkaan täysin ymmärrä mitä abortti tarkottaisi ja millaista se voi naiselle olla fyysisesti ja henkisesti, tämän hän on itsekkin myöntänyt."
Kannattaa tutustua myös siihen, mitä raskaus voi tehdä keholle ikävässä tapauksessa. Kyllä äitiys on aborttia paljon henkisesti ja fyysisesti raskaampaa, vaikka kaikki menisi optimaalisesti.
Lisäksi kannattaa huomioida että olette 18, suhteenne ei välttämättä kestäisi ilman lastakaan joten on erittäin mahdollista että mies lähtee vaikka ei sitä nyt suunnittelisikaan. Ei vaan välttämättä osaa edes kuvitella omaa tulevaa suhtautumista.
Jos eroatte, sinulla on edessä monta vuotta jolloin samanikäisiä miehiä ei yhtään kiinnosta yh-mamma.
Samoin kouluttautuminen käy todella paljon rankemmaksi.
Valintasi sinun on tehtävä sen perusteella, mikä tuntuu itsestä oikealta. Mutta tutustu ensin PERUSTEELLISESTI raskauden, synnytyksen, yh-äitiyden jne rankkoihin puoliin, jotta vaakakupissa on muutakin kuin "jos kaikki menee hyvin"-visio.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap ihan ensimmäisenä, mitä sinä itse haluat. Mikä sinulle itsellesi olisi tässä tilanteessa paras tai vähiten huono ratkaisu.
Minäminäminä. Paskat lapsesta ja miehestä, eikö niin?
Pidä ihmeessä lapsi ja liity näiden elämäänsä tympääntyneiden palstamammojen joukkoon, jotka täällä "viisaita" neuvojaan sinulle jakelevat.
On aivan oikein ja hyväksyttävää jos et pysty aborttia tekemään. Se on kuitenkin elämän lopettamista, tappamista. On poikaystävältäsi todella törkeää jos hän hylkää sinut kun et suostu tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap ihan ensimmäisenä, mitä sinä itse haluat. Mikä sinulle itsellesi olisi tässä tilanteessa paras tai vähiten huono ratkaisu.
Minäminäminä. Paskat lapsesta ja miehestä, eikö niin?
Kyllä. Minä tulee aina ensin. Ja lapsi tulee vasta sitten, jos se edes syntyy. Tässä vaiheessa ei ole vielä mitään lasta nähtykään.
Minun äitini ei tehnyt aborttia ja nyt olen täällä! :D
Teidän kaikkien ilona!
Vierailija kirjoitti:
On aivan oikein ja hyväksyttävää jos et pysty aborttia tekemään. Se on kuitenkin elämän lopettamista, tappamista. On poikaystävältäsi todella törkeää jos hän hylkää sinut kun et suostu tuohon.
Ei ole mieheltä millään muotoa törkeää jättää valehtelevaa naista. Niin makaa kuin petaa.
Nuorimies pääsee luistelemaan vuosia elareista kun menee lukion jälkeen inttiin ja sen jälkeen opiskelemaan.
Mitään takeita lapsen tulevaisuudesta ei ole, eikä äitylinkään tulevaisuus kovin kaksiselta vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap ihan ensimmäisenä, mitä sinä itse haluat. Mikä sinulle itsellesi olisi tässä tilanteessa paras tai vähiten huono ratkaisu.
Minäminäminä. Paskat lapsesta ja miehestä, eikö niin?
Kyllä, ensin minäminäminä. Lasta ja miestä kannattaa miettiä vasta sitten, kun tietää onko lapsi syntymässä vai ei.
ap. kirjoitti:
Kiitos järkevistä vastauksista!
En siis todellakaan vaadi poikaystävältä mitään. Olen sanonu hänelle monesti, että en aborttia halua, mutta myös sen, etten tiedä mitä teen juuri siksi koska haluan kunnioittaa myös häntä. Olen maininnut myös sen, että hänen ei tarvitse jäädä (jos pidän lapsen), jos hän niin päättää, mutta sanoi että jos se siihen menee niin ei hän lasta isättömäksikään jätä. Minusta hän ei kuitenkaan täysin ymmärrä mitä abortti tarkottaisi ja millaista se voi naiselle olla fyysisesti ja henkisesti, tämän hän on itsekkin myöntänyt.
Jos kuitenkin lopulta yh mutsiksi jäisin (tai muutenkin tilanteessa jos pidettäisiin lapsi), rankkaa se tulisi olemaan, mutta rahallinen puoli olisi ainakin jotenkin taattu koska olen käynyt töissä opiskelun ohella jo muutaman vuoden joten rahaa on säästössä. Isompi puoli olisi asuminen ja sukulaisten tuki...
Osa-aikatyöllä ei nyt tänä päivänä hirveästi maksella edes omia elinkustannuksia ainakaan ilman tukia. Sinun tulisi miettiä onko sinulla säästöt sellaiset, että niillä maksetaan mahdollinen vuokra ja muut kulut + lapsen kulut ja niin, että pystyt ne yksin maksamaan. Lapsi vie yllättävän paljon rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap ihan ensimmäisenä, mitä sinä itse haluat. Mikä sinulle itsellesi olisi tässä tilanteessa paras tai vähiten huono ratkaisu.
Minäminäminä. Paskat lapsesta ja miehestä, eikö niin?
Kyllä. Minä tulee aina ensin. Ja lapsi tulee vasta sitten, jos se edes syntyy. Tässä vaiheessa ei ole vielä mitään lasta nähtykään.
Toivon, että sinulla ei ole miestä, eikä ainakaan lapsia.
Ei ole kovin helppoa olla nuori yksinhuoltaja. Varmasti lapsesta on paljon iloa, varmasti osaisit hänestä pitää huolen! Sinulla on kuitenkin vain tämä yksi elämä, ja elämää kokeneempana voin kertoa sinulle että on huomattavasti helpompi hankkia ammatti, työpaikka ja parisuhde mikäli ei ole sidottu lapseen.
Suosittelisin aborttia teidän tapauksessanne. Ei ole vakaata parisuhdetta, ei ole toista vanhempaa joka toivoo ja haluaa lasta. Anna itsellesi nuoruus ja hanki lapsia sitten kun elämäntilanteesi on siihen valmiimpi lapsia ajatellen. Sinulla on vielä lähes kolmekymmentä vuotta aikaa hankkia lapsia, ja varmaa on että kykenet niitä saamaan.
Terveisin teiniäiti joka on onnellinen lapsistaan, mutta jälkiviisaana on helppo sanoa että kymmenenkin vuotta lisää ikää olisi tehnyt sekä lapseni että minun elämästä paljon helpompaa.
Aapee, minä olin sinun tilanteessasi 16-vuotiaana. Olin jo yhden abortin tehnyt aiemmin, joten toista en kyennyt tekemään. Poikaystävä ei oikein sanonut juuta eikä jaata asiaan, myötäili vain minua. Erosimme ennenkuin lapsi täytti 2v. Nyt hän ei ole nähnyt koko lasta 14 vuoteen. Siltikään en aborttia olisi tehnyt, vaikka olisin nähnyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Mieti näitä:
Onko sulla oikeasti halua siihen lapsiperhe elämään? Se ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista
Pystytkö kasvattamaan lapsen mahdollisesti kokonaan yksin?
Pystytkö elämään myöhemmin mahdollisesti uusioperheessä?
Seksi on syy raskauksiin ja ehkäistessäkin sattuu vahinkoja. Jokaisen miehen - jopa nuoren miehen - pitäisi ymmärtää tilanne. Mikäli he eivät ymmärrä, niin suosittelen kyseisille miehille selibaattia loppuiäksi.
Ymmärrän sinun kantasi vauvaan. Voit huolehtia yksin lapsesta ja palata opiskelemaan myöhemmin.
Olin aiemmin sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia aikuisena (suomennos: melko vanhana), niin oma taloudellinen tilanne on kunnossa ja lapsesta huolehtimiseen on säästetty rahaa. Useampi ystäväni sai ensimmäisen lapsensa 36 - 41-vuotiaana ja useampi heistä oli uupunut hoitaessaan vauvaa, koska nukkuminen ei onnistunut.
Nuorilla naisilla tilanne on helpompi, koska kroppa on "synnytysiässä" ja energiaa riittää. Nuorena äitinä jaksat hyvin vauvan kanssa ja pärjäät varmasti jo oman fiksun asenteesi perusteella.
Toivotan sinulle onnea raskaudestasi, vaikka tilanteesi tuntuu tällä hetkellä hankalalta.
Ajattelet vastuuntuntoisesti kypsästi asiaa. Mielestäni ei kannata tehdä aborttia, jos epäröi ja sinulla tuntuu olevan selkeä mielipide asiasta.
Jos lapsen pitäminen tuntuu mahdottomalta suosittelen adoptiota. Silloin sinun ei tarvitse pitää lasta, mutta ei tarvitse abortoidakaan.
Poikaystävääsi sinun ei kannata yrittää käännyttää tai laskea jaksamista vauvan kanssa hänen varaan. Voi olla, että hän muuttaa mielensä, mutta ei välttämättä. Et voi painostaa häntä osallistuvaksi isäksi vastoin tahtoaan.
Saanko kysyä miten hän kaikkien elämän tuolla pilaa? Uskon että voi tulla vaikeita hetkiä vastaan yms mutta tuo sinun kommenttisi on kyllä jo vain tyhmä. Itse täytän ensi kesänä 17 ja äitini on pian täyttämässä 36 elikkä hän oli 18 kun tuli raskaaksi ja sai minut kun oli ehtinyt täyttää 19. Isäni on ollut kuvioissa mutta heikosti Ja olen asunut suurimman osan elämästäni äitini kanssa yksin elikkä hän on ollut yh. Äitini on vahvin ja viisain ihminen jonka tunnen ja surettaa kuulla kuinka kehtaat sanoa että lapsi pilaisi apn elämän ja hän lapsensa elämän kun suhteesta voisikin tulla vielä voimakkaampi lapsen ollen tietoinen siitä mitä kaikkea oma äiti on hänen eteensä tehnyt. Äitini ei ole pilannut elämääni vaikka olikin 18 tultuaan raskaaksi eikä hän kadu minua pätkän vertaa vaikka matka tähän oli ehkä vaikeampi. Tukea tuli aivan järjettömästi isovanhemmiltani ja kaikesta on kuitenkin selvitty. Nyt olen viisas ja rohkea lukiolaistyttö ja ylpeä siitä että juuri minun äitini on minut nuoresta iästä huolimatta tähän kasvattanut. Hän on siis täyttämässä 36 vuotta ja odottaa kolmatta lasta kesälle. Minulla on 3 vuotias pikkuveli ja rakastava isäpuoli jonka kanssa äitini on 5 vuotta ollut naimisissa. Sain viettää äitini sekä isovanhempienk kanssa hyvin paljon aikaa ja kunnioitan heitä hyvin paljon! Veljeni saa jo pian toisen sisaruksen ja isovanhemmat jo kolmannen lapsenlapsen joten olen saanut ison etuoikeuden tutustua äitiini ja isovanhempiini saaden heiltä paljon rakkautta. Kenenkään elämä ei mennyt pilalle ainoastaan uusi rakastettu elämä syntyi!
Lapsia tehdää aidosta halusta olla vanhempi ja saada lapsi! Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää!
Ap 18-vuotispäivä taisi mennä jo parikytvuotta sitten?
Abortti ja heti. Ei kannata tuossa iässä mennä elämäänsä pilaamaan. Aika hyvin varmasti tulet katumaan jos lapsen pidät ja sidot siihen itsesi jo nyt. Lapsia ehtii tekemään sitten aikuisenakin.