Lapsiperheen yllätysvierailut - alkaa mennä hermo

Vähän ohis, mutta olikohan se tällä palstalla, kun aikoinaan joku nainen kertoi rasittavista mökkisukulaisvieraista. Oli tullut ero vielä ja tiesi, että "lohduttamaan" änkeävät. Pystytti teltan kauemmas mökin taakse ja naureskeli autoille, mitkä kävivät pihassa turhaan kääntymässä.

Päätätte itse kuka ja milloin kotiinne tulee. Kun päätös on tehty niin ilmoitat sen tälle kyseiselle perheelle. Asiaa ei tarvitse heille mitenkään selitellä tai perustella. Asiallinen ja selkeä ilmaisutapa niin homma on sillä selvä

Tuttavan lapsiperheessä oli sinkku ulkomailta kylässä. Kehitti itselleen nopeasti aktiviteettia muualla, kun kyllästyi siihen "elämään".

Jos on tottunut elämään hiljaa ja rauhassa, tehnyt vielä sen tietoisena valintana, niin ei vaan jaksa.

Tollanen on kyllä ärsyttävää. Munkin sisko tuntuu ajattelevan ettei elämää ole ilman lasten melskaamista ja jatkuvaa karjuntaa. Mulle taas elämä on just sitä, että saa rauhassa rentoutua ja puuhailla mitä haluaa. Mekin siis lapseton pariskunta ja siskolla neljä lasta, jotka siskon elämän keskipiste. Eikä siinä mitään, mutta pitäisi tajuta että kaikki ei halua vapaaehtoisesti vapaapäivänä kuunnella lasten riehumista ja katsoa kuinka ne sotkee joka paikan.

Rasittavia nuo vanhemmat, jotka kuvittelevat heidän lastensa olevan kaikkien muidenkin mielestä ihania. Eivät kuulkaas aina ole.

Jos on kiltti ihminen, niin voi olla vaikea torjua tuppautujia. Mutta pakko se on suoraan sanoa, jos haluaa toimivan ratkaisun. Kaikki tuollaiset kotoa lähtemiset ja piilottelut on vähän lapsellisia keinoja, eikä ratkaise ongelmaa.

Muistui mieleen lapsuudesta tämän keskustelun yhteydessä. Isovanhemmista etenkin appi oli äärimmäisen tarkka siivousasioista ja oikeasti tyyliin pyyhki kädellä nurkat ja avasi kaapin ovet tuosta vaan kysymättä lupaa.

Äiti sai hepulin, kun isä sanoi, että tulkaa vaan yllätysvisiitille tunnin päästä. Siinä sai isä hikipäissään imuroida ja siivota. Itsepähän kutsui lapsiperheeseen kylään nillittäjän. Kaiken kun oletettiin olevan aina niin täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kiltti ihminen, niin voi olla vaikea torjua tuppautujia. Mutta pakko se on suoraan sanoa, jos haluaa toimivan ratkaisun. Kaikki tuollaiset kotoa lähtemiset ja piilottelut on vähän lapsellisia keinoja, eikä ratkaise ongelmaa.

Meille ainakin on vaikeaa se kieltäytyminen. Varsinkin kun sukulaiselle ei se pelkkä "ei nyt käy" riitä, vaan haluavat perusteluja. Läheiselle sukulaiselle on vaikeaa sanoa se oikea peruste, eli että me ei haluta olla heidän kanssaan. Jos sanon, että ollaan ehkä ajteltu tehdä jotain viikonloppuna, niin sukulainen soittelee niin kauan kun saa minusta irti että ollaanko menossa muualle vai ei. En pysty valehtelemaan, että olisimme jossain muualla ja oikeasti olisimme kotona. Tai ainakaan en voi velvoittaa lapsiamme valehtelemaan. Olen yrittänyt sanoa (useamman kerran) että luvassa on suursiivousviikonloppu tms. Heitä ei kuulemma haittaa.

Sukulaissuhteet. Ikuinen kestoteema. Anoppi loukkaantuu, jos sen luona ei ravata viikonloppuisin syömässä. Sitten se uhriutuu, kun on taas niin laittanut kaiken ja ja ja. Mikä on logiikka? Vaikka autetaan toki tiskeissä ja se on itsellekin pakkopullaa, kun haluaisi röhnöttää vain kotona. Kun ottaa vielä liikaa viiniä, saa kuunnella omat parisuhdeitkunsa päälle. Mikäli sanoo, että nyt ei muuten tullakaan, on muuta menoa, niin sitä valituksen määrää.

Ei kai kukaan normaali ihminen ala piileskelemään kotonaan suljettujen verhojen takana siinä pelossa että joku yrittää kylään. Tai joudu lähtemään kodistaan evakkoon, ettei joku vaan saattaisi olla tulossa kylään. 

Seuraavan kerran kun tulevat, sanot suoraan että voivat olla tunnin, keität kahvit ja ilmoitat että nyt vieraiden on lähdettävä. Tai jo ovella sanot että harmi mutta nyt ei sovi, teillä on muuta sovittuna. Jos ne alkaa jankkaamaan että mitä muuta niin sanot että "nyt ollaan vaan sovittu muuta. soita seuraavan kerran etukäteen ja sovitaan vierailut ajoissa".

Mikä ongelma on sanoa suoraan että "Meille ei nyt sovi. Kiitos hei". Ja vetää ovi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe on nyt ottanut tavaksi tulla kyläilemään lähes joka toinen viikonloppu, kutsumatta. Tuovat ruokaa muassaan, mutta lapsien meluaminen ja juoksentelu alkaa ottaa aivoon. Perheen äiti totesi tänään pakatessaan penskat autoon, että tulee teillekin vähän elämää. Olin vaan että jaa. Tykätään miehen kanssa rauhasta ja hiljaisuudesta, eikä olla koskaan haluttu lapsia. Eikä jaksettais näitä vierailuja näin usein. Miten tämän nyt esittäisi nätisti? En mitään välirikkoa kuitenkaan halua, kun kerran sukua ollaan. Muita vastaavassa tilanteessa olleita?

Noille sanotaan että kutsumatta ei enää tulla, sukulaisia tai ei. Ei tarvitse esittää nätisti  moisille junteille. Mä en avais tuollaisille ovia sen ekan kutsumatta kylääntuloreissun jälkeen. Älä ole lapanen.

Vierailija kirjoitti:

Kolmilapsinen perheemme teki autoilulomia saidan isäukon periaattella että sukulaiset majoittaa.

Kerran sitten taas ilmoitettiin että oltais tulossa. En tietenkään tiedä lapsena että miten se asia ilmoitettiin.

Kuitenkin hämmästys oli suuri kun noon puolessa välissä 300 km:n matkaa kun vastaan tuli selvästi kyseisten sukulaisten auto. Matkalla vastakkaiseen suuntaan. Isä ja äiti ihmetteli siinä että oliko ne tosiaan ne.

Perillä talon pihalla useamman tunnin kuluttua todettiin että tais ne olla koska ketään ei ollut kotona.

En muista että mitä sit tehtiin. Varmaan jatkettiin vielä toiset 300 km seuraaville sukulaisille.

Useita tunteja 150km:n matkaan autolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kiltti ihminen, niin voi olla vaikea torjua tuppautujia. Mutta pakko se on suoraan sanoa, jos haluaa toimivan ratkaisun. Kaikki tuollaiset kotoa lähtemiset ja piilottelut on vähän lapsellisia keinoja, eikä ratkaise ongelmaa.

Meille ainakin on vaikeaa se kieltäytyminen. Varsinkin kun sukulaiselle ei se pelkkä "ei nyt käy" riitä, vaan haluavat perusteluja. Läheiselle sukulaiselle on vaikeaa sanoa se oikea peruste, eli että me ei haluta olla heidän kanssaan. Jos sanon, että ollaan ehkä ajteltu tehdä jotain viikonloppuna, niin sukulainen soittelee niin kauan kun saa minusta irti että ollaanko menossa muualle vai ei. En pysty valehtelemaan, että olisimme jossain muualla ja oikeasti olisimme kotona. Tai ainakaan en voi velvoittaa lapsiamme valehtelemaan. Olen yrittänyt sanoa (useamman kerran) että luvassa on suursiivousviikonloppu tms. Heitä ei kuulemma haittaa.

Sitten ainoa mahdollisuus on olla tyly. Eli sanoa että ei käy, kiitos ja näkemiin ja painaa punaista luuria. Niin kauan ne jatkaa kun annat jatkaa. Tuollaisia  moukkiapitää tylyttää että  ne tajuavat, perustella ei tarvitse. Seuraavaan puheluun vastaat aikaisintaan seuraavalla kvartaalilla ja viis veisaat siitä mitä  se sukulaisille kitisee. Jos laittaa toisen sukulaisen soittamaan, sille sanot että elä sekaannu ja lyöt luurin korvaan.

Ei pidä jättää sitä  yrittämiseksi vaan on pidettävä  huoli että viesti menee perille. Parhaiten niin että  tyrmäät kättelyssä, et anna suunvuoroa ja lopetat puhelun kuuntelematta - sitten luuri äänettömälle.

Mä olen feidannut tuollaiset tapaukset kokonaan elämästäni. Meille ei tulla ilman kutsua eikä  uutta osoitetta ole edes kaikille ilmoitettu.

Toiset nyt vaan suostuvat olemaan kynnysmattoja. Hyväksikäyttäjä-alfat tunnistavat heti nämä yksilöt ja sitten viedään kuin pässiä narussa. Juuri siksi, koska tietää, että lapanen ei osaa sanoa ei. Toisten loukkaantumisesta oman vapaa-ajan vieton suhteen omassa kodissa ei tarvitse välittää pätkän vertaa.

Tuossa tilanteessahan voisi olla jopa eduksi, jos välit menisivät hetkeksi poikki. Kyllä toisten hyväksikkäyttäjän routa kuitenkin kotiin ajaa ajan mittaan. Valitettavasti.

Mulla oli yksi deittikumppani, joka kitisi jatkuvasti selityksiä. Paras taktiikka oli jättää vastaamatta kokonaan. Sekös sitä piinasi ja piinasi minuakin pitkään. Oli jonkinlaista polttoainetta sille, että sai reaktion. Järki ei mennyt läpi. Tuollaisiakin naisia on olemassa. Miksei miehiäkin.

Vatsatauti! Toiminee lapsiperheeseen enshätään kuin häkä.

Itse olen tehnyt tosiaan niin, että olen kehittänyt "menoa" kun olen uumoillut kutsumattomien vieraiden kohta pölähtävän paikalle. Siellähän kolkuttelevat.

Yks on myös esim siivouspäivä tai mitkä vaan pihatalkoot. Ei muuta kun mukaan vaan vieraatkin!

Ihanaa että meidän perheessä ollaan kaikki erakoita, halutaan olla rauhassa. Mulla ei ole lapsia, toinen veljeni asuu ulkomailla, toista nään kerran pari vuodessa. Sama vanhempien kanssa. Soitellaan parin kuukauden välein, kuolisin stressiin jos pitäis tollasta kyläilyrumbaa kestää😳

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saa nykyään suutaan auki?

TÄMÄ.

Ja unohda kaikenlaiset venkoilut ja valheet kylpyläreissuista. Sanot suoraan, koska jos alat keksiä valheita, he eivät ota onkeensa ja pahimmassa tapauksessa reagoivat, että "hei, hyvä ajatus, ei olla mekään oltu kylpylässä pitkään aikaan, lähdetäänkin teidän kanssa!"

Sanot vaan ihan suoraan, mutta ystävällisesti, että "olette meille rakkaita, mutta haluttaisiin ihan vaan rentoutua hiljaisuudessa viikonloppuisin, raskaan työviikon jälkeen. Me emme ole kovinkaan lapsirakkaita, tiesittekös? Joten voitaisko sopia, että me kutsutaan teitä kylään jatkossa, ja nähdään hiukan harvemmin, ei sentään joka viikonloppu."

Tuotaa... Ensin se oli sukulaisperhe, sitten tarinassa muuttui tuttavaperheeksi.