Kokemuksia vuoroviikko asumisjärjestelyistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä nyt lähdette että 15-vuotiasta ei voi pakottaa. Otatte lapsen mukaan lastenvalvojalle ja annatte lapsen sanoa hänen kuullen mielipiteensä. Lastenvalvojan luona tapaamissopimukset tehdään, ette te keskenänne.

Miksi ette voi tehdä sopimusta ja antaa vanhimman kulkea niinkuin itse haluaa teidän vanhempien välillä? Tai vaikka sun luona x päivää viikossa ja loput isällä?

Ette todellakaan ota teiniä lastenvalvojalle mukaan riitelemään. Valoja päälle nyt. Eikä lastenvalvojalla ole mitään valtuuksia määrätä tapaamisia, vaan nimenomaan vanhemmat keskenään sopivat miten haluavat tapaamiset järjestää ja lastenvalvoja virallistaa sopimuksen. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun niin käräjäoikeus on se taho joka voi sopimuksen määrätä. 

Jälkimmäisessä osassa lainaamaani viestiä on sentään järkeä, 15-vuotias on jo sen ikäinen että voi itsenäisesti kulkea kotien välillä. Käräjäoikeuskin mitä todennäköisimmin antaisi 15v:n päättää missä asuu jos molemmat vanhemmat on normaaleja.  Jos sopisitte että kokeilette vuoroasumista esim. vuoden loppuun ja sitten katsoisitte tilannetta uudestaan? 

No ei todellakaan oteta teiniä tai muita(kaan) lapsia lastenvalvojalle mukaan. Eikä näitä asioita muutenkaan puida lasten kuullen. Itse ehdotin, että jos 15 vuotias asuisi viikot mun luon akunnes kesäloma alkaa ja sitten lomalla vähän pidemmän pätkän isänsä luona. Tottuisi isän kotiin ja alkaisi ehkä tuntea senkin kodikseen... Mutta kun tämäkin tyrmättiin.. Yritän jotenkin kuulemma hallita lasten avulla. En vain voi käsittää.

Tiedostan itsekin, että yritän tietoisesti ja tiedostamattani vältellä konflikteja ja siksi olen niin herkkä etsimään uusia ratkaisuja sekä yritän tukea lasten isää tässä asumisasiassa. 15 vuotias on aivan samalainen. Pelkäänkin, että hän haistaa riidan ja "uhrautuu". Sen jälkeen mun on ihan turha yrittää tehdä asialle mitään..

Jos et ota sinne lasta mukaan kertomaan oman näkemyksensä asiasta, niin älä sitten vingu että sinua syytetään vieraannuttamisesta. Onko lapsi kertonut isälleen mielipidettään vai vain sinulle?

On kertonut isälleenkin.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias ottaa itse selvää näistä asioista.Ette voi mitenkään pimittää sitä tietoa häneltä,että häntäkin kuuluu lain mukaan kuunnella asumisjärjestelyissä.Lastenvalvoja tulee keskustelemaan teininne kanssa.Niin se vain menee.

Olisikin aivan mahtavaa jos keskustelisi. Ja olisi myös aivan mahtavaa jos joku muukin kertoisi miehelle miten asiat menevät, ettei kaikki olisi vain "minun suunnitelmaa, joilla yritän hyötyä itse ja vieraannuttaa lapset isästään" .

Lastenvalvojalla puhutaan ehkä muustakin kuin lastenasumisesta. Ehkä lapset voivat lopussa / aluss atulla kertomaan mielipiteensä/toiveensa asumisesta.

Meillä viikko-viikko oli käytöss siitä syystä, että olisimme vanhempina tasa-arvoisia, vaikka meillä ei ollut mitään puhevälejä ja isän päihdeongelma oli tiedossa. Tämähän oli täysin perseestä ja hinnan tästä maksoi lapsi, joka päätyi lopulta aikuisten ongelmien takia psykiatriseen hoitoon masennuksen takia. Isä pystyi peittelemään päihteiden käyttöä, kun annoin riitelyä välttääkseni hänelle periksi viikko-viikko-systeemiin lähtiessäni.

Jos vanhemmat eivät ole erittäin hyvissä väleissä keskenään ja asu tyyliin näköetäisyydellä toisistaan, viikko-viikko ei toimi, vaan vahingoittaa lasta. Samoin kuin lapsen toivetta vastaan toimiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mistä asiasta te sinne oikeuteen olette menossa? Nostatteko oikeusjutun sitä teiniä vastaan, kun se ie suostu viikko-viikko -systeemiin?

...mies varmaan( äitinsä) kanssa menee oikeuteen, koska minä vieraannutan lapset isästään.

Mitä,ihmettä tämä asia miehen äidille kuuluu? Kertokaa joku palstan lakimiehistä, voiko tuollaisen syyn takia haastaa oikeuteen, jos kyse on 15-vuotiaasta, joka lain mukaan saa itse päättää kumman vanhemman luona hakuaa asua.

Meillä oli viisi vuotta vuoroviikko. Isompi lapsi ei koskaan ihan niin paljoa siitä tykännyt kuin nuorempi, nuorempi on joustavampi luonne.

Kun lapsi oli 15, meni hänellä sukset ristiin isän kanssa. Yksi syy oli se, ettei isä päästänyt häntä muuttamaan luokseni, pois vuoroviikosta. No, 15 v saa tehdä itse muuttoilmoituksen, muutti siis itse. Isä yritti saada muutoksen takaisin tekemällä valitusta maistraattiin yms, mutta tällä kaikella vain tuhosi välit lapseensa. Maistraatti selvitti, ja lapsella oli oikeus päättää.

Tämä lapsi ei ole vuoteen edes nähnyt isäänsä, vaikka asuu ihan lähellä. Nuorempi halusi jatkaa vuoroviikkoilua normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä on kokemuksia, lapsena nimittäin. Oli ihan helvetin perseestä. Odotin joka hetki sitä, että täytän 18v ja sitten lähdin. Äitini näin seuraavan kerran isäni hautajaisissa. Vaihdettiin katseet, mutta onneksi ei tullut puhumaan mulle

Kuulostaapa kamalalle! Menikö välit vanhempiisi/äitiisi eron vai asumisjärjestelyiden vai jonkun muun syyn takia...?

Pääasiassa asumisjärjestelyiden. Vanha talo, joka oli mulle koti, myytiin ja noi hankki kaksi pienempää asuntoa. Siinä sitten seilasin kahden asunnon välissä ja tuntui, että olin jatkuvasti vain kylässä. Omaa kotia mulla ei enää ollut ennen kuin muutin pois. Tuntui epäreilulta, että nuo pääsivät niin vähällä, mutta mun piti ravata ympäriinsä ja koulumatkat piteni yms.

Ei pahalla mutta kuullostat hyvin pikkumaiselta, ja et pysty näkemään kuin oman navan, jonka ympärillä kaiken täytyy pyöriä. Koita kasvaa jo henkisesti.

mielenkiintoisa kommentteja. ja ajankohtaisia ainakin minulle.

  M