Lue keskustelun säännöt.
Lihavuuden taakka
30.03.2017 |
Olen sairaalloisen lihava nainen. Olen ollut lihava lapsesta saakka. Monta kertaa olen laihduttanut 10-30kg mutta ne tulee aina (korkojen kera) takaisin.
Tällä hetkellä olen AIVAN LOPPU. Syön monen ihmisen edestä, jäätäviä annoksia, hiilaria rasvaa & sokeria, hirmuisia määriä joita tavallinen ihminen ei varmaan edes voi tajuta. Tätä tolkutonta syömistä on taas jatkunut muutama vuosi edellisen laihdutuksen jälkeen. Olen niin koukussa ruokaan, että ajatuskin annosten pienentämisestä saati sitten herkkujen vähentämisestä ahdistaa suunnattomasti. En vaan pysty mitenkään olemaan syömättä.
Elämä pyörii ruuan ympärillä, mistään en ole koskaam saanut samanlaista hyvän olon tunnetta.
Näytän kauhealta, järkyttävältä. En löydä vaatteita. Mikään ei sovi. En laittaudu, en hoida itseäni mitenkään. Näytän ikäistäni 20v vanhemmalta.
Tiedän miten minun kuuluisi syödä. Teoriassa asiat ovat hallussa, en ole tietämätön.
Voi miten haluaisinkaan vielä elää ja nauttia elämästä, kun olen vielä suht nuori. Ja olen kahlittu tähän vartaloon ja tähän päänsisäiseen helvettiin.
Olen väsynyt elämääni. En silti saa mitään pysyvää muutosta aikaan. Minulla on lapsia, en halua saada diabetestä ja muita tauteja ja kuolla nuorena. Mutta mikään, mikään ei pidättele syömistäni. Halveksun itseäni. Olen kuin huumeaddikti.
Voinko mistään saada ikinä apua? Kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Ei omia kokemuksia, mutta olen kuullut erittäin paljon hyvää kirjasta Brain Over Binge. Todella paljon hyvää siis, saattaisi olla kokeilemisen arvoinen, et häviäkään siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Samoin oli minullakin kaikki tarvittava tieto, miten laihtua, mutta eipä vaan lähtenyt käyntiin, ennen kuin pään sisällä joku napsahti ja alkoi tapahtua.
Tässä on nyt tultu painon kanssa alle sadan kilon reilusti, joten ihan suoranainen hengenlähtö ei ole enää niin lähellä, vaikka sairaasti onkin läskiä asusteena.
Luulin jo, että joudutaan erityisarkku valmistamaan, mutta uskoisin, että mahdun normaalikokoiseen. Painoa pitää taas alkaa pudottaa, mutta nyt on ollut sellainen hengähdystauko, kunhan lukemat eivät nouse. Selkäsärkyjen takia on liikuntaa joutunut vähentämään. Pitää levätä.
Olen itse asiassa aika hämmästynyt, kuinka helppoa oli. Säännöllinen ruokailurytmi ja puolitetut annokset, joihin lisäksi kasvista niin paljon, kuin "sielu sietää". Vesi oli kuitenkin se, mikä jysäytti kaiken käyntiin. Väsymys haihtui ja olo on tosi energinen.
Tsemppiä kaikille laihduttajille! Miettikää, että aika kuluu, aloittakaa nyt, eikä huomenna...
Up